Osakemarkkinoiden turbulenssi on tuonut kokeneelle sijoittajalle kaksi tärkeää oppia.
Osakemarkkinoiden turbulenssi on tuonut kokeneelle sijoittajalle kaksi tärkeää oppia.
James B. Stewart on talousjournalismin professori, Pulitzer-palkittu New York Timesin kolumnisti ja kirjailija sekä kokenut sijoittaja.
Steward on sijoittanut yli 40 vuotta. Pitkän sijoitusuran tärkeimpiä oppivuosia eivät olleet ne parhaat nousu- eli härkämarkkinat, vaan juuri tällaiset koronakriisin kaltaiset levottomat ajat.
Nyt 68-vuotias Stewart aloitti sijoittamisen pörssiosakkeisiin parikymppisenä opittuaan isältään sijoittamisen merkityksen.
”Hän oli intohimoinen sijoittaja, joka uskoi vakaasti amerikkalaisten yritysten kykyyn kasvaa ja palkita sijoittajat maksamalla osinkoja. Hän uskoi lujasti osakemarkkinoihin, ja se usko periytyi minulle”, kertoo amerikkalaisen Grow-sivuston haastattelussa.
Stewerdin mukaan parhaat oppimistilaisuudet tuolla aikavälillä todellakin olivat ne ajat, jolloin markkinat olivat kovan paineen alla.
”Mielestäni huonoista ajoista voi oppia paljon”, konkarisijoittaja kiteyttää.
Kolmen koronakriisiä aiemman karhumarkkinan – eli vuosina 1987, 2000 ja 2007 alkaneiden laskukausien – aikana Stewart kehitti kahdesta yksinkertaisesta säännöstä koostuvan suunnitelman, jolla kurssien alamäestä on mahdollista selviytyä kuivin jaloin. Suunnitelmaa ei kuitenkaan ole aina helppo noudattaa, mikä käy myös ilmi hänen maaliskuun 27. päivänä kirjoittamansa kolumnin otsikosta: ”Kehitin yli 40 vuoden ajan itsekuriani sijoittajana. Virus mursi minut 40 päivässä”.
Stewardin mukaan sijoitussuunnitelma pitää olla. Se on välttämättömyys.
”Se on ensimmäinen askel, ja tarvitset sitä. Seuraava askel on suunnitelman noudattaminen, ja se on uskomattoman vaikeaa”, Steward kertoo.
Nämä asiat Stewart on oppinut pitkän sijoituskokemuksensa perusteella.
Sääntö 1: Älä koskaan myy paniikissa
Stewart lähestyi sijoitusuransa alkutaipaleella sijoittamista kunnioittaen sen hyviä puolia ja riskejä ja noudatti asiantuntijoiden neuvoja. Hän sijoitti markkinaa laajasti seuraaviin indeksirahastoihin käyttäen sitä rahaa, jota ei lähitulevaisuudessa tarvinnut. Hän tiesi, että osakkeiden arvo voi nousta ja laskea, minkä vuoksi niistä saa parempaa tuottoa kuin muista sijoituskohteista.
Stewart joutui silti opettelemaan monia asioita kantapään kautta.
Steward kohtasi melko varhaisessa vaiheessa sijoitusuraansa vuoden 1987 suuren pörssiromahduksen, jolloin S&P 500 -indeksi laski yli 33 prosenttia vain kolmessa kuukaudessa ja sukelsi 20 prosenttia yhdessä päivässä.
Se oli hänen ensimmäinen kokemuksensa karhumarkkinasta, ja nähdessään sijoitustensa voittojen katoavan, hän teki ratkaisun, jota pitää nyt virheenä.
”Aluksi sinnittelin, sillä olin matkoilla, enkä edes voinut myydä, mutta pari päivää myöhemmin tuli toinen pudotus. Menin paniikkiin. Myin kaikki osakkeeni, ja kuten niin usein käy, myin kurssien ollessa lähes pohjalla.”
Steward huomasi pian, että suunnittelematon toiminta oli ”todella huono strategia”. Koska kurssien lasku tuli hänelle yllätyksenä, hän antoi tunteidensa ottaa vallan. Steward myi osakkeensa lähellä pohjia ja odotti monta kuukautta ennen kuin aloitti osakesijoittamisen uudestaan.
”Siinä vaiheessa asetin itselleni tiukan säännön: Älä koskaan myy paniikissa. Ja varmistaakseni että noudatan sääntöä, päätin, etten koskaan myy osakkeita kurssilaskupäivänä. Vastaavasti en myöskään koskaan osta nousupäivänä.”
Sääntö 2: Osta, kun kurssit laskevat 10 prosenttia
Stewart kertoo olleensa täysillä mukana osakemarkkinoilla 1980-luvun lopun ja koko 1990-luvun ajan. Kuten muutkin sijoittajat, hän nautti 1990-luvun mahtavasta härkämarkkinasta ja sen tarjoamista päätähuimaavista tuotoista.
Kun kurssit kääntyivät laskuun vuonna 2000, Stewart ei hätääntynyt.
”Sanoisin niin, että pidin kiinni säännöstäni. Minulla ei kuitenkaan ollut toista sääntöä tukenani, joten istuin vain ja odotin ja odotin, ja kurssit menivät alas, alas, alas”, hän sanoo. S&P 500 putosi 49 prosenttia maaliskuun 2000 huippulukemista lokakuun 2002 pohjakosketukseen.”
Tuolloin Stewart ei myynyt, mutta ei myöskään ostanut, vaikka osakkeiden hinnat laskivat reilusti.
Silloin hän laati toisen sääntönsä: osta silloin, kun pörssikurssit laskevat.
Tämän strategian ansiosta Stewart pääsi hyödyntämään useimpien sijoittajien tavoitetta ostaa halvalla ja myydä kalliilla.
”Jos aiot ostaa osakkeiden arvo ollessa alhaalla, sinun on jossain vaiheessa tehtävä se. Et saa pelätä niin paljon sitä, että kurssit laskevat vielä lisää, ettet koskaan osta. Joten keksin uuden säännön: Aina kun kurssit laskevat 10 prosenttia, laitan rahaa markkinoille”, Steward neuvoo.
Mistä nämä ikiostajat hankkivat ne ostorahansa, joilla olisi jotain isompaa merkitystä? Varsinkin näinä aikoina, kun osinkotulot ovat mitä ovat. Lainarahalla jää helposti Musta Pekka käteen.
Elävät nuukasti ja joillain saattaa olla perittyä alkupääomaa. Tuttu sijoittaja kertoo tarinaa että joka neljäs sukupolvi haaskaa aiempien polvien keräämät pääomat.