Kuusi kymmenestä suomalaisesta, 61 prosenttia, pitää ansiotyötä lähinnä keinona rahoittaa muita, itselle mieluisampia asioita. Osuus on kasvanut selvästi vuodesta 2010: nousua on kertynyt 14 prosenttiyksikköä. Havainto käy ilmi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn syksyn 2025 Arvo- ja asennetutkimuksesta.
Hieman harvempi eli 56 prosenttia arvioi työn olevan itselleen vain keino toimeentulon hankkimiseksi. Enää 14 prosenttia suomalaisista pitää ansiotyötä niin mieluisana, että tekisi sitä myös ilman rahallista tarvetta.
Työ ei silti ole menettänyt merkitystään kokonaan. Työtä pitää tärkeimpänä osana elämänsisältöä 43 prosenttia suomalaisista, kun 46 prosenttia on asiasta eri mieltä. Työn asema suomalaisten mielenmaisemassa on palautunut koronapandemiaa edeltävälle tasolle.
EVA on kartoittanut suomalaisten arvoja ja asenteita säännöllisesti vuodesta 1984, ja vuodesta 2018 lähtien kysely on toistettu kahdesti vuodessa. Pitkä aikasarja mahdollistaa sen näkemisen, miten suomalaisten suhde työhön on muuttunut usean talouden murroskauden läpi, 1990-luvun lamasta finanssikriisiin ja koronapandemiaan.
”Suomalaisten työmoraali ei ole romahtanut, mutta työn itseisarvo on heikentynyt. Työtä tehdään yhä useammin siksi, että se mahdollistaa muun elämän. Tämä on tärkeä havainto maassa, jossa hyvinvointivaltion rahoitus nojaa korkeaan työllisyyteen ja verotettavaan työhön”, sanoo analyysin kirjoittanut EVAn tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.
Havainto osuu ajankohtaan, jolloin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen välinen keskustelu pyörii toistuvasti työllisyysasteen nostamisen ja kannustinloukkujen purkamisen ympärillä.
Jos ansiotyö näyttäytyy yhä useammalle vain pakollisena rahoituskeinona, kysymys työnteon taloudellisesta houkuttelevuudesta nousee entistä keskeisemmäksi.
Vähiten työtä arvostavat kolmikymppiset, eivät nuorimmat
Ikäluokkien välillä on suuria eroja. Vain kolmasosa 26–35-vuotiaista, 34 prosenttia, pitää työtä kaikkein tärkeimpänä elämänsisältönä. Yli 65-vuotiaista näin ajattelee valtaosa, 72 prosenttia.
Nuorimmat suomalaiset eivät kuitenkaan yksiselitteisesti vieroksu työtä. 18–25-vuotiaista työtä tärkeimpänä elämänsisältönä pitää 43 prosenttia, mikä vastaa väestön keskimääräistä tasoa. Työkeskeisyyden pitkän laskutrendin ovat aineiston mukaan katkaisseet erityisesti 1990- ja 2000-luvulla syntyneet ikäluokat.
Vapaa-ajan arvostus näkyy vastauksissa laajemminkin. Reilu kolmasosa työssä olevista, 35 prosenttia, haluaisi käyttää nykyistä vähemmän aikaa ansiotyöhön, kun kymmenesosa haluaisi työskennellä enemmän. Neljä kymmenestä, 43 prosenttia, olisi periaatteessa valmis tinkimään palkastaan, jos työaika lyhenisi ja vapaa-aika lisääntyisi.
”Suomalaiset eivät jakaudu yksinkertaisesti ahkeriin ja laiskoihin. He haluavat toimeentuloa, vapaa-aikaa ja mielekästä työtä yhtä aikaa. Talouspolitiikan kannalta olennainen kysymys on, miten työnteosta tehdään riittävän kannattavaa ja mielekästä tilanteessa, jossa työn ulkopuolinen elämä painaa vaa’assa aiempaa enemmän”, Haavisto sanoo.
Joka viidennelle työ ei ole tuonut ystäviä
Työyhteisöt eivät nouse työn merkityssisällöissä kärkikastiin. Reilulle kolmasosalle, 36 prosentille, työ merkitsee suuressa määrin hyviä ihmissuhteita ja tärkeää toveruutta. Viidesosa, 21 prosenttia, taas ei koe työn antaneen itselleen juurikaan tai lainkaan ystäviä tai yhteisöllisyyden kokemuksia.
Havainto haastaa ajatuksen työpaikasta ensisijaisena yhteisönä, johon etenkin etätyön yleistymisen jälkeen on kiinnitetty huomiota talouskeskustelussa.
Tulokset perustuvat 2 038 vastaukseen, jotka kerättiin 7.–20.10.2025 Taloustutkimuksen internetpaneelissa ja painotettiin väestöä vastaaviksi iän, sukupuolen, asuinalueen, koulutuksen, ammatin, toimialan ja puoluekannatuksen mukaan. Virhemarginaali koko väestön tasolla on 2–3 prosenttiyksikköä suuntaansa.
