Ihminen kaipaa yksinkertaisia selityksiä ja helppoja ratkaisuja. Pörssikuplia on helppo analysoida jälkeenpäin. Arvostuskertoimet pääsivät karkaamaan käsistä ja seurauksena oli osakekurssien nopea romahdus. 

Tästä voi seurata se oletus, että järkevän sijoittajan kannattaa myydä osakkeensa kovan kurssinousun myötä tai pelottavan uutisotsikon alla. 

Harwardin tutkijat Robin Greenwood, Andrei Shleifer ja Yang You kävivät läpi amerikkalaista pörssidataa vuosien 1928 – 2012 väliltä ja havaitsivat, etteivät osakemarkkinat läheskään aina romahda voimakkaan nousun jälkeen.

Sijoittajan pahin vihollinen ei ole korkea arvostustaso, vaan sijoittaja itse. Tässä on seitsemän syytä siihen, miksi sijoittajan on syytä harkita kahteen kertaan osakkeiden myymistä korkeiden arvostuskertoimien pelossa. 

1)    Luovutusvaikutuksen aiheuttama ajatusvirhe

Tutkimuksista tiedetään, että ihminen ei halua olla väärässä. Tappiollista osaketta ei haluta myydä, koska myynti sinetöisi ”väärin” tehdyn ostopäätöksen. 

Voitolla oleva osake halutaan myydä, koska se sinetöi ”oikein” tehdyn ostopäätöksen. 

Tämä on sijoittajan psykologiaa ja ajatusvirhe, joka johtaa siihen, että salkkuun kasautuu liiketoiminnassaan huonosti menestyviä yrityksiä. 

2)    Ihmisten tapa nähdä asiat mustavalkoisesti eli dikotomiaan perustuva ajatusvirhe

Niin sanottu dikotominen ajattelu on meille ihmisille tyypillistä. Haluamme helppoja ratkaisuja. On helpompaa ajatella, että korona lopulta tuhoaa talouden kaikki osa-alueet kuin pohtia miten ja kuinka paljon koronarajoitukset tulevat lopulta vaikuttamaan eri toimialoihin. 

Kuulemme, että pörssikurssit ovat erkaantuneet reaalitaloudesta ja muistamme vuosituhannen vaihteen teknokuplan. Tästä syntyy helposti seurattava tunne, että koronakriisin aikana eniten nousseet Nasdaqin teknologiaosakkeet ovat kaikista todennäköisimpiä romahduskandidaatteja. 

On paljon työläämpää etsiä kuplaa monimutkaisempaa reaalitalouden selitystä sille, miksi monien teknologiaosakkeiden kurssit ovat nousseet myös koronakriisinkin aikana. 

3)    Verotusvaikutus

Pitkäjänteisellä suhteellisen vähän kauppaa käyvällä sijoittajalta löytyy salkusta osakkeita, jotka ovat tuhdisti voitolla. Salkussa on tällöin verovelkaa, eli ilmaista sijoituslainaa.

Myynti laukaisee verovaikutuksen. Verovaikutuksen laukeamisen seuraus on se, että vaikka voitolla olevan osakkeen saisi myöhemmin ostettua takaisin samaan hintaan, saa sitä salkkuun entistä pienemmän määrän. 

4)    Altistuminen ”Fear of missing out”-ajatusvirheelle

Osakemarkkinat ovat harvoin yksittäisen sijoittajan kanssa samaa mieltä. Jos osakkeet myy, napsahtaa taskun pohjalle käteistä, joka alkaa helposti polttelemaan. 

Ongelmana on ajoitus. Oletetaan, että ajatus olisi sinällään oikea. Sijoittaja kotiuttaa voittoja, koska uskoo korkean arvostustason johtavan selkeään korjausliikkeeseen ja mahdollisuuteen ostaa osakkeet takaisin myyntihintaa edullisempaan hintaan.

Mutta mitä jos korjausliike tulee vasta puolen vuoden päästä? Siinä joutuu seuraamaan sivusta, miten osakemarkkinat jatkavat nousuaan. Ainoa tapa päästä mukaan, on ostaa osakkeet takaisin. 

Tämä ”fear of missing out”-tunne voi johtaa siihen, että osakkeet tulee ostaneeksi korkeampaan hintaan takaisin jo ennen kuin korjausliike toteutuu.  Se vasta harmittaakin.

5)    Sijoitussuunnitelman tuhoutuminen

Osakepainolla sen tuomalla kokonaisriskillä on tuottojen kannalta suuri merkitys, osakevalinnoilla ja ajoituksella ei niinkään. 

Tuottojen kannalta osakepainon tuoman riskin tulisi olla mahdollisimman suuri, olematta kuitenkaan liian suuri. Korko korolle -efekti on se mikä lopulta tuo tuotot, joten osakepaino tulisi pitää korkealla tasolla vuosikymmenten ajan. Sijoitussuunnitelman kautta tämä tavoite on mahdollista saavuttaa. 

Sijoitussuunnitelma toimii kuitenkin vain, jos sitä noudattaa. Yllättävän helposti käy niin, että sijoittaja lähtee koronan siivillä tekemään sijoitussuunnitelman ulkopuolisia ajoituspäätöksiä. 

Peliliike voi onnistua ja tuoda muutaman onnistumisen tunteen sekä yksittäisiä lisätuottoprosentteja. Kokonaisuus menee kuitenkin miinukselle, mikäli peliliike käytännössä johtaa sijoitussuunnitelman romuttumiseen.

6)    Vaihtoehtojen puute  

Korona on erotellut jyviä akanoista ja tämän seurauksena monelta löytyy salkusta niin voimakkaasti nousseita kuin voimakkaasti laskeneita osakkeita. Tunteen tasolla tekee mieli tehdä peliliike missä myy Amazonin osakkeet ja ostaa tilalle Finnairin osakkeita. 

Reaaliliiketoiminta ohjaa kuitenkin ojasta allikkoon. Nousseet osakkeet ovat pääsääntöisesti niitä yrityksiä, joiden liiketoiminta ei kärsi tai jotka jopa hyötyvät korona-ajoista.

Voimakkaasti laskeneet osakkeet ovat puolestaan niitä, joiden liiketoiminta kärsii kaikista eniten koronatilanteen muuttamasta maailmasta. 

Pitkäjänteisen sijoittajan kysymys kuuluukin, onko hyvä sijoitus sellainen missä rahat ovat liiketoiminnassa, joka kukoistaa tässä ja nyt? Vai haluaako salkun koostuvan ongelmissa rypevistä yrityksistä, joista osa voi jopa mennä konkurssiin? 

7)    Vaihtoehtoiskustannus

Yksi turvalliselta tuntuva ajatus on tämä: ”Myyn nyt nousseita osakkeita pois ja lyhennän asuntovelkaa. Silloin ei raha jää polttamaan taskuissa ja vältän ”fear-of-missing-out” -tunteen tuomat haasteet.”

Näin voi toki tehdä, mutta on hyvä muistaa, että peliliikkeellä on aito vaihtoehtoiskustannus. Käytännössä osakepainoa ja sen mukana tuottoja painetaan alas. 

Kannattaa myös etukäteen laskea päätöksen perumisen kustannus. Koronan jälkeisessä maailmassa voi tulla mieleen jälleen nostaa lainan määrää ja osakepainoa. 

Asuntolainan kasvattaminen jälkeenpäin osakeostoja varten tuskin onnistuu. Sijoituslaina on toki varteenotettava, mutta asuntolainaa kalliimpi, vaihtoehto.

Onko osakkeiden myynti siis yksiselitteisesti väärä ratkaisu?

Osakkeiden myynti ei ole väärin ja joskus se on oikea ratkaisu. Myynnin seuraukset ja yleisimmät ajatusvirheet tiedostamalla on kuitenkin mahdollista tehdä tiedostavampia ja sitä kautta mahdollisesti myös parempia sijoituspäätöksiä.