Tšekin keskuspankki yllätti mielenkiintoisella ulostulollaan

Tšekin keskuspankki ilmoitti 13. marraskuuta hankkineensa bitcoinia, dollarimääräisiä vakaavaluuttoja ja tokenisoituja talletuksia innovaatiolaborationsa taseeseen. Toisinsanoen se ei ostanut niitä taseeseen suoraansa, vaan kryptoslangilla sanottuna degen-puolelle.

Ei ole mitään kiirettä ostaa, mutta on kiire oppia nopeasti. Käytännössä testin arvo on optio ja valinnanvapaus. Ei Tšekin keskuspankille päätös ollut osto versus ei osto, vaan oppi versus odottaminen. Jos tehdään jotain, niin tekevät pienesti ja toivottavasti hyvin.

Miljoona dollaria on sadan miljardin dollarin taseessa pyöristysvirhe (ja koska se ei ole edes suoraan keskuspankin taseessa, niin sillä ei ole juurikaan merkitystä tässä mielessä), mutta symbolisena vetona tämä on iso loikka: eurooppalainen keskuspankki ryhtyy toimiin bitcoinin ostamiseksi ja kertoo siitä julkisesti.

Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde sanoi tammikuussa olevansa “varma, että bitcoin ei päädy [eurooppalaisten keskuspankkien] varantoihin”. Miksi? Koska Tšekin keskuspankin pääjohtaja Aleš Michl oli puhunut bitcoinista hieman aiemmin julkisuudessa ja vastustuksesta huolimatta halusi selvittää asian. Selvitystä ja tutkimusta tehtiin. Tulos? Pitkä, perusteellinen julkinen raportti ja päätös hankkia bitcoinia.

Mikä nyt muuttuu?

Toivottavasti keskustelu bitcoinista (ja vakaavaluutoista) vakavoituu. Käytännössä Tšekin keskuspankin peliliike on varhaisen suvereenin toimijan liike, toisin sanoen pieni panostus, jolla toimija ostaa paljon oppia ja strategista liikkumatilaa. Luulen, että päätös päätyy oppikirjoihin myös esimerkkinä siitä, millaisia omaksumispolkuja ”kehittyvien teknologioiden” osalta on havaittavissa.

Suomessa bitcoinia (ja vakaavaluuttoja) koskeva keskustelu on kulkenut yli 10 vuotta täysin päinvastaista rataa. Tai se on pyörinyt jossain kehässä, joka ei oikein kehity tai merkityksellisesti muutu. 

Aloita kaupankäynti kryptovaluutoilla - Coinmotionin tarjous SalkunRakentajan lukijoille

Tarjous SalkunRakentajan lukijoille: Käyttämällä​ ​alennuskoodia​ ​SRFI17X,​ ​saat​ ​1 %:n treidauskulut​ ​ensimmäiselle​ ​kuukaudelle​ ​(50%​ ​alennus).

Suomen Pankin, finanssipalveluyhtiöiden ja monen asiantuntijan perusviesti on edelleen, että bitcoin on tulppaani, vähän kuin keräilisi päivänkakkaroita. Tai se on jokin banaanipäärynä jossain – ei missään nimessä mitään ”oikeaa”, ei vakavasti otettavaa varanto-omaisuutta. Kyse ei ole varsinaisesti analyysistä, vaan pelkkää aivosumua; samaa sarjaa kuin jatkuva “kuplakuplakuplapuhe”. Tämä tuottaa valtavasti lämpöä, mutta ei lainkaan valoa.

Tšekin keskuspankki sanoo käytännössä suoraan, että heistä bitcoinia pitää ymmärtää sisältäpäin, ennen kuin se on liian iso heidän tasollaan ohitettavaksi. Mitä Suomessa on vuosia sanottu? Vakaavaluutat on jotain hämärää regulaatioarbitraasia (vrt. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehnin vakaavaluuttoja koskeva “muistioessee”), bitcoin on nettipokeria, päivänkakkarabanaanipäärynä, koodi muuttuu simsalabim ja rikollisuus jyllää.

Näkemys on siis hyvin erilainen, vaikka faktapohja – bitcoinin historia, olemassaolo, markkinan koko, likviditeetti, sääntelyn suunta, kehityskulut – on kaikille käytännössä sama.

Bitcoinin kannustimet ovat ”yläkerrassa” kiusallisen ilmeiset. Fiat-standardi heikkenee rakenteellisesti velan, poliittisten kannustimien, väestökehityksen ja luonnostaan paisuvan valtiorakenteen vuoksi. 

Bitcoin sen sijaan on protokollatasolla niukka ja yhä laajemmin omistettu globaali digitaalinen omaisuus, jonka monetisaatio on jatkunut vasta alle 20 vuotta. 

Suomessa Bitcoin on yhä tabu

Kun rahateoriaan tutustunut tarkastelee tätä tilannetta, ei hän näe ”kryptospekulaatiota”, vaan kaksi erilaista rahajärjestelmää ja kaksi erilaista varantopolitiikkaa keskuspankkitasolla. 

Miljoona on ”pölyä” keskuspankin (tai sen innovaatiolaboratorion) näkökulmasta. Tšekin keskuspankki ei satsaa bitcoiniin fiat-kiilto silmissä, vaan bitcoinin ostaminen on hinta siitä, että instituutio pakottaa itsensä ottamaan asian vakavasti: seuraamaan, mittaamaan, raportoimaan, miettimään riskimalleja, säilytysratkaisuja ja operationaalisia toimenpiteitä.

Suomen kannalta ongelma ei ole, että joku ei tajunnut ostaa ”kun se oli halpaa”. Ongelma on se, että bitcoin on edelleen mitä suurimmissa määrin tabu. 

Jos ja kun yhä useampi vakava toimija tutustuu bitcoiniin (muun muassa Luxemburgin valtiorahasto, Harvardin yliopistorahasto, Abu Dhabin valtiorahasto Mubadala ja useampi kuin yksi eläkeyhtiö) ja hankkii sitä ensin testimielessä, sitten vähän vakavammin, syntyy osaamista, tulkintoja ja pelisääntöjä. 

Myöhäisessä omaksumisessa ei ole kyse ”riskin välttelystä”, vaan ajattelun ulkoistamisesta muille. 

Suomella on mahdollisuudet tehdä sama peliliike: ajaa kansallisen tason näkemys läpi, omaksua ja toimia. Periaatteessa tämä edellyttäisi ensialkuun vain esimerkiksi valtion haltuun päätyneiden bitcoinien säilyttämistä noin karkeasti ajatellen. Kirjoitin Suomen bitcoinpolitiikasta helmikuussa 2025:

Onko Suomella suunnitelmaa bitcoinin suhteen? Suomen keskuspankki ja Euroopan keskuspankki ovat suhtautuneet bitcoiniin nihkeästi. Poliitikot ja hallitus eivät bitcoinista puhu, koska poliittisia irtopisteitä ei ole jaossa. Yhä useammassa maassa kuitenkin keskustellaan bitcoinin roolista niin kansallisena varantoeränä kuin energiatalouden kiihdyttäjänä. Vaarana on, että katseemme on peruutuspeilissä.

Yksinkertainen kysymys kuuluu: pitäisikö Suomen ainakin sitoutua säilyttämään ainakin valtion kirstuun päätyvät bitcoinit tulevaisuutta silmällä pitäen – ja kenties kerryttää bitcoinvarantoja esimerkiksi hyväksymällä bitcoin maksusuorituksena? Mitä jos ottaisimme opiksi siitä, mitä Sveitsissä, Saksassa, Portugalissa ja Yhdysvalloissa on tehty, synnyttäen uutta liiketoimintaa, työpaikkoja ja talouskasvua bitcoinin omaksumalla?

Minusta on tärkeää ymmärtää ja hahmottaa, miten bitcoinin kaltaisten eksoottisten ilmiöiden legimiteetti muodostuu. Mitä useampi ”vakava” instituutio – eläkerahasto, keskuspankki, pörssiyhtiö tai valtiorahasto – näkee bitcoinin normaalina, ”erittäin riskikkäänä”, mutta aidosti mielenkiintoisena omaisuusluokkana, rahaprotokollana, energiamarkkinoiden mullistajana ja uusien rahoitusmarkkinaratkaisujen mahdollistajana, sitä vaikeampi on sanoa, että kyse on rikollisista, hörhöistä ja idiooteista. 

Retoriikka tulppaanista jatkuu

Tšekin keskuspankki vaikuttaa ihan normaalilta, fiat-standardin ydininstituutiolta, ei miltään villin lännen peliluolalta tai rikollisorganisaatiolta (anarkokapitalistit ovat eri mieltä!). Se, että promillen murto-osa bitcoinia menee “kokeeseen”, muuttaa hiljalleen ihmisten näkemystä ”normaalista”. 

Samaan aikaan Suomessa voi odottaa saman vanhan retoriikan jatkuvan: bitcoin on kupla, tulppaani, raaputusarpa tai kasino. Bitcoin pyörii rahanpesussa, terrorismissa ja se on täysin hyödytön. Bitcoin ei ole mielenkiintoinen, mutta lohkoketjuteknologia on. Suomen kannalta bitcoin on merkityksetön. Kun eurooppalaiset teknokraatit siirtyvät vitseistä kokeiluihin, meillä lopulta todetaan vain, että ei tuo (mitä se ikinä onkaan) koskaan onnistu.

Yhdysvalloissa bitcoin oli vuosien ajan avoin poliittinen kiistakysymys: osa viranomaisista pyrki lähes järjestelmällisesti (ja koordinoidusti) vaikeuttamaan bitcoinin omaksumista. Toimenpiteisiin kuuluivat niin hyökkäykset avointen protokollien kehittäjiä vastaan kuin myös laajamittaisen sääntelyverkoston hyödyntäminen finanssipalveluntarjoajien pelottelemiseksi.

Euroopalla ja Suomella olisi ollut teoriassa mahdollisuus erottua, mutta ei haluttu, ei uskallettu, ei keikuteta venettä. Konsensustodellisuus on paras todellisuus. Toistaiseksi suunta on ollut monelta osin edelleen hyvin varovainen, kontrolliin ja raportointiin painottuva – ja Suomi on tapansa mukaisesti ”mukana” tälä linjalla, koska bitcoin on tulppaani.

Tšekki lähettää signaalin 

Riskikkäin strategia ei ole pieni kokeilu, vaan se saattaa olla itse asiassa ajopuuna kelluminen. Kun yksi keskuspankki kokeilee, muut väistämättä pohtivat, pitäisikö meidänkin kokeilla. Tässä ei ole mitään ”neutraalia” valintaa: tekemättömyys tarkoittaa käytännössä asetelmaa, jossa uskoo nykyisen fiat-arkkitehtuurin jatkuvan kivasti ja mukavasti ajasta ikuisuuten. Jos tuo arvio osoittautuu vääräksi, myöhäisen omaksujan asetelma on riskikkäin.

Mitään ”bitcoinuskoa” tai ”evankeliointia” ei tarvita. Minusta olisi kuitenkin ihan aiheellista pohtia sitä, miten suvereeni, rationaalinen (valtiotason) toimija suhtautuu ilmiöön, joka on kasvanut kaikesta vastustuksesta huolimatta globaaliksi omaisuusluokaksi (ja rahaprotokollaksi) ja jota ainakin tsekkiläiset haluavat tutkia. 

Mikä on perusteltu syy jättäytyä ulos, toisin sanoen olla tekemättä pientä, rajattua testiä? Miksi on ok toistella “kuplapingbongrikollisetenergiatulppaanikuplauskontohulluttelu”-juttuja, kun samaan aikaan Euroopassa niin tsekkiläiset (keskuspankin kautta) kuin luxemburgilaiset (valtiorahaston kautta) laittavat fiatia kiinni ja rakentavat käytännön osaamista? 

Jos Tšekin keskuspankki voi hankkia option, eikö Suomenkin pitäisi yrittää hieman enemmän kuin naureskella päivänkakkaralle?

—

Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet, näkemykset, arviot ja ennusteet ovat kirjoittajan omia, eikä niitä voi pitää minkäänlaisena kehotuksena toimeen tai päätökseen. Kaikki tiedot ja mielipiteet ovat markkinakommentteja, jotka on tarkoitettu vain yleiseksi mielipiteenomaiseksi tiedoksi. Kirjoitus ei ole sijoitussuositus tai -neuvontaa. Historialliset tapahtumat eivät ole tae tulevasta. Don’t trust, verify. Do your own research.