Kumppaniblogit

Tämäkö on tavallisin vaurastumisen vipu?

Vaurastumista vauhdittavia vipuja on monenlaisia, useimmiten puhutaan velkavivusta tai korkoa korolle -ilmiöstä. Vähemmän keskustellaan tavallisimmin ihmisiä koskettavista, asumis- ja perhemuotoihin liittyvistä talouden vipuvaikutuksista.

Tämä on täysin ymmärrettävää, sillä nämähän eivät ole suoranaisia valintakysymyksiä tai pelkkiä laskelmoituja strategioita. Ja silloinkin, kun valintoja voi tehdä, ei niitä juurikaan tehdä talous edellä, vaan pitkälti aivan muista syistä. Siitäkin huolimatta näiden talousvipujen vaikutus on kuitenkin hyvä tiedostaa.

Tässä artikkelissa käynkin hieman läpi yhtä tavallisinta vaurausvipua, joka koskettaa useampia meistä jossain vaiheessa elämää, nimittäin parisuhdetta ja yhteistä taloutta kumppanin kanssa. Se kun tarjoaa merkittävää etua (ainakin periaatteessa) suhteessa yksinelävän / -elättävän talouteen. Joskin vipu toimii myös toiseen suuntaan.

Muutto yhteen – kulut tippuvat

Yhteenmuutto kumppanin kanssa on lompakon(kin) kannalta yleensä hyvä uutinen. Kuluja jakamalla kummallakin jää helpommin ylijäämää säästöön tai sijoituksiin laitettavaksi. Jos näin siis päättää tehdä. Ajan mittaan omaisuutta on luonnollisesti helpompi kerryttää yhdessä kuin erikseen.

Törmäsin muutaman vuoden takaiseen artikkelin, jonka mukaan siinä missä yksinelävän vuosikulutus tietyssä tuloryhmässä on 20 000 €, pärjää saman tuloluokan pariskunta yhteensä 25 000 € kuluilla.

Tämän kaavan mukaan yhteistalouteen siirtyminen vapauttaisi siis n. 40% aiemmasta kulutuksesta rahaa käytettäväksi muihin haluttuihin asioihin. Toki kaikenlaisten yhteiselämään liittyvien hankintojen teko, asumisunelmien toteuttaminen, yleinen elämästä nautiskelu ja jossain vaiheessa todennäköisesti perhe-elämän kulut syövät tätä ns. ylijäämää.

Varallisuus kasvaa huomaamatta

Asuntolainan lyhennys on yleensä se helpoin ja huomaamattomin tapa hoitaa yhteistaloudessa varallisuuden kerrytystä. Suuntaa-antavana arviona voisi sanoa, että siinä ajassa, missä kaksi ihmistä erikseen pystyy hankkimaan 100 000 euron arvoiset yksiöt, pystyy kaksi yhdessä hankkimaan jo lähes 300 000 arvoisen asunnon.

Tämän kaltaisiin pienimuotoisiin “vaurausloikkiin” ei siis edes tarvita sen kummempaa suunnittelua tai pinnistelyä, sillä ne tapahtuvat ikään kuin normaalin elämän sivuvaikutuksena.

Kahden ihmisen tuloilla ja varallisuudella on helpompi saada asunto- ja sijoituslainoja ja muuta varallisuuden kartuttamisen kannalta hyödyllistä resursseja käyttöön. Kahden ihmisen yhteistalous kestää myös taloudellisia takapakkeja sekä työttömyyttä, sairautta tai kotivanhemmuutta joustavammin kuin yhden. Sikäli kyse on myös taloudellisesta puskurista.

Toki varallisuuden kartutukseen tarvitaan muutakin kuin yhteinen osoite, mutta jos osapuolilla on halua ja mahdollisuuksia tavoitteellisesti rakentaa varallisuutta yhdessätuumin, avo- tai avioliitossa on siihen siihen periaatteessa varsin suotuisat puitteet.

Toki myös kimppa- ja yhteisöasuminen mahdollistavat kulujen vähenemisen ja siten varojen vapautumisen säästöön ja sijoituksiin laitettavaksi.

Entä kun vipu kääntyy?

Tälläkin kolikolla on tietenkin kääntöpuolensa. Liiton mahdollisesti joskus kariutuessa, yhteistaloudessa saavutettu taloudellinen hyöty muuttuukin äkkiä kasvaviksi kuluiksi ja johtaa ainakin hetkellisesti totutusta elintasosta tinkimiseen.

Jos hyvinä aikoina varallisuus onkin karttunut rivakasti, vivun kääntyessä toiseen suuntaan tuntuu, että pudotaanpa korkealta.

Materiaalisessa mielessä elintaso tipahtaa, kun isosta asunnosta joutuu muuttamaan kenties pienempään ja vaatimattomampaan ja kattamaan tuloillaan kuluja, joista ennen saattoi maksaa vain puolet. Velkataakka todennäköisesti kasvaa, jos haluaa säilyttää aiempaa vastaavan asumisen tason.

Yhä useammin saa kuulla ja lukea tarinoita näistä kalliiksi käyneistä avio- tai avoeroista. Ja vaikka ositus sinällään olisikin reilu ja riidaton, nettovaikutus kuukaudessa käytettävissä olevaan rahamäärään on helposti ainakin joitain satasia vähemmän kuin aiemmin.

Yhteistaloudessa elävien ja siinä varallisuutta kartuttavien kannattaa tietenkin huomioida nämä potentiaaliset riskit ja miettiä skenaariot myös eron varalta. Samoin kuin miettiä jo liiton hyvinä aikoina, miten optimoida tämä yhteisen talouden myönteinen vipuvaikutus. Hyvin hoidettu talous ja varallisuus ovat tärkeitä keinoja suojautua myös mahdollisen erotilanteen aiheuttamilta talouskurimuksilta.

Vaikka eroaminen aina jonkin aikaa (myös) taloudellisesti kirpaisee, voidaan siis myös ajatella, että jos pariskunta on onnistunut yhdessä maksamaan lainoja nopeaan tahtiin ja omistaa vaikkapa tuon aiemmin mainitun 300 000 € asunnon, pitäisi tämän myynnistä jäädä heille kummallekin 150 000 euron pesämuna uuteen alkuun.

Kun muistetaan, että samassa ajassa, saman tuloryhmän yksinelävä on onnistunut hankkimaan 100 000 € arvosta omaisuutta, voidaan nähdä, että yhden ihmisen talouteen nähden yhteistalous on kuitenkin mahdollistanut suuremman nettovarallisuuden kertymisen. Erosta huolimatta.

Kotitalouden tyyppi on vain yksi tekijä

Toki on selvää, että moninaisten asioiden vaikuttaessa talouteemme ja elämänkulkuihin, asumis- ja perhemuoto on vain yksi tekijä isossa vyyhdessä. Sen merkitystä ei voi kuitenkaan ohittaa olan kohautuksella, vaan se on hyvä tiedostaa ja myös hyödyntää yhtenä osatekijänä vaurastumisen polulla. Ja tehdä se juuri silloin, kun asiat ovat suotuisalla tolalla.

Ja vaikka lähtökohtaisesti voidaankin vetää se johtopäätös, että yhteistaloudessa varallisuutta on helpompi kasvattaa kuin yksin, saati yksinhuoltajana, ei se tietenkään ole koko totuus. Eikä ainakaan tarkoita, etteikö yhden hengen talouksissa voitaisi vaurastua. Eihän se pelkkä yhteiselo takaa, että kumpikin osapuoli olisi halukas ja kiinnostunut hoitamaan raha-asioitaan niin, että omaisuus voisi karttua.

Monet muut elämän valinnat ja tekemiset voivat kompensoida yksinasujan korkeampia kuluja. Yhtä hyvin myös yhden aikuisen talous voi kukoistaa, kun on osaamista, tavoitteita ja tietää mitä tekee.

Hiljattain jukisuuteen haastattelun antanut Puolimiljoonaa pääomaa -blogin Kirsikka on tästä yksi mainio esimerkki. Tämä nainen on hankkinut useamman lapsen lisäksi varsin vaikuttavan nettovarallisuuden ilman kumppanin ja yhteisen talouden tuomaa vipuvaikutusta.

Luovu vertailusta – optimoi rahataitoja ja satsaa asenteeseen

Vertailu toisten ihmisten olosuhteisin ja omistuksiin ei ole yleensä kovin hedelmällistä, koska lähtötilanteemme ovat harvoin samanlaisia, elämäntilanteista, arvoista ja kulutustottumuksista puhumattakaan. Siksi tässäkin asiassa kannattaa pitää fokus omissa asioissa ja huomioida niitä itse otettuja ja otettavia oman talouden kehitysaskelia.

Raha-asioiden hoitoon liittyvät tiedot ja taidot ovat sen sijaan aivan toinen juttu. Talousfiksuja tapoja, ajattelumalleja ja tekniikoita kannattaakin oppia ja kopioida muilta. Etsimällä ja testaamalla hyviä taloudenpidon käytäntöjä, voi löytää omaan tilanteeseen parhaiten toimivat strategiat ja vaurausvivut. Oikeanlainen mindset, vastuunotto omasta taloudesta ja luottamus omiin kykyihin vievät jo pitkälle, olosuhteista riippumatta.

Talousosaamisen ja oman talouden hallinnan positiivista vipuvaikutusta ei myöskään muutokset elinolosuhteissa tai parisuhdestatuksissa vie sinulta koskaan pois. Hetkelliset tappiot saa oikealla tekemisellä ajan mittaan käännettyä taas voiton puolelle.

Ps. Itse en ole toistaiseksi hankkinut enkä myöskään menettänyt omaisuutta muutamaa huonekalua ja kodinkonetta enempää kumppanien ja erojen myötä. Yhteisen talouden positiivisista vaikutuksista kulujen vähentymiseen ja talouden joustavuuteen olen kuitenkin saanut nauttia.

Rosita Juurinen

Matkabloggaava läppäriyrittäjä, ”vapausmentori” & piensijoittaja
www.matkaopasvapauteen.com

1 kommentti

1 kommentti

  1. Bernstein

    21.8.2018 at 10:27

    Vaikka yhdessäasuminen eri muodoissaan on taloudellisesti kannattavaa, nykykulttuuri sekulaareine arvoineen ei mitenkää sitä tue. On vain ajan kysymys, milloin sellaiset juridiset reliktit kuin avio-oikeus, lesken asumissuoja tai puolisoiden veroedut poistetaan lainsäädännöstä tasa-arvon tai muun muotibrändin nimissä. Kodinhoidon tukea on mahdotonta saattaa taloudellisesti ajan tasalle siitä yksinkertaisesta syystä, että sen idea ei ole poliittisesti ajan tasalla

    Joskus aiemmin taloudellisesti kannattavinta oli elää suurperheessä, joka talkootyönä hoiti jäsenensä kehdosta hautaan. Nykyisin siihen tarvitaan kaikenmaailman sossut ja kelat ynnä valtion nollatukimuslaitokset sekä myriadi virkanaisia byrokratiaa pyörittämään ja sata äijänturhaketta laitoksia johtamaan.

    Esimerkkinä perheinstituution ja samalla hoivan ja kasvatuksen sosialisoinnista olkoon demarien aikanaan läpiajama päiväkotilaitos, jonka ideana ei suinkaan ollut naisen vapauttaminen työelämään vaan lasten saaman kasvatuksen poliittis-ideologinen valvonta.

    Vanhusten hoiva on tänään myös sosialisoitu perheiltä ”yhteiskunnalle”, mutta keskittämisen tai ”vanhuskennelin” idea on jotenkin hukassa, koska asiassa tuntuu olevan vain kärsiviä osapuolia, suurin niistä vanhukset itse.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info@salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös