Waller tarkasteli 2. kesäkuuta Etelä-Koreassa pidetyssä konferenssissa kahta ajankohtaista aihetta: miten tullien korotukset vaikuttavat inflaatioon ja kuinka kotitalouksien inflaatio-odotukset eroavat rahoitusmarkkinoiden ja ammattilaisten näkemyksistä.
Hänen sanomansa oli selkeä: vaikka tullit voivat väliaikaisesti nostaa inflaatiota, pitkän aikavälin odotusten pysyminen ankkuroituneina hillitsee pysyvämpiä hintapaineita.
Huhtikuussa Waller esitti kaksi vaihtoehtoista skenaariota: suuren tullin skenaarion, jossa tullit nousevat 25 prosenttiin, ja pienemmän tullin skenaarion 10 prosentin tasolla. Suuressa tulliskenaariossa hän arvioi, että yritykset siirtäisivät kaikki tullikustannukset hintoihin, jolloin henkilökohtaisten kulutusmenojen (PCE) hintojen nousu voisi yltää viiteen prosenttiin.
Jos yritykset kuitenkin kattaisivat osan tullikustannuksista itse, inflaation huippu jäisi neljään prosenttiin. Hän piti näitä nousuja väliaikaisina, koska odotukset pitkän aikavälin inflaatiosta pysyisivät vakaana.
Pienemmän tullin skenaariossa inflaation nousu jäisi Wallerin mukaan kolmeen prosenttiin ja alkaisi sen jälkeen tasaantua. Vaikutus työllisyyteen ja talouskasvuun olisi olemassa, mutta ei yhtä merkittävä kuin suurempien tullien tapauksessa.
Waller huomautti myös, että huhtikuun jälkeen tulleihin liittyvä tilanne on muuttunut: Kiinan tilapäinen tullien alentaminen on laskenut Yhdysvaltain kauppapainotettua tullitasoa, mutta tämä alentaminen voi olla vain väliaikainen, jos neuvotteluissa ei päästä ratkaisuun elokuuhun mennessä.
Keskipitkällä aikavälillä Waller arvioi 15 prosentin tullitason olevan realistinen. Tämä asettuu hänen aiemmin esittämiensä kahden skenaarion väliin. Vaikka suurten tullien riskit ovat hänen mukaansa vähentyneet, epävarmuus tullien lopullisesta tasosta ja sen vaikutuksista Yhdysvaltain talouteen on edelleen merkittävää.
Inflaatioriski on huomattavasti matalampi kuin pandemian aikana
Nykytilanne eroaa pandemian aikaisesta inflaatioympäristöstä. Tuolloin kolme tekijää pitivät inflaatiota korkealla: pysyväksi osoittautunut työvoimapula, toimitusketjujen häiriöt ja massiivinen finanssipoliittinen elvytys.
Waller muistutti, että monet työntekijät jäivät pysyvästi pois työmarkkinoilta pandemian aikana esimerkiksi sairauden, perhevastuiden tai varhaisen eläköitymisen vuoksi. Tämä rajoitti työvoiman tarjontaa ja nosti palkkapaineita erityisesti tavaratuotannossa ja palvelualoilla.
Toinen pandemian aikainen ongelma olivat toimitusketjujen häiriöt, jotka venyivät odotettua pidemmiksi. Kiinan tiukat sulkutoimet, joita ei alkujaan odotettu näin pitkäkestoisiksi, vaikuttivat merkittävästi globaalisti.
Kolmanneksi Yhdysvaltain hallinnon laajat tukipaketit ja erittäin löysä rahapolitiikka ruokkivat kokonaiskysyntää. Waller tunnusti, ettei hän tuolloin täysin ymmärtänyt, miten suuri vaikutus finanssipoliittisella elvytyksellä olisi inflaation pysyvyyteen.
Tällä hetkellä nämä pandemia-ajan taustatekijät puuttuvat. Työvoimapula ei enää ole akuutti, toimitusketjut ovat palautuneet normaalimmalle tasolle ja rahapolitiikka on kiristynyt selvästi. Ohjauskorko on yli neljä prosenttia ja keskuspankin tase on supistunut merkittävästi. Wallerin mielestä tämä asettaa rajoja inflaation pysyvyydelle – hän ei näe toistumista pandemia-aikaiselle palkka- ja hintakierteelle.
Kotitalouksien inflaatio-odotukset ovat korkeat – velkamarkkina hinnoittelee maltillista kehitystä
Erityisen kiinnostavaa Wallerin puheessa oli analyysi inflaatio-odotuksista. Hän korosti selkeää eroa kotitalouksien ja rahoitusmarkkinoiden odotuksissa.
Michiganin yliopiston kuluttajakyselyissä kotitalouksien lyhyen aikavälin inflaatio-odotus oli noussut 6,6 prosenttiin ja pitkän aikavälin odotus 4,2 prosenttiin.
Rahoitusmarkkinoiden näkemykset pysyivät kuitenkin huomattavasti matalampina: 2 vuoden TIPS-inflaatiosuojausten perusteella markkinat odottavat noin 2,7 prosentin inflaatiota ja 5–10 vuoden kohdalla 2,4 prosentin inflaatiota. Ammattilaisten pitkän aikavälin odotukset olivat vieläkin maltillisempia, noin 2,2 prosenttia.
Tämä ero tuo haasteita keskuspankin politiikkaan. Kenen odotuksia tulisi painottaa?
Wallerin mukaan markkinaehtoiset ja ammattilaisten odotukset ovat luotettavampia, koska ne vaikuttavat suoraan rahoituspäätöksiin ja niihin liittyy rahallista vastuuta. Hän huomautti, että jos kotitaloudet todella uskoisivat inflaation pysyvän korkeana, se näkyisi suurina palkkavaatimuksina ja työpaikanvaihtajien määrän kasvuna. Mutta hänen mukaansa nyt ei ole merkkejä tästä – työmarkkinat ovat pehmeämmät ja työntekijät ovat enemmän huolissaan työpaikkojensa säilymisestä kuin palkankorotuksista.
Sama pätee lainamarkkinoihin. Jos markkinoiden odotukset olisivat väärin ja inflaatio olisi selvästi korkeampi, lainakysynnän pitäisi räjähtää, kun reaalikorot olisivat matalia. Tätä ei kuitenkaan ole havaittu. Näin ollen Wallerin mukaan kuluttajakyselyjen korkeat odotukset eivät todennäköisesti konkretisoidu pysyväksi inflaatiopaineeksi.
Yhteenvetona voidaan todeta, että vaikka tullit voivat väliaikaisesti nostaa inflaatiota, nykyinen makroympäristö ei tue pitkäaikaisen inflaatio-ongelman syntymistä. Kotitalouksien odotukset eivät näytä heijastuvan todellisiin palkkavaatimuksiin tai kulutuskäyttäytymiseen. Näin ollen inflaation pitkän aikavälin näkymät pysyvät todennäköisesti ankkuroituneina lähellä Fedin inflaatiotavoitetta.
Amerikkalaisilla on hieman samankaltainen. ”Sokea piste” kuin aika monen muunkin suurvallan kansalaisilla.
Riittävän korkeat tullit Yhdysvaltojen markkinoilla tarkoittavat myös sitä, että Intian ja Kiinan keskiluokan kosiskelu hinnalla helpottuu.
Toinen ongelma on katoava rajahyöty: Esimerkiksi pohjoismainen yritys tekee laskelmia kannattaako kasvattaa tuotantoa ja viedä kasvava tuotanto Yhdysvaltoihin.
Vaikka Trumpin hallinto tulisi järkiinsä tänään, niin jo tehdyt irtiotot vapaakaupasta ja liittolaisten suorastaan vihamielinen kohtelu ovat todennäköisesti jo aiheuttaneet pysyviä vahinkoja Yhdysvaltojen maineelle.
Euroopan ja Yhdysvaltojen muiden liittolaisten epäluottamus isoon liittolaiseen ei palvele yhdenkään demokratian asukkaiden tai yritysten etuja pitkällä aikavälillä. Ehkä puolustusteollisuus (varauksin) voi hyötyä.