Euroalue on ajautumassa Japanin tautiin, varoittavat Suomen Pankin asiantuntijat.
Kansantaloudessa stagnaatio tarkoittaa hitaan talouskasvun jaksoa, johon liittyy usein myös alhaiset korot ja hidas inflaatio.
Eurooppa on vaarassa joutua tähän stagnaation tilaan, arvioivat Suomen Pankin asiantuntijat laajassa artikkelissaan.
”Euroalueella koronakriisi yhdistettynä jo valmiiksi ikääntyvään yhteiskuntaan, hidastuneeseen tuottavuuskehitykseen sekä paikoitellen jo ennen koronakriisiä korkeiksi nousseisiin velkatasoihin saattaa heikentää talouden elpymiskykyä. Uhkana on luisua hitaan inflaation ja alhaisten korkojen tasapainoon, ns. likviditeettiloukkuun. Riskinä on myös inflaatio-odotusten vaimentuminen”, asiantuntijat toteavat.
Likviditeettiloukulla tarkoitetaan tilannetta, jossa talouden nimellinen korkotaso on lähellä nollaa ja elvyttävällä rahapolitiikalla ei pystytä enää elvyttämään taloutta. Likviditeettiloukku havaittiin ensimmäisen kerran 1930-luvun suuren laman aikana. Taloustieteilijä Paul Krugman nosti likviditeettiloukun uudelleen esille Japanin ”kadotetun vuosikymmenen” yhteydessä.
Euroalueella on jo valmiiksi ikääntyvä väestö, hidastunut tuottavuuskehitys sekä paikoitellen jo ennen koronakriisiä korkeiksi nousseet velkatasot. Nämä ongelmat yhdistettynä koronakriisiin saattavat johtaa siihen, että talouden kyky elpyä heikentyy, Suomen Pankin asiantuntijat arvioivat.
Uhkana on sama tilanne kuin Japanissa.
Japanin talous on jo nyt ajautunut tilaan, jossa inflaatio on hidas ja nimelliskorot ovat alhaiset. Nousevan auringon maan Inflaatio on pysynyt sitkeästi nollan tuntumassa tai käynyt jopa negatiivisena korkojen ollessa nollassa.
Suomen Pankin asiantuntijat arvioivat, että tällaisessa tilanteessa tavanomainen korkopolitiikka ei pysty vakauttamaan inflaatiokehitystä. Siksi Japanin keskuspankki onkin turvautunut lukuisiin epätavanomaisiin politiikkatoimiin. Tällaisesta tilanteesta on kuitenkin vaikea päästä pois.
Koronakriisi on nyt herättänyt huolen alhaisten korkojen ja hitaan inflaation kauden pitkittymisestä euroalueella sekä samankaltaiseen likviditeettiloukkuun joutumisesta kuin Japani, asiantuntijat varoittavat.
Euroalueen riskitekijä on syntyvyyden laskusta ja eliniän pidentymisestä seuraava väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön määrän väheneminen. Tämä työikäisen väestön supistuminen vähentää suoraa työn tarjontaa ja siten hidastaa potentiaalisen tuotannon kasvuvauhtia, Suomen Pankin asiantuntijat toteavat.
”Väestön ikääntyminen alentaa myös kokonaiskysyntää, koska se lisää säästämistä ja pienentää tuloja. Nämä tekijät heikentävät yritysten investointihalukkuutta. Kasvanut eliniän odote lisää säästämistarpeita, mikä alentaa tasapainoisen luonnollisen koron tasoa. Euroalueen vaisujen väestönäkymien uskottiin alentavan reaalikoron tasoa jo ennen koronaepidemian puhkeamista”, asiantuntijat toteavat.
Työvoiman tarjonnan lisäksi euroalueella potentiaalisen tuotannon kasvua on hidastanut toinenkin seikka: heikko tuottavuuskehitys.
”Tuottavuuden keskimääräinen kasvu on vaimentunut kaikilla kolmella talousalueella viime vuosina alle 1,0 prosenttiin, kun se vielä 2000-luvun alussa oli euroalueella 1,5 prosentin tuntumassa ja Japanissa ja Yhdysvalloissa lähellä 2:ta prosenttia”, asiantuntijat toteavat.
Tuottavuuden heikentynyt kehitys ei ole vain euroalueen ongelma, vaan sen kehitys on ollut viime vuosina melko samankaltaista euroalueella, Japanissa ja Yhdysvalloissa.
Jollain tavalla huvittavakin tuo ekonomistien huoli stagnaatiosta ja pitkään jatkuvista nollakoroista ja -kasvusta. Monesti Japanissa käyneenä ja useamman sikäläisen tuntevana tuota heiltäkin olen kysynyt. Aina sama vastaus: ”Mikäs tässä, palkat nousevat hitaasti, mutta hinnat ei. Kaikkialla rakennetaan ja maailma pyörii. Tavallinen ihminen voi kokoajan vähitellen paremmin, eikä työttämyyskään ole ongelma. Kansainväliset finanssipiirit ei tienaa, evätkä kasva, mutta eihän se meitä satuta.#