Tutkijat selvittivät, millaisilla tuloilla suomalaiset voivat saada jatkossa asunnon suurissa kaupungeissa.
Ara-asuntojen asukasvalinnassa otetaan käyttöön enimmäistulorajat vuoden 2025 alusta alkaen. Tulorajojen tarkoitus on kohdentaa ara-asunnot ja niistä koituvat hyödyt aiempaa paremmin pienituloisille.
Asunto lasketaan ara-asunnoksi, jos sen rakentamista tai hankkimista on tuettu valtion tuilla ja jos asuntoon liittyy rajoituksia. Suurin osa ara-asunnoista on vuokra-asuntoja. Myös aiemmin rakennetut arava-asunnot ovat ara-asuntoja, jos ne ovat yhä rajoitusten alaisia.
Rajoitukset ovat erilaisia eri asuntotyypeissä, mutta kaikissa ara-asunnoissa rajoitetaan jollakin tavalla sitä, kuka voi saada asunnon. Rajoituksilla pyritään varmistamaan, että valtion tuet kohdentuvat niitä tarvitsevien hyödyksi.
Aalto-yliopiston kaupunkitaloustieteen uusi tutkimusryhmä AlueAvain selvitti, miten tulorajat muuttavat asukasvalintaa Suomen kuudessa suurimmassa kaupungissa.
Ara-asunnoissa asuu tulorajat ylittäneitä
Uudet tulorajat ovat ruokakuntakohtaisia ja ne määräytyvät ruokakunnan koon perusteella: ensimmäisestä aikuisesta 3 540 euroa kuussa, muista aikuisista 2 480 euroa ja ensimmäisestä alaikäisestä 650 euroa kuussa, muista alaikäisistä 600 euroa.
Kaupunkitaloustieteen tutkimusryhmä AlueAvain on nyt laskenut Tilastokeskuksen yksilötason rekisteriaineistojen avulla, kuinka suurella osalla uutena asukkaana ara-asuntoon vuonna 2022 muuttaneista tulot olisivat ylittäneet nyt käyttöön otettavat tulorajat.
Tulosten mukaan tulorajan ylittäjiä olisi eniten Espoossa, jossa lähes kahdeksan prosenttia ara-asuntoon muuttaneista olisi ylittänyt tulorajan. Helsingissä, Vantaalla ja muualla kuin suurissa kaupungeissa osuus oli noin 6,5 prosenttia. Muissa suurissa kaupungeissa ylittäneiden osuus oli alle kuusi prosenttia, ja Tampereella jopa alle neljä prosenttia.
Tulorajan ylittäminen on selvästi yleisintä silloin, kun ruokakuntaan kuuluu vähintään kaksi aikuista ja pääkaupunkiseudulla erityisesti silloin, jos tällaiseen ruokakuntaan ei kuulu lapsia. Tulorajan ylittäminen on harvinaisinta yksinhuoltajien tapauksessa.
”Näyttäisi siltä, että nyt asetetuilla tulorajoilla ei tule olemaan suurta vaikutusta siihen, ketkä ara-asuntoihin muuttavat. Tämä johtuu tulorajojen suhteellisen korkeasta tasosta sekä siitä, että tulot on jo aiemmin huomioitu asukasvalinnassa”, kertoo tutkimusryhmän johtaja Tuukka Saarimaa.
Saarimaan mukaan suurempi kysymys ara-asuntojen kohdentumisen osalta näyttäisi olevan se, että asuntoon voi jäädä asumaan, vaikka tulot myöhemmin nousisivatkin.
Ara-asunnot aiheuttavat häiriöitä asuntomarkkinoille
Vaikka Ara-järjestelmä tarjoaa monille pienituloisille ja tukea tarvitseville ihmisille kohtuuhintaisen asuinpaikan, siihen liittyvät haasteet ja kritiikki herättävät jatkuvaa keskustelua.
ARA-järjestelmää on kritisoitu esimerkiksi epätasa-arvosta, sillä kaikki pienituloiset eivät saa ARA-asuntoa, mikä voi nostaa vuokria muilla markkinoilla.
Yksi keskeinen huolenaihe liittyy siihen, kuinka asukkaiden valinta voi johtaa alueelliseen eriytymiseen eli segregaation lisääntymiseen. Jos pienituloisia ja keskituloisia asukkaita keskittyy tietyille alueille, se voi aiheuttaa eroja eri kaupunginosien välillä ja kaventaa sosiaalista tasa-arvoa. Tämä on nostanut esiin kysymyksiä siitä, miten asukasvalintaa voitaisiin tasapainottaa paremmin.
Kolmas merkittävä kritiikki koskee markkinoiden häiriintymistä.
Moni taloustieteilijä ja asuntomarkkinoiden asiantuntija on huomauttanut, että ARA-järjestelmä saattaa vääristää vuokramarkkinoita, koska tukiasuntojen vuokrat ovat usein alhaisempia kuin vapailla markkinoilla. Tämä voi vaikuttaa siihen, miten hintataso kehittyy ja kuinka vapaat markkinat toimivat. Järjestelmä saattaa esimerkiksi hidastaa uusien asuntojen rakentamista erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä
Asuntojen käyttäjien kohdalla on esitetty huolta siitä, että kaikki asukkaat eivät välttämättä tarvitsisi valtion tukemaa asumista. Järjestelmän nähdään toisinaan olevan epätarkka asukasvalinnan suhteen, jolloin asunnoissa saattaa asua ihmisiä, joilla ei ole taloudellista tarvetta tukeen.
Kritiikkiä on esitetty myös asuntojen kuntoon ja ylläpitoon liittyen. Koska ARA-asuntojen vuokratuotot ovat rajoitettuja, on pelkona, että tämä voi johtaa riittämättömään kunnossapitoon ja pitkällä aikavälillä asuntojen rapistumiseen.
Lisäksi rakentamisen rajoitteet ja sääntely ovat olleet kritiikin kohteena. Ara-asuntojen rakentamiseen liittyvät monimutkaiset prosessit ja rajoitukset voivat hidastaa uusien asuntojen valmistumista ja samalla lisätä kustannuksia. Uusien kohtuuhintaisten asuntojen rakentaminen ei siten aina etene riittävän nopeasti, vaikka tarvetta olisi paljon.
