Warren Buffettin sijoitusyhtiö Berkshire Hathaway myi omistamiensa lentoliikennealan yritysten osakkeet lähes kurssipohjilta keväällä 2020. Ennen yhtiöiden ostamista Berkshire Hathawayn olisi kannattanut kerrata Buffettin itsensä neuvot vuodelta 2007. Maailman tunnetuin sijoittaja kutsui silloin toimialan yhtiöitä pohjattomiksi kaivoiksi.
Berkshire Hathaway ei ole ainoa, jolla on ollut haasteita osakemyyntien ajoittamisessa. Tutkimusten mukaan salkunhoitajat onnistuvat ostoissa selvästi myyntejä paremmin. Syynä on kenties, että myyntejä ei analysoida yhtä tarkasti kuin ostoja. Toisaalta osakekurssit kallistuvat keskimäärin. Se tekee myynneistä haastavaa.
Milloin sitten tietyn yhtiön osakkeet kannattaa myydä ja kenties ostaa jotain toista tilalle? Kysymykseen on mahdotonta vastata yksiselitteisesti, sillä myyntipäätökseen vaikuttaa moni tekijä.
Ensinnäkin sijoittajaprofiileja on monenlaisia. Osa sijoittajista on lyhyen aikavälin spekuloijia, toiset ovat pitkän aikavälin omistajia. Jotkut hyödyntävät isoa vipua, mutta monet käyttävät osakeostoihin vain omaa pääomaa, esimerkiksi tietyn osuuden palkkatuloista. Myös yksityissijoittajien ja instituutioiden sisällä sekä välillä on isoja eroja tavoitteissa ja toimintatavoissa.
Siispä keskeinen myynteihin vaikuttava tekijä on sijoittajan oma profiili. Sen perusteella laadittu sijoitussuunnitelma ja -strategia antavat askelmerkit osakekaupan aktiivisuudelle ja samalla tietysti myynneille.
Pitkä sijoitushorisontti, vähäiset rajoitteet ja passiivinen sijoitustyyli näkyvät yleensä matalana aktiivisuutena. Sitä vastoin lyhyen aikavälin kurssivaihteluita hyödyntävä aktiivinen sijoittaja on tuttu näky myyntilaidalla.
Mielestäni sekä aktiivista että passiivista sijoittajaa koskevat samat perusasiat myyntien osalta. Osa sijoittajista fanittaa osta ja pidä -strategiaa. Käytännössä se tarkoittaa, että ei juuri koskaan myydä. Se on mielestäni huono lähtökohta riskienhallinnan kannalta.
Sijoittajalle tulee väistämättä myös virhevalintoja. Harva meistä haluaa roikkua muissakaan elämän aikana tehdyissä huonoissa valinnoissa vuodesta toiseen. Sijoitukset sitovat taloudellisia resursseja. Tuottamattoman sijoituksen vaihtoehtoiskustannus voi olla varsin korkea.
Osakkeiden myynti vaatii rohkeutta, mutta niin vältetään suuret yksittäiset tappiot
Sijoituskohteita kannattaa lähestyä myös riskin näkökulmasta. Se tarkoittaa sitä, että sijoittaja arvioi mahdollisen tappion siltä varalta, jos sijoitus menee mönkään ja huonoin skenaario toteutuu. Riskejä analysoimalla sijoittaja punnitsee sijoituskohdetta monipuolisemmin ja osaa huomioida paremmin myös sen, että moni kurssikehitykseen vaikuttava tekijä ei ole itsellä tiedossa.
Menestyvän sijoittajan tärkein ominaisuus on Warren Buffettia vapaasti lainaten se, että ei häviä rahaa. Buffettin ohje pitää erityisen hyvin paikkansa, kun kyseessä on prosentuaalisesti isot miinusmerkkiset lukemat. Esimerkiksi kymmenen prosentin kurssilasku on vielä siedettävä. Siitä pääsee 11 prosentin nousulla omilleen. Jos turskaa tulee 20 prosenttia, sijoituskohteen pitää kallistua jo 25 prosenttia. Jos osakekurssi puolittuu, sen pitää kohota ”break-eveniin” peräti 100 prosenttia. Entä jos sijoituskohteen arvo sukeltaa 90 prosenttia? Silloin huimalla 900 prosentin nousulla selviytyy kuivin jaloin.
Sijoittajan onneksi maksimitappion suuruuden päättää sijoittaja itse. Hän voi asettaa myyntitoimeksiantoon rajahinnan eli Stop Loss -ehdon. Stop Loss toimii kuin vakuutus siltä varalta, jos oma analyysi menee väärin ja sijoituskohteen hinta kehittyy toiseen suuntaan mitä oli odottanut.
Riittävän hyvä riski-tuottosuhde on menestyvän sijoittajan elinehto. Riski-tuottosuhde kertoo sijoittajan potentiaalisen tuoton jokaista riskeerattua yksikköä kohti.
Luonnollisesti myös voitollisten sijoitusten osuus vaikuttaa sijoitusmenestykseen. Mitä suurempi osuus sijoituksista on voitollisia, sitä heikompi riski-tuottosuhde riittää, että sijoituksilla päästään plussalle.
Sijoittajan kannattaa kysyä itseltä, haluaako esimerkiksi riskeerata 20 prosenttia, jos potentiaalinen tuotto on vaikka vain 5 prosenttia. Se ei kuulosta hyvälle diilille. Sitä vastoin sijoittaja on vahvoilla, jos hän onnistuu ostamaan osakkeita, joiden mahdollinen tuotto on merkittävästi korkeampi kuin riski.
Myös fundamenttisijoittaja voi hyödyntää Stop Lossia
Pitkällä horisontilla mukana oleva ja yhtiön taloudellisia lukuja analysoiva fundamenttisijoittaja lähestyy myyntejä yhtiön liiketoiminnan, ei niinkään osakekurssin näkökulmasta. Sen vuoksi esimerkiksi arvotyylillä sijoittavalle osakekurssin perusteella asetettu Stop Loss ei ole yleensä järkevin vaihtoehto.
Fundamenttisijoittaja asettaa Stop Lossin yhtiön taloudellisten lukujen perusteella. Hän saattaa esimerkiksi myydä osakkeen, jos yhtiön liikevaihto, osakekohtainen tulos tai tietyt kannattavuuden mittarit eivät kehity odotetulla tavalla ja jäävät odotuksia heikommiksi.
Seuraavassa kuvitteellinen esimerkki arvosijoittajan Stop Lossin hyödyntämisestä. Sijoittajan näkemyksen mukaan yhtiön A osake on aliarvostettu. Hänen mielestään osake on houkuttelevasti hinnoiteltu suhteessa sen viimeisen viiden vuoden historiaan, kun huomioidaan ennustettu 10 prosentin vuotuinen tuloskasvu ja sen perusteella laskettu seuraavan vuoden ja kahden vuoden P/E-luku.
Kyseisessä tilanteessa arvosijoittajan Stop Loss voisi liittyä yhtiön A osakekohtaiseen tuloskasvuun. Osake siis myytäisiin, jos tuloskasvu jää tietyn verran ennusteesta ja osake ei ole enää päivitetyn tilanteen mukaan aliarvostettu.
Yhtä lailla fundamenttisijoittaja voisi asettaa Stop Lossin oman näkemyksen mukaan muille yhtiön markkina-arvoa selittäville tekijöille kuten tietyille tuloslaskelman, taseen tai kassavirtalaskelman erille ja niiden perusteella lasketuille tunnusluvuille. Fundamenttiperusteisella Stop Lossilla sijoittaja varmistaa, että pääsee hyvissä ajoin eroon huonosti kehittyvistä liiketoiminnoista.
