Sijoittaja tarvitsee salkkuunsa tasaisen tuoton komponentin, mutta osakkeista sellaista on turha hakea.
Kukapa ei haluaisi sijoituksilleen tasaista tuottoa. Omistusten arvonvaihtelu ei tunnu hyvältä, vaikeuttaa talouden suunnittelua ja on vaikeasti yhdistettävissä velkavivun käyttöön.
Arvonvaihtelun takia osakkeet ovat kautta aikain kuitenkin olleet kaikista tuottavin omaisuusluokka. Ilman tuota epämiellyttävää arvonvaihtelua riskipreemio poistuisi ja osakkeisiin liittyvä korkea tuotto laskisi markkinoiden hinnoittelumekanismien seurauksena muiden omaisuusluokkien tasolle.
Perinteisesti tasaisen tuoton komponentti on rakennettu salkkuun korkotuotteilla. Tasaisen tuoton komponentilla voidaan saavuttaa kolme etua.
Ensinnäkin allokaatio osakkeiden ja muiden omaisuuslajien välillä mahdollistaa optimaalisen riski-tuotto-profiilin logiikalla ”kun osakkeet laskevat, korot nousevat”.
Toisekseen, tasaisen tuoton komponentti sopii usein osakkeita luontevammin yhdistettäväksi velkavipuun: kerran kuussa saatava sijoitusasunnon vuokra on helppo yhdistää kerran kuussa tapahtuvaan lainan lyhennykseen.
Kolmanneksi tasaisen tuoton komponentti mahdollistaa kullekin sijoittajalle sopivan riskitason rakentamisen. Riski ja tuotto kulkevat käsi kädessä. Tämän takia sijoittajan kannattaa ottaa niin paljon riskiä kuin mitä pystyy mielekkäästi kantamaan, muttei kuitenkaan enempää kuin mitä pystyy ja haluaa kantaa. Tasaisen tuoton komponentin avulla sijoittaja voi rakentaa juuri omaan tilanteeseensa sopivan osakepainon.
Osakevalinnalla voidaan vaikuttaa riskiin, mutta riskin määrä ja sijoittajan saama tuotto määräytyy erittäin pitkälle ja merkittävimmässä määrin juuri pitkän aikavälin osakepainon, ei osakevalinnan, perusteella.
Osakkeista ei ole tasaisen tuoton komponentiksi
Osinkoprosentti on harhaanjohtava termi, koska se luo kuvan mahdollisuudesta rakentaa osakkeista tasaisen tuoton komponentti, osinkoprosentti kun luo mielleyhtymän varsin tasaisesta tuotosta: ”Jos osinkoprosentti on viisi, saan sijoitukselleni viiden prosentin tuoton joka vuosi. Kurssi ehkä heiluu, mutta heilunta tasoittuu pitkällä aikavälillä. Jos saan kasvavaa osinkotuottoa, niin sen parempi.”
Vakaistakaan osingonmaksajista ei kuitenkaan kannata yritä rakentaa tasaisen tuoton komponenttia tai mieltää niitä tasaista tuottoa tuoviksi vaihtoehdoiksi, koska ne eivät sitä todellisuudessa ole.
Ensinnäkin vakaidenkin yritysten osakkeet ovat osakkeita. Laskumarkkinassa niiden arvo tippuu siinä missä muidenkin yritysten osakkeet. Riski-tuotto-profiili ei siis paranelogiikalla ”kun osakkeet laskevat, korot nousevat”.
Toisekseen, toisin kuin korko, niin osingonmaksu itsessään ei lisää sijoittajan varallisuutta.
Jos yrityksen markkina-arvo on sata rahaa ja yritys maksaa osingonjakokelpoisista varoistaan neljä rahaa osinkoina, niin yrityksen markkina-arvo tippuu 96 rahaan. Toisin sanoen osingonmaksun myötä osakkeen arvo tippuu osingon verran. Omaisuuden muoto muuttuu, mutta määrä ei.
Jos taas sijoittajalla on sadan rahan arvoinen asunto ja hän saa siitä neljä rahaa vuokraa, on hänellä edelleen sadan rahan arvoinen asunto. Omaisuuden määrä siis kasvaa.
Vakaan osingonmaksajan osakekurssin sanotaan palautuvan seuraavan vuoden kuluessa. Tämä osakekurssin palautuminen on kuitenkin sidoksissa talouden suhdanteisiin ja yrityksen liiketoimintaan, eikä osakekurssi välttämättä palaudu takaisin lähtötasolleen.
Mieltämällä osakkeiden tuoton virheellisesti tasaiseksi, sijoittaja menettää kosketuksensa riskin ja tuoton suhteesta. Jos osakeriskin ja -tuoton mieltää joksikin muuksi kuin mitä se on, niin kokonaisriskin käsittäminen vaikeutuu, kun osakepainon määrää ja merkitystä ei enää hahmota.
Osakkeiden tuotto ei ole tasaista, eikä sen määrää voi tietää etukäteen. Osakkeiden historiallinen tuotto on toki kautta aikain ollut muita omaisuuslajeja korkeampi, mutta tuoton määrässä on suuria eroja eri aikakausien välillä.
Maltillinenkin velkavipu lisää pitkässä juoksussa osakkeiden tuottoja merkittävästi ja sijoitusvelan hoitokuluja voi myös hoitaa osittain myymällä omistuksiaan, mutta esimerkiksi sijoitusasuntojen tuottorakenne istuu osakkeita luontevammin velkavivutettuun sijoittamiseen.
Osakkeiden arvonmuutoksilla on iso merkitys sijoittajan saamille tuotoille
Mielleyhtymä osingon tuomasta tasaisesta tuotosta on väärä pitkälti sen takia, että osakkeen hinnalla on iso merkitys sijoittajan saamalle kokonaistuotolle. Otetaan tästä muutama esimerkki.
Jos sijoitit viisi vuotta sitten UPM:ään, olisit saanut osaketta kohti yhteensä 4,15 euroa osinkoa. Samaan aikaan olisit tienannut arvon nousuna 15,18 euroa. Kokonaistuoton kannalta osakkeen hinta olisi siis ollut osinkoa huomattavasti merkittävämmässä roolissa.
Valitettavasti yhtälö toimii myös toisinpäin. Norjalainen Seadrill tunnettiin aikanaan kovana osingonmaksajana, joka tarjosi jopa yli 10 prosentin osinkoprosenttia. Alhainen öljyn hinta osoittautui voimakasta velkavipua käyttäneelle yritykselle kuitenkin kohtalokkaaksi ja rahoitusjärjestelyyn joutuneen Seadrillin osakkeesta suli pahimmillaan yli 99 prosenttia vuoden 2013 huipuista. Siinä ei paljon saatu 10 prosentinkaan osinkotuotto lämmitä.
