Sijoituskonkari uskoo, että sijoittajan psykologian ymmärtäminen auttaa sijoittajaa yltämään parempiin tuottoihin.
Osakkeen pitkän aikavälin tuotto riippuu kahdesta seikasta: osakkeen arvostustasosta ja yhtiön perustekijöistä eli fundamenteista. Arvostustaso kertoo, miten osake on hinnoiteltu suhteessa sen tuloksentekokykyyn. Fundamentteja ovat esimerkiksi yhtiön tuloskasvu, oman pääoman tuotto tai velkaantumisaste.
Amerikkalainen rahoitusprofessori Michael Finke laskee, että vuosina 1995 – 2020 osakkeiden arvostuskerroin CAPE selitti 90 prosenttia 10-vuoden tuottojen vaihtelusta. CAPE on kausitasoitettu P/E-kerroin, joka eliminoi markkinan tai indeksin suhdannevaihteluiden vaikutukset markkinan arvostukseen. Mitä korkeampi CAPE, sitä alhaisempi tuotto seuraavan 10 vuoden aikana.
Finke laati CAPE:n perusteella ennustemallin, joka on pystynyt hämmästyttävän hyvin ennustamaan tulevia pitkän aikavälin tuottoja. Tämä näkyy alla olevasta kuvaajasta.
CAPE-kertoimen ollessa alhainen, esimerkiksi 15x, ovat vuosituotot seuraavana 10 vuotena keskimäärin 15 prosenttia. Se on korkea lukema keskimääräiseksi vuosituotoksi. Vastaavasti yli CAPE-kertoimen noustessa yli 40:n jää keskimääräinen vuosituotto miinukselle.
Lyhyellä aikavälillä psykologia ratkaisee
Pitkän aikavälin tuotoissa siis osakkeen hinnalla ja fundamenteilla on merkitystä. Lyhyellä aikavälillä tilanne voi olla toinen: osakkeen hintaa ja tuottoa ohjaavat sijoittajan psykologia ja tunteet.
Sijoitusmarkkinoiden uutistulva saa sijoittajat reagoimaan ja osakkeiden hinnoissa näkyy volatiliteettia eli hintavaihtelua. Lyhyellä aikavälillä osakkeen tuoton ja arvostuskertoimen välinen korrelaatio on pieni, toisin kuin pitkällä aikavälillä.
Näiden psykologisten tekijöiden vaikutusta on käytännössä mahdotonta mitata, niistä voidaan tehdä vain oletuksia. Lisäksi tunteet ja psykologiset tekijät saattavat muuttua hyvin nopeasti.
Sijoituskirjailija James Deporre, joka on kirjoittanut kirjan Invest Like a Shark: How a Deaf Guy With No Job and Limited Capital Made a Fortune Investing in the Stock Market, on sitä mieltä, että sijoittajalle on hyödyllistä ymmärtää näiden psykologisten tekijöiden merkitys osakekaupassa.
Real Money -sivuston artikkelissaan Deporre listaa kolme psykologista tekijää, jotka vaikuttavat sijoittajan käyttäytymiseen.
Toisinajattelu (Contrary thinking)
Toisinajattelu tai kontra-ajattelu on osakemarkkinoiden laajimmin keskusteltu psykologinen kysymys. Kontrasijoittaja pyrkii selvittämään, milloin markkinoilla myyntipaineita ei enää ole jäljellä ja osakehinnat ovat painuneet liian alas. Kääntäen kurssinousun aikana kontrasijoittajat pyrkivät löytämään ajankohdan, jolloin ostopaineita ei enää ole ja osakkeet todennäköisesti ovat ylihintaisia.
Kontrasijoittajat tutkivat tilastoja, kuten optiomarkkinoiden put/call-suhdelukuja, lyhyeksi myyntejä ja muita tilastoja yrittäessään mitata, kuinka äärimmäisiä sijoittajien tunteista on tullut.
Deporre muistuttaa, että kontrasijoittajan oikean ajankohdan ajoittaminen millä tahansa tarkkuudella voi olla hyvin vaikeaa. Vasta äärimmäisissä tilanteissa kontra-ajattelulla on todella merkitystä, ja on hyvin vaikea tietää, milloin olosuhteet todella ovat äärimmäiset.
Jos kontrastrategiassa oli kyse vain tilastojen tarkastelemisesta, tietokoneohjelmat löytäisivät mahdollisuudet ylituottoihin hyvin nopeasti ja ylimääräinen tuottoarbitraasi häipyisi nopeasti. Siksi kontrasijoittaminen on Deporren mielestä usein enemmän taidetta kuin tiedettä.
Deborren mielestä kontrasijoittaminen toimii parhaiten, kun sitä käytetään yhdessä muiden tekijöiden, kuten uutisvirran ja teknisen analyysin kanssa.
”Kontraindikaattoreista käydään paljon hyödytöntä keskustelua, mutta niillä on taipumus herättää huomiota, koska ne on helppo ymmärtää”, Deborre toteaa.
Menettämisen pelko (Fear of Missing Out)
Menettämisen pelosta käytetään englannin kielessä ilmaisua Fear of Missing Out ja usein se lyhennetään ilmaisuna FOMO.
Deborren mukaan FOMO on saanut paljon aiempaa enemmän huomiota viime vuosina, koska suuren yleisön kiinnostus markkinoihin on lisääntynyt. Yksi uusi piensijoittajien piirissä noussut ilmiö on ”meemikauppa”, jossa sosiaalisen median kautta luodaan kiinnostusta jotain osaketta kohtaan.
Meemiosakkeiden kohdalla FOMO-ilmiö näkyy selvimmin, Deborre arvioi.
”Meemikauppa on usein johtanut yksittäisten osakkeiden jättiläisiin liikkeisiin ja auttanut luomaan tunteen, että koskaan ei ehkä ole liian myöhäistä ostaa. Sen sijaan, että pelättäisiin menetyksen mahdollisuutta, suurempi pelko jää paitsi poikkeuksellisesta mahdollisuudesta.”
Deborren mukaan viimeisten 15 vuoden aikana markkinoilla on myös ollut suurempi taipumus V-muotoisiin liikkeisiin.
V-muotoiset kurssiliikkeet johtuvat psykologian muutoksesta, joka tekee FOMO:sta paljon yleisemmän. Kun osakkeet nousevat, rahan menettämisen pelko korvataan pelolla, että rahaa ei ansaita tarpeeksi.
Deborren mukaan FOMO on yksi voimakkaimmista markkinoihin vaikuttavista psykologisista tekijöistä, koska varsinkin ammattisijoittajille mikään ei ole tärkeämpää kuin vertailuindeksin voittamisen.
Ostaminen osakedipistä (Dip Buying)
Osakkeen kurssidipistä ostaminen liittyy FOMO-ilmiöön. Kuitenkin toisin kuin FOMO:ssa, sijoittaja ei kiirehti ostamaan osakkeita kurssinousun aikana, vaan sijoittajat kiirehtivät ostamaan osakkeita niiden kurssilaskusta.
Kun markkinoilla on paljon osakedippejä jahtaavia sijoittajia, kurssilaskut jäävät lyhyiksi. Kun näin käy, osakkeet kääntyvät nopeasti nousutrendiin. Se puolestaan käynnistää FOMO-ilmiön, Deborra kuvailee.
