Yhdistys mahdollistaa jäsenilleen paljon hyviä asioita kuten varainkeruun, hallinnoinnin ja toiminnan järjestelyn. Suomessa on perustuslain 13. pykälän mukaan kansalaisilla on vapaa oikeus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin.
Yhdistystoiminta on kansalaistoimintaa, joka kattaa elämän kirjon urheilusta kulttuuriin ja aatteista harrastuksiin sekä ammatillisiin yhdistyksiin.
Varainhankinta eli tulot herättää laajaa keskustelua. Ja syystäkin. Lähtökohdat tulee olla se, että yhdistys kerää toiminnan varat jäsenmaksuilla ja toiminnan mahdollisilla tuotoilla sekä tarvittaessa rahankeräyksellä.
Valitettavan usein yhdistyksissä keskustellaan varainhankinnan yhteydessä erilaisista julkisrahoitteisista avustuksista, hankerahoista tai muista vastaavista tärkeimpänä varainhankinnan menetelminä. Jäsenmaksut ja vastaavat ovat valitettavan usein niin vähäisiä, että niiden avulla ei voida ylläpitää yhdistyksen toimintaa.
Eri sote-alan yhdistystoimijat marssivat mielenosoituksessa hallituksen yhdistystoimintaan kohdistuvia leikkauksia vastaan.
Monissa yhdistyksissä on mukana poliittisesti ansioituneita henkilöitä. Se on hyvä, koska yhdistykset usein ajavat yhteisiä yleishyödyllisiä asioitamme. Mutta onko se riittävä peruste sille, että valtion kassasta haetaan yhdistyksille rahaa?
Onko yhdistys tarpeellinen jos jäseniä on vähän?
Voi olla, mutta jos jäseniä on kohderyhmästä esim. vain muutama prosentti, niin herää kysymys miksi yhdistys on olemassa.
Pitäisikö verovaroin ylläpitää yhdistystoimintaa, joka ei ole jäsenistönkään mielestä vaikuttavaa tai kiinnostavaa
En keksi yhtään todella hyvää syytä.
Yhdistyksen tulojen tulee jäsenmaksuja lukuunottamatta olla veronalaisia tuloja. Toki verovapaus koskee vain yleishyödyllisiä yhdistyksiä, mutta kun yleishyödyllinen yhdistys tekee liiketoimintaa, sen pitäisi olla poikkeuksetta samalla tavalla verotuksen piirissä kuin yrityksilläkin.
Entäpä mikä on ratkaisu?
Ehdotan että yhdistysten tulisi jatkossa pyrkiä toimimaan täysin omavaraisesti. Toiminnan on oltava riittävän laadukasta ja kiinnostavaa sekä vaikuttavaa, että kohderyhmä olisi valmis maksamaan jäsenmaksun yhdistykselle.
Moni yhdistys saisi jäsenmaksuilla katettua menonsa mikäli kohderyhmä kokisi jäsenyyden riittävän tarpeelliseksi. Lisärahoituksen tarve tulee hankkia erilaisilla varainhankintamenetelmillä, mutta ei verovaroin.
Hyvä. Tuo on tervettä järkeä. Verorahoja käyttävien pitäisi muistaa aina, että verot peritään ”vahvemman oikeudella” ja siinä loukataan silloin aina joko omaisuuden suojaa tai työn tehneen/riskin ottaneen tahon oikeutta toimntansa tuottoon.
Pukki kaalimaan vartijana jälleen. Uskomatonta, että tälläinen Harjula kehtaa kirjoitella tämmöisiä, kun itse istuu STEA:n rahoittaman toimijan hallituksessa nauttimassa verorahoilla maksetuista kokouspalkkioista ja kulukorvauksista. Kaksinaismoralistista ideologista öyhötystä, vailla mitään ymmärrystä.
Ymmärrän näkemyksesi. Tosin se on hieman liian nopeasti muodostettu. Olen Autismiliiton hallituksessa esittänyt näkemykseni, että toimintaamme olisi johdettava suuntaan, jossa emme olisi niin riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Uskon, että en ole ainoa yhdistystoiminnassa mukana oleva, joka toivoo enemmän oman toiminnan kautta rahoittumista, kuin julkista rahaa.
Sellaista liittoa tai järjestöä ei tästä maasta löydy, joka ei toivoisi olevansa riippumaton julkisesta rahoituksesta, joka on altis ja haavoittuva poliittisille ideologioille ja disinformaatiolle etenkin nyt kun Veikkauksen voittovaroilla rahoitetusta toiminnasta puhutaan aika huolettomasti verorahalla rahoitettuna toimintana. Tosiasia on kuitenkin se, että omarahoitusosuuden kasvattaminen on vaikeaa ja jos kohta mahdotonta kasvattaa siinä mittakaavassa ja tahdissa, kun nyt paljolti ideologisin syin ollaan leikkaamassa yhden hallituskauden aikana. Ihmettelen, jos tälläisen kirjoituksen jälkeen edustamasi yhdistykset voivat enää luottaa sinuun. Oman käsitykseni mukaan Autismiliitto on vastustanut laajasti järjestöleikkauksia ja kirjoituksellasi irtaudut täysin edustamasi tahon linjauksista.
Uskomatonta tekstiä, kun katsoo Harjulan omaa toimintaa. Ilmeisesti edut itselle kelpaa, mutta muista ihmisistä, etenkin heistä, joiden eteen väittää tekevänsä työtä, ei niin väliä.
Ymmärrän näkemyksesi. Tosin se on hieman liian nopeasti muodostettu. Olen Autismiliiton hallituksessa esittänyt näkemykseni, että toimintaamme olisi johdettava suuntaan, jossa emme olisi niin riippuvaisia julkisesta rahoituksesta. Uskon, että en ole ainoa yhdistystoiminnassa mukana oleva, joka toivoo enemmän oman toiminnan kautta rahoittumista, kuin julkista rahaa.