Suomen väestö ikääntyy. Työikäisen väestön osuus laskee ja eläkkeellä olevan väestönosan osuus nousee. Kasvavan ikääntyvän väestönosan elintason turvaamiseen tarvitaan uusia luovia avauksia.
Siviilioikeuden professorilla on haasteeseen yksi ratkaisuehdotus.
Omaisuuden käyttäminen elinkaaren aikana omien perustarpeiden tyydyttämiseen on viisainta mitä ihminen voi tehdä, väittää Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Urpo Kangas Finanssialan Keskusliiton Uutismajakka-artikkelissa.
”Omistaminen vain omistamisen vuoksi ei ole järkevää. Jos jostain omaisuudesta aiheutuu vain kustannuksia, omaisuuden voi realisoida ja käyttää sen pääoman ja tuoton terveyspalvelujen ja muiden hoivapalvelujen hankkimiseen”, sanoo Kangas.
Suomalaiset ovat varakkaimmillaan 55 – 74 -vuoden iässä. Silloin erilaista varallisuutta on keskimäärin lähes 275 000 euroa kotitaloutta kohti ja velkaa vain vähän. Suurimman osan varallisuudesta muodostaa omistusasunto. Moni vanhus elää kuitenkin vaatimattomasti säästääkseen omaisuuttaan perinnöksi.
Vuosittain sukupolvelta toiselle siirtyy noin 4–6 miljardin euron verran omaisuutta.
Kangas ymmärtää, että ajatus perinnönjättövelvollisuudesta elää sitkeässä. ”Suomen vaurauden historia on lyhyt ja monet perinnönjättäjistä ovat itse eläneet köyhässä Suomessa. He eivät halua, että heidän lapsensa jäisivät puille paljaille ja kokonaan vaille perintöä.”