Vihreiden kunnallispoliitikko Eva Tawasoli ei ymmärrä, miksi valtio on ottanut tehtäväkseen tuoton hakemisen osakeriskin avulla.
Valtion sijoitusyhtiö Solidium perustettiin vuonna 2008 tehtävänään suomalaisomistuksen vahvistaminen ja vakauttaminen pörssimme merkittävissä yhtiöissä. Yhtiö kertoo omistavansa vähemmistöosuuksia kansallisesti merkittävissä pörssinoteeratuissa yhtiöissä.
Yhtiö pyrkii vahvistamaan ja vakauttamaan kotimaista omistusta yhtiöissä ja kasvattaa pitkäjänteisesti omistustensa arvoa. Solidium toimii markkinaehtoisesti ja sijoituspäätöksiä tehdään vain taloudellisten edellytysten täyttyessä. Sijoitusyhtiön tavoitteena on, että omistusyhtiöt menestyvät verrokkiyhtiöitään paremmin.
Solidium on omistajana kolmessatoista pörssilistatussa yhtiössä, joissa kaikissa Solidium on vähemmistöomistajana. Selkeästi suurin omistuspotti sillä on Sammossa, lähes 2,3 miljardia euroa ja 10 prosentin omistusosuus. Nokiasta sijoitusyhtiö omistaa 3,7 prosenttia.
Sijoitusyhtiön viimeisen viiden vuoden keskimääräinen vuosituotto on ollut kaikissa sijoituksissa 5,2 prosenttia ja osakesijoituksissa 5,7 prosenttia.
Antti Rinteen hallitus aikoo rahoittaa valtion investointeja omaisuuden myynnillä. Hallitus julkisti kesäkuussa hallitusohjelman liitteen tulevaisuusinvestoinneista, jonka tarkoituksena on myydä valtion omaisuutta kolmella miljardilla eurolla ja käyttää saadut myyntitulot ”tulevaisuusinvestoinneiksi” kutsuttuihin menoihin.
Vihreiden vantaalainen kunnallispoliitikko Eva Tawasoli kyseenalaistaa blogissaan Solidiumin olemassaolon.
Solidiumin aseman kokonaisvaltainen uudelleenarviointi on Tawasolin mukaan paikallaan etenkin siinä todennäköisimmässä vaihtoehdossa, jossa hallituksen kaavailemat omaisuusmyynnit todella kohdistuvat sijoitusintressiyhtiöihin.
Hallituksen suunnittelema yhtiöomaisuuden myynti on täysin ristiriidassa Solidiumin tehtävän kanssa – kohdistui myynnit sitten Solidiumin tai valtionkonttorin hallinnoimiin omistuksiin, Tawasoli toteaa.
”Solidiumin asema itsenäisenä, lainamandaatilla varustettuna, valtio-omistuksista vastaavana yhtiönä on myös parlamentaarisesti kyseenalainen, sillä omistusohjausta tekevät parlamentaarisen prosessin ulkopuolelta valitut henkilöt”, kunnallispoliitikko toteaa.
Solidiumin historia ei Tawasolin mukaan myöskään ole ollut osakekaupankäynnin osalta erityisen loistelias. Sijoitusyhtiötä vaivaa kaikki aktiivisen sijoittamisen sudenkuopat: kulut ovat korkeat, aktiivisuus on näennäistä eikä tuotto juuri eroa länsipörssien indekseistä.
Kunnallispoliitikon mukaan politiikkakin on kytkeytynyt kaupankäyntiin esimerkiksi Rautaruukin, Talvivaaran ja Kemiran kohdalla.
Tawasolin mielestä todellinen tarve valtion sijoitusyhtiölle tulisi kyseenalaistaa etenkin nyt, kun Suomen talouspolitiikassa tehdään kauaskantoinen linjaus valtiovetoiseen yhtiöomistukseen.
”Vaikka valtio päättäisikin myydä kaupallisesti strategisia yhtiöomistuksia (esimerkiksi Nestettä, Fortumia tai Finnairia), mikä lienee jokseenkin epätodennäköisempi vaihtoehto Caruna-mörköjen edelleen kummitellessa joidenkin ministereiden painolastina, tulee silti kysyä, onko valtion tehtävä hakea tuottoa osakeriskillä vaiko vain yksinkertaisesti turvata liiketoiminnan edellytykset ja edistää rahoitusmarkkinoidemme vakautta järkevällä talouspolitiikalla.”
Tawasolin mielestä Solidiumin olemassaololle on ollut hankala löytää järkevää perustelua sen elinkaaren aikana.
”Jos Rinteen hallituksen omaisuusmyynnit kohdistuvat Solidiumin sijoitusintressiyhtiöihin, tulee Solidiumin hallinnoitava varallisuus pienenemään merkittävästi – suurimmillaan jopa kolmanneksella. Tällöin yhtiö joutuu joka tapauksessa tekemään sopeutuksia, sillä kulujen suhde hallinnoitavaan omaisuuteen tai potentiaalisiin tuottoihin nähden ei ole mitenkään perusteltavissa.”
Valtiovetoista sijoitustoimintaa voisi kunnallispoliitikon mielestä tehdä Solidiumia tehokkaammin ja demokraattisemmin esimerkiksi ministeriohjauksella Valtioneuvoston Kansliasta tai vaikka Suomen Pankista eduskunnan nimittämällä komitealla.
Nyt taisi päästä kunnallispolitiikolta melkoinen oksennus ilman, että tuli mietittyä suuremmin omia lausuntoja. Solidiumia sen kummemmin puolustamatta, tuottohistoria on aikalailla indeksin mukainen, mutta kyllä oli asiavirheitä enemmän kuin yleensä. Kemira Growhow myytiin ennen Solidiumin perustamista jne. Taitaa myös esim. viimeisimmän Solidiumista tehdyn selvityksen perusteella yhtiön kulut olla huomattavasti alhaisemmat kuin esim. vastaavilla sijoitusyhtiöillä muualla maailmassa.
”Solidiumin asema …. on myös parlamentaarisesti kyseenalainen, sillä omistusohjausta tekevät parlamentaarisen prosessin ulkopuolelta valitut henkilöt”
– Toisin sanoen vihreä eli suomeksi punainen politiikka ei toteudu, kun Solidiumin salkkua hoitavat muut kuin Vihreät ja Punaiset poliitikot.
Kaikkivaltiaan Valtion pyhä idea ei toteudu, kun varallisuutta Valtiolle hankkii joku muu kuin valtiolla töissä oleva Vihreä poliitikko.
”Parlamentarismin” ulkopuolelta ”parlamentille” hankittu raha on siis jotenkin väärää rahaa?
Tämä poliittinen pläjäys kuuluu epäilemättä sarjaan ”Väärin sammutettu”.
”…kulujen suhde hallinnoitavaan omaisuuteen tai potentiaalisiin tuottoihin nähden ei ole mitenkään perusteltavissa.”
– Toweri Tawasoli ei ilmeisesti vielä tunne Suomen julkishallinnon tuotto-kulusuhteen kultaista sääntöä? Sen mukaan nimittäin mikä tahansa julkinen kulu on aina ”parlamentaarisesti” perusteltavissa, kunhan se kohdistuu ”demokraattisesti” päätettyyn ja tasa-arvoagendan mukaiseen toimintaan. Olipa itse toiminta taloudellinen katastrofi tai muuten vaan perustelematon ja typerä.
Solidium tuottaa rahaa valtiolle, muttei suinkaan valtiosta johtuen vaan siitä huolimatta. Valtion omistajaohjaus-niminen poliittinen pukinsorkka on kuin hyvään hevoseen kiinnittynyt loinen, joka kuitenkaan – molempien onneksi – ei kykene aiheuttamaan isännälleen juurikaan vahinkoa.