Sijoittajasentimentti on käsitteenä monille tuttu talousmediasta. Käsitteen taustalla vallitsevat toimintamallit eivät kuitenkaan todennäköisesti ole monille aivan yhtä tuttuja, joten pyrin tässä tekstissä luomaan katsauksen niihin. Sijoittajasentimentin sekä sen taustalla vaikuttavien syntymekanismien ymmärtäminen voi auttaa sijoittajaa välttämään tunnepohjaista kaupankäyntiä sekä muita tuottoja heikentäviä toimintamalleja.
Mitä sijoittajasentimentti sitten oikeastaan on?
Ensinnäkin on hyvä huomata, että sijoittajasentimentti on jotakin, joka toimii vastoin perinteisen rahoitusteorian ajatuksia tehokkaista markkinoista. Akateemisessa tutkimuksessa sijoittajasentimentti kuuluukin käsitteenä käyttäytymisrahoitustieteen haaraan, joka pyrkii tarkastelemaan ihmisen psykologian vaikutuksia sijoittajien käyttäytymiseen.
Sijoittajasentimentti voidaan määritellä monella tapaa, mutta yleisin tapa lienee nähdä se osakemarkkinoille osallistuvien sijoittajien kollektiivisesti kokemaksi mielialaksi. Tämän mielialan voidaan myös nähdä välillä keikahtavan ylimitoitetun optimismin tai pessimismin puolelle, jolloin sijoittajasentimentti vaikuttaa vääristävästi osakkeiden hinnanmuodostukseen.
Sijoittajasentimentin ja osaketuottojen välistä yhteyttä on tutkittu vaihtelevin tuloksin akateemisessa tutkimuksessa, mutta yleisesti ottaen näiden kahden välillä on löydetty tilastollisesti merkitsevä yhteys. Eräs kuuluisimpia tämän yhteyden tutkimuksia on Jeffrey Wurglerin ja Malcom Bakerin (2006) tutkimus, jossa he löysivät yhdysvaltalaisilta markkinoilta yhteyden spekulatiivisen käyttäytymisen ja sijoittajasentimentin välillä. Heidän tutkimuksensa mukaisesti spekulatiivisten yritysten osakkeiden tuotot ovat korkean sijoittajasentimentin jälkeen selkeästi heikompia, viitaten siis siihen, että sijoittajasentimentin suuri kasvu nostattaa arvostustasoja. Ilmiö toimii heidän mukaansa myös päinvastoin, eli matalan sijoittajasentimentin jälkeinen sijoittajasentimentin kasvu puolestaan on yhteydessä riskillisten osakkeiden arvostustasojen selkeään kasvuun.
Sijoittajasentimentin mittaaminen on sinänsä melko abstraktia ja erilaisia mittareita sentimentin mittaamiseen on kehitetty todella paljon. Näitä mittareita voi kiinnostunut sijoittaja löytää esimerkiksi googlettamalla useita, joista voi sitten valita mieleisensä. Mittarin valinta ei kuitenkaan ole prosessissa niin suuressa keskiössä, sillä useiden tutkimusten mukaan iso osa näistä mittareista on keskenään todella vahvasti korreloituneita.
Miten sijoittajasentimentti muodostuu?
Sijoittajasentimentin muodostumisen taustalla voidaan nähdä vaikuttavan useat aiemmissa tutkimuksissa todetut ilmiöt, jotka viittaavat siihen, että ihmisillä on taipumus laumakäyttäytymiseen, heuristiikkoihin ja kognitiivisiin vinoutumiin sekä sosiaalisen hyväksynnän hakemiseen. Esimerkiksi John Nofsingerin (2005) mukaan osakemarkkinoilla sekä muualla taloudessa tapahtuvaan päätöksentekoon heijastuu voimakkaasti koko yhteiskunnan tasolla vallitseva sosiaalinen mieliala. Nofsingerin (2005) mukaan yhteiskunnan sosiaalisen mielialan lisäksi ihmiset myös yhdistävät vaihtelevat omat mielialansa rahoitusmarkkinoilla tehtäviin päätöksiin, vaikkei näillä tosiasiallisesti ole mitään yhteyttä.
Nofsingerin huomioita vahvistavat muun muassa useat tutkimukset, joissa on testattu vallitsevan säätilan vaikutuksia osakemarkkinatuottoihin. Taustaoletuksena näissä tutkimuksissa on hyödynnetty laajaa määrää psykologisia tutkimuksia, joiden mukaan auringonvalon on todettu vaikuttavan ihmisten kokemaan mielialaan positiivisesti. Näissä tutkimuksissa on havaittu, että aurinkoisina päivinä osaketuotot ovat tilastollisesti merkitsevästi suurempia ja toisaalta vähäisen valon aikoina voidaan huomata tilastollisesti merkitsevästi pienempiä tuottoja (esim. Saunders, 1993; Hirshleifer & Shumway, 2003; Kamstra & Kramer & Levi, 2003). Säätilan merkitys osaketuottojen ennustajana kuvastaakin hyvin sitä, miten merkityksettömiltäkin tuntuvat kollektiiviseen mielialaan vaikuttavat tekijät saattavat olla yhteydessä osakemarkkinoihin.
Ilmiönä virheellisten käsitysten leviäminen sekä sentimentin muodostuminen ryhmässä ovat jo pitkään olleet esillä akateemisessa tutkimuksessa. Esimerkiksi Sherif (1937) pyysi pimeässä huoneessa olevia koehenkilöitä ennustamaan valonlähteen liikkeitä valonlähteestä, joka tutkijoiden luoman illuusion takia liikkui täysin satunnaisesti. Koehenkilöiden ollessa yksin tutkimuksessa he vastasivat kysymykseen selkeästi oman mielensä mukaisesti, mutta vastaajien vastaukset alkoivat muistuttaa toisiaan, kun koehenkilöt aseteltiin niin, että he kuulivat muiden vastaajien vastaukset. Aschin ja Prenticen (1958) puolestaan pyysivät koehenkilöitä tarkastelemaan eri viivojen pituuksia sekä antamaan mielipiteensä pisimmästä tai lyhimmästä viivasta. Kysymyksenasettelu tutkimuksessa oli sellainen, ettei oikeasta vastauksesta voinut olla epäselvyyttä. Koehenkilöiltä pyydettiin antamaan vastauksensa sen jälkeen, kun muita tutkittavia edustavat näyttelijät olivat ensin antaneet tahallaan väärän vastauksen. Näyttelijöiden vastauksen pohjalta suuri osa koehenkilöistä antoi myös väärän vastauksen. Tämänkaltaiset tutkimustulokset voidaan tulkita monella tavalla, mutta yleisesti ottaen voidaan nähdä, että ihmiset saattavat ajatella toisilla olevan jotain sellaista tietoa mitä itsellä ei ole, tai sitten ihmisillä on taipumus mukailla muiden mielipiteitä.
Miksi sijoittajasentimentin vaikutuksista tulisi välittää?
Historiasta löytyy hyviä esimerkkejä sijoittajasentimentin negatiivisista vaikutuksista. 1600-luvulla esiintynyt tulppaanimania on hyvä esimerkki sentimenttijohtoisesta hintakuplasta, joka ei perustunut järkeen ja päättyi monien kannalta huonosti. Tämän jälkeen historia tuntee monia sentimenttijohtoisia hintakuplia, joista nykyaikana kuuluisin on lienee 2000-luvun vaihteen teknokupla, jonka aikana teknologiaosakkeet nousivat epärationaalisen korkealle ennen valtaisaa romahdusta.
Teknokuplassakin nähtävillä oli juuri aiemmin mainittuja laumakäyttäytymiseen, kognitiivisiin vinoutumiin sekä heuristiikkoihin liittyviä tekijöitä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii muun muassa se, että teknokuplan aikoihin pelkästään ”com” -päätteen lisääminen yrityksen nimeen pystyi lisäämään yrityksen markkina-arvoa huomattavasti. Kuplan romahtamisen jälkeen useat hurmoksen perässä markkinoille osallistuneet sijoittajat menettivät omaisuuksia, ja markkinamieliala pysyi matalana pitkään.
Liiallisen sijoittajasentimentin perässä kulkemisen huonoja vaikutuksia ovatkin nimenomaan hätäisesti muita seuraten tehdyt päätökset, joiden seurauksena oma ymmärrys sijoituskohteesta tai markkinatilanteesta jää vähäiseksi. Sijoittajan olisikin hyvä vanhan viisauden mukaisesti ymmärtää mihin sijoittaa ja tehdä sijoituspäätöksensä vallitsevien faktojen valossa.
Yhteenvetona
Sijoittajasentimentti voi ajaa osakemarkkinat kuplaan, mikäli sijoittajat eivät tunnista omien emootioidensa vaikutuksia käytökseensä. Ennen sijoituspäätöstä olisikin hyvä pysähtyä ja miettiä, että mihin tekijöihin päätöksensä perustaa. Vasta tämän jälkeen voi oikeasti punnita omien tekemistensä järkevyyttä.
Kuplautumista voi esiintyä myös yksittäisillä toimialoilla tai esimerkiksi yksittäisissä osakkeissa. Tällä hetkellä teknologiaosakkeet ovat jälleen tuottaneet todella suuria tuottoja, ja herääkin kysymys siitä, kuinka suurella osalla tekno-osakkeista nämä tuotot ovat perusteltuja. Erilaisia kirjoituksia seuraava voikin huomata, että teknologiaosakkeiden ympärillä pyörii tietynlaista nostetta, jonka rationaalisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Eri näkökulmia kun voidaan perustella niin monenlaisin argumentein, ja yleisesti ottaen meihin vetoavat ne kaikista parhaimmalta tuntuvat lupaukset suurista voitoista.
