Ekonomistit tyrmäävät ajatuksen polttoaineveron alentamisesta maailmanmarkkinahintojen noustessa.
Vain neljä prosenttia taloustieteilijöistä katsoo, että maailmanmarkkinahintojen muutoksista aiheutuvaa polttoaineiden hinnannousua tulisi pyrkiä hillitsemään julkisen vallan toimin, esimerkiksi laskemalla polttoaineverotusta. Valtaenemmistö eli 86 prosenttia ekonomisteista torjuu ajatuksen.
Tiedot käyvät ilmi Ekonomistikone.fi-palvelun tuoreimmasta kyselystä. Se perustuu suomalaiseen ekonomistipaneeliin, joka on riippumaton akateeminen asiantuntijapaneeli. Aloitteen ekonomistipaneelin perustamiseksi on tehnyt joukko eturivin suomalaisia taloustieteilijöitä. Sen teknisestä ylläpidosta vastaavat Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla sekä Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA.
Kommenteissaan ekonomistit toteavat, ettei julkisen vallan väliintulolle ole perustetta, jos muutokset johtuvat markkinoiden normaalista toiminnasta. Ekonomistit huomauttavat, että polttoaineverossa on kyse myös päästöjen hinnoittelusta, jonka pitää olla systemaattista ja pitkäjänteistä tavoiteltaessa siirtymistä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä.
Ei ole myöskään takeita siitä, että veronalennukset siirtyisivät lopputuotteiden hintoihin.
Hintamekanismiin puuttuminen toisi ongelmia
”Polttoaineiden hinnannousu johtuu raakaöljyn hinnan noususta, ei verotuksen kiristymisestä. Verojen alentamisesta hyötyisivät lisäksi suurituloiset pienituloisia enemmän”, perustelee vastaustaan emeritusprofessori Matti Pohjola.
Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtaja Aki Kangasharju totea, ettei ole perustetta julkiselle väliintulolle, jos muutokset johtuvat markkinoiden normaalista toiminnasta.
”Varsinkin yleinen polttoaineveron lasku olisi liian kallista, sillä se ei kohdentuisi tulotason mukaan. Jos hintojen muutos johtuu vakavasta markkinahäiriöstä, julkinen väliintulo voi olla paikallaan. Se kuitenkin edellyttää kohdennettua ja tilapäistä tukea eniten tarvitseville”, Kangasharju toteaa.
VATT:n tutkimusjohtaja Essi Eerola toteaa, että markkinahinnat sopeutuvat kysynnän ja tarjonnan mukaan ja heijastavat niukkuutta. Siten ne ohjaavat taloudellisia resursseja sinne, missä niitä eniten arvostetaan.
”Tämän mekanismin heikentäminen tai poistaminen aiheuttaa uusia ongelmia. Lisäksi nyt kun tavoitteena on nopea siirtymä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä, päästöjen hinnoittelun pitäisi nimeomaan olla systemaattista ja siihen tulisi sitoutua pitkäjänteisesti”, Eerola toteaa.
Aalto Yliopiston kauppakorkeakoulun professori Timo Kuosmanen toteaa, että markkinoiden hintasignaaleja ei pääsääntöisesti kannattaisi lähteä vääristämään verotuksen keinoin, siitä seuraa yleensä jonkinlaista tehottomuutta.
Näkisin että polttoaineiden hinnannousun hillitseminen verotusta keventämällä tulisi kysymykseen tilapäisenä toimena jonkinlaisessa kriisitilanteessa, mutta tällä hetkellä en näe siihen tarvetta”, Kuosmanen pohtii.
Ympäristöpolitiikan kustannusten kompensointi jakaa taloustieteilijöiden mielipiteet
30 prosenttia ekonomisteista arvioi, että hiiliveron kaltaisista ympäristöpoliittisista toimista aiheutuvat hinnannousut tulisi kompensoida niistä eniten kärsiville kuluttajille tai alueille kohdennetuilla tuilla. Yli kolmannes, 36 prosenttia, torjuu ajatuksen kompensaatiosta. 30 prosenttia on kannastaan epävarma.
Kommenteissaan ekonomistit korostavat sitä, että hinnoittelun tarkoitus on nimenomaan ohjata ihmisten käyttäytymistä ympäristöä vähemmän kuluttavaan suuntaan. Ekonomistit ovat huolissaan ohjausvaikutuksen vesittymisestä, mikäli eniten kärsiviä kuluttajia tai alueita kompensoidaan.
”Tuen avulla ei pidä poistaa kenenkään kannusteita käyttää fossiilisia polttoaineita säästeliäästi”, kiteyttää Suomen Pankin neuvonantaja Karlo Kauko ekonomistien yleisesti tunnistaman ongelman kommentissaan.
”Ympäristöpoliittiset toimenpiteet voivat olla helpommin hyväksyttävissä, jos niiden aiheuttamia kustannuksia kompensoidaan. Täytyy toki huomioida, että kompensointi ei saa tehdä tyhjäksi ympäristöpolitiikan vaikutuksia”, perustelee Ekonomistipaneelin raadin puheenjohtaja, Etlan tutkimusjohtaja Antti Kauhanen, joka on kannastaan epävarma.
Heikki Rönkkö
8.6.2022 at 14:44
On se kyllä kumma, kun näitten kaiken maailman ”viisaiden” mielestä on olemassa jokin jumalallinen määräys sen suhteen, että autonkäyttäjä on velvollinen aina ja ikuisesti maksamaan moninkertaisesti se summa yhteiskunnalle, mikä tiestön ylläpitoon käytetään. Se on ihmeellinen asia.
Autoileva ja työtä tekevä kansa tämän yhteiskunnan rattaat pitää pyörimässä ja luo hyvinvoinnin. Tämä on tietysti vähän ilmaistu tyyliin ”mutkat suoriksi”, mutta vain vähän. Ja sen väestönosan etua luulisi tämän ekonomistieliitin olevan tarvetta puolustaa, mutta katin kontit. Vaan sen suhteen voin olla tyytyväinen, että en ole itse näin korkeaa sivistystasoa saavuttanut, että tajuan älyttömän polttoaineen hinnan kielteisen vaikutuksen niin tavallisille ihmisille kuin elinkeinotoiminnallekin.