Keskuskauppakamari esittää työsopimuslakia päivitettäväksi siten, että yleissitovuuden ja paikallisen sopimisen parhaat puolet otettaisiin jatkossa huomioon.
Kauppakamari esittää, että työntekijöillä tulisi olla mahdollisuus sopia paikallisesti toisin mahdollistaisi yritys- ja työpaikkakohtaisesti monipuolisempaan ja tarkoituksenmukaisempaan tapaan järjestää työ.
Yleissitovuudesta ei sinänsä tarvitsisi kauppakamarin mukaan luopua. Se on järjestön mukaan hyvä pohja eri alojen työehdoille ja ottaa kohtuullisesti alakohtaiset erityiskysymykset huomioon.
”Merkittävä osa yrityksistä, työpaikoista ja työntekijöistä kuuluisi varmasti niiden piiriin myös jatkossa. Järjestelmä kuitenkin samalla estää yritys- ja työpaikkakohtaisten tuottavuushyötyjen saavuttamisen. Siksi täytyy pystyä lisäämään sopimusvapautta järjestelmän sisällä silloin kun siihen on työpaikalla yhteistä tahtoa”, kauppakamarin esityksessä todetaan.
Kauppakamari korostaa, että työntekijöillä olisi aina kiistaton valta sopia tai olla sopimatta toisin. Jos poikkeavat työehdot eivät olisi molempia isossa kuvassa hyödyttäviä, ja niiden mukaisesti sovita, niin alan yleiset työehdot pätisivät jatkossakin.
Lisää työpaikkakohtaisia joustoja
Kauppakamarin mukana yritykselle edut uudistuksesta olisivat merkittävät.
”Ensinnäkin kaikkia yrityksiä kohdeltaisiin jatkossa tasavertaisesti jo alan työehdoissa sovittavien joustomahdollisuuksien osalta. Lisäksi niillä olisi mahdollisuus esittää työntekijöille molempia hyödyttäviä, paikalliset- ja yrityskohtaiset erot huomioonottavia, tapoja järjestää ja tehdä työ toisin kuin yleisissä ehdoissa on määritelty. Tämä lisää mahdollisuuksia parempaan tuottavuuteen ja työllistämiseen aiempaa joustavammin”, esityksessä todetaan.
Esityksessä halutaan palata yleissitovan työehtosopimuksen alkuperäiseen tarkoitukseen, toimia yleisinä työehtoina, joiden mukaan mennään, jos ei erikseen sovita muusta. Järjestö muistuttaa, että nyt monissa alakohtaisissa työehtosopimuksissa on mahdollistettu neuvotella ja sopia paikallisesti joustoja sopimuksen tehneiden järjestöjen paikallisten edustajien kesken.
Tämä vähitellen kehittynyt käytäntö on kauppakamarin mukaan kuitenkin täysin yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. Sopimusten velvoitteet koskevat kaikkia, mutta oikeudet joustoihin on usein varattu vain sopijaosapuolten edustajille.
Kauppakamari esittää työsopimuslain toisen luvun 7. pykälää tarkennettavaksi siten, että alakohtaisten työehtojen vahvistettu yleissitovuus pätee edelleen pääsääntönä, paitsi niissä tilanteissa, joissa työntekijät ovat päättäneet työpaikkakohtaisesti tai muuten järjestäytyä ja sopia toisin.
Nykyjärjestelmä jarruttaa työllisyyden parantumista
Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemen mukaan Suomen poikkeuksellisen tiukka laki ja käytännöt työehtojen yleissitovuudesta ovat johtaneet tilanteeseen, jossa paikallisia ja yritys- tai työpaikkakohtaisia erityisolosuhteita ei voida todellisuudessa huomioida sopimisjärjestelmässä. Tämä jarruttaa tuottavuutta ja työllistymiskehitystä.
Romakkaniemi korostaa, ettei Keskuskauppakamari esitä yleissitovuuden purkua paikallisen sopimisen kustannuksella.
”Yleissitovat työehtosopimukset ovat jatkossakin hyvä pohja eri alojen työehdoille. Jäykkä järjestelmä kuitenkin estää yritys- ja työpaikkakohtaisten tuottavuushyötyjen saavuttamisen. Esityksemme lisäisi työntekijöillä vapautta sopia tai olla sopimatta työehtosopimuksista poikkeavasti.”
Rommakkaniemen korostaa, ettei esityksessä työnantaja voisi sanella poikkeavia työehtoja. Jatkossakin olisi täysin työntekijöiden päätösvallassa järjestäytyä tai olla järjestäytymättä sekä sopia toisin tai olla sopimatta. Jos poikkeavat työehdot eivät olisi molempia isossa kuvassa hyödyttäviä, ja niiden mukaisesti sovita, niin alan yleiset työehdot pätisivät jatkossakin, Rommakkaniemi korostaa.
Paitsi työntekijöille ja yrityksille, Romakkaniemi korostaa sopimusjärjestelmän muutoksilla olevan merkittäviä etuja myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Tuottavuuden ja työllisyysasteen kasvu heijastuisi suurempiin verotuloihin ja vahvempaan julkiseen talouteen.
Bernstein
18.3.2019 at 20:49
Yleissitovuus on Suomen ay-poliittisessa kentässä samassa asemassa kuin fysiikassa painovoima: Jos se poistetaan, hajoaa koko demarivetoinen hyväveliverkostoitunut ammattiyhdistysmaailma ja sadattuhannet sen siivellä elävät joutovirkamiehet päätyvät sossunluukulle. Kun työtön ei maksa jäsenmaksua, jäljelle jääneet ay-virkamiehet eivät saa palkkaansa ja korttitalo kaatuu.
Ja vielä pahempaa: Työnantajien uskaltaessa rekrytoida vapaasti kaikki saisivat töitä ja yritysten tuottavuuden kasvaessa useimpien palkkakin paranisi. Vallitseva poliittinen kulttuuri instituutioineen kokee silloin tuplatsunamin: Ensin lakkautetaan tarpeettomana SAK, kun kaikki työsopimukset tehdään sen Sauronin silmän ulkopuolella. Seuraavaksi menee kiertoon myös SDP – koska eihän duunarikaan enää vaurastuttuaan halua äänestää ikuisen veronkorotuslinjan puolesta.
Yleissitovuuden poistaminen tekisi kaikista ellei nyt ihan riistäjäporvareita niin “riistäjäduunareita” kumminkin. Riistettävät vain puuttuvat eli Kommunistisen manifestin porvari ja proletaari mahtuvat samoihin housuihin. Pystyyn kuolleet ajatukset haudataan Leninin mukana lopullisesti ja proletaariaatti lämmittää Manifestillä kesämökkinsä saunan.
Yleissitovuus on ja pysyy, koska tuollaista ideologian alennustilaa ei Suomen jälkistalinistinen vallanpitäjä sallisi koskaan.