Oulun yliopiston tutkijat ovat selvittäneet, miten Suomen sähköjärjestelmä muuttuu vuoteen 2030 mennessä ja kuinka uusiutuvan energian kasvu muuttaa tuotannon ja kulutuksen välistä tasapainoa. Uusi tutkimus perustuu Fingridin avoimeen tuntiaineistoon ja tulevaisuuden kapasiteettiennusteisiin.
Tutkijat hyödynsivät vuoden 2023 tuntikohtaista tuotanto- ja kulutusdataa, jonka perusteella laadittiin tuntitason arvio vuodelle 2030. Menetelmässä käytettiin vuoden 2023 toteutuneita kapasiteettikertoimia, joita sovellettiin Fingridin ennusteeseen vuoden 2030 tuotantokapasiteeteista. Näin saatiin kuva siitä, milloin ja kuinka usein kotimainen sähköntuotanto riittää kattamaan kulutuksen eri vuodenaikoina.
”Yleisen käsityksen mukaan Suomi on jo lähes sähköomavarainen, mutta näin ei ole, varsinkaan kun asiaa tarkastellaan konkreettisella tuntitasolla”, kertoo Oulun yliopiston vetytutkimusta johtava professori Marko Huttula.
Huttulan mukaan Suomi on edelleen sähkönegatiivinen 61 prosenttia vuoden tunneista vuoteen 2030 mennessä.
Tutkimuksen mukaan tuuli- ja aurinkovoima kasvavat Suomessa rajusti, ja niiden yhteenlaskettu osuus sähköntuotannosta nousee vuoden 2023 19 prosentista yli 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä
Sähkön tuotantovaje kuitenkin jatkuu: mallinnuksen mukaan Suomi on edelleen sähkönegatiivinen 61 prosenttia vuoden tunneista, ja vuotuinen alijäämä on noin 10 terawattituntia.
Kovatuulisina päivinä sähkön markkinahinta oli keskimäärin hieman alempi kuin vähätuulisina päivinä. Sesonkivaihtelu on merkittävä: talvella esiintyy suuria vajeita ja kesällä ylituotantoa, mikä korostaa varastoinnin ja joustavan kulutuksen tarvetta.
Tieteellisessä AIMS Energy -lehdessä lokakuussa 2025 julkaistu tutkimus osoittaa, että vaikka uusiutuvan energian osuus kasvaa nopeasti, Suomi ei nykyisillä kehityspoluilla saavuta sähköomavaraisuutta vuoteen 2030 mennessä.
”Omavaraisuuteen viitattaessa tarkoitetaan usein vuositasapainoa. Tutkimuksemme tuo esiin, että yleinen vuositasapaino ei poista tarkempia, tuntikohtaisen omavaraisuuden puutteita”, huomauttaa Oulun yliopiston tuotantotalouden professori Harri Haapasalo.
Haapasalon mukaan tutkimus tarjoaa päättäjille ja energiasektorin toimijoille tarkkaa tuntitason tietoa siitä, missä ja milloin sähkövajetta syntyy, ja millaisin ratkaisuin se voidaan korvata tulevaisuudessa.
Ratkaisuksi ehdotetaan laajaa investointiohjelmaa energiavarastoihin, kulutusjoustoon, älykkääseen verkonhallintaan ja vetytalouteen.
”Tähän pitäisi nyt nopeasti herätä”, Huttula pohtii.
”Lähitulevaisuudessa kaikki teknologiat tulee huomioida, erityisesti energiaresilienssin ja -varmuuden kannalta tarkasteltuna. On syytä panostaa myös jatkuvan tuotannon ratkaisuihin kuten ydinvoimaan ja tulevaisuuden energiaratkaisuihin kuten vaihtoehtoisiin vedyntuotantomenetelmiin.”
Haapasalon mukaan rnergiaratkaisujen toteutusta pitää pystyä tarkastelemaan kokonaisuutena, jotta investointien toteutus saataisiin tehtyä riittävän nopeasti ja kaikkien osapuolten näkökulmat huomioiden.
”Nykymallilla toteutettavat suunnittelu-, luvitus- ja toteutusprosessit kestävät yksinkertaisesti liian pitkään, jopa yli kymmenen vuotta”, Haapasalo toteaa.
