Esiintyessään maanantaina Frankfurtissa EKP:n konferenssissa, jonka teemana oli rahan murros ja maksamisen innovaatiot, Lagarde tiivisti koko sektorin kohtalonkysymyksen. Markkinaosapuolet eivät hänen mukaansa laske liikkeeseen digitaalisia arvopapereita laajassa mitassa ennen kuin kaupat voi suorittaa keskuspankkirahassa.
Ilman uskottavaa ja riskitöntä suoritusvarallisuutta tokenisoitu rahoitus pirstoutuu hänen sanoin yksityisiksi saarekkeiksi. Teknologia ei ratkaise mitään yksin.
Eurojärjestelmän kaksi lippulaivahanketta Pontes ja Appia vastaavat juuri tähän.
Aloita kaupankäynti kryptovaluutoilla - Coinmotionin tarjous SalkunRakentajan lukijoille
Tarjous SalkunRakentajan lukijoille: Käyttämällä alennuskoodia SRFI17X, saat 1 %:n treidauskulut ensimmäiselle kuukaudelle (50% alennus).
Pontes alkaa suorittaa tokenisoituja kauppoja keskuspankkirahassa vielä tämän vuoden aikana, kolmannella neljänneksellä, ja kytkee hajautettuun tilikirjateknologiaan eli lohkoketjun kaltaisiin järjestelmiin rakennetut alustat eurojärjestelmän TARGET-palveluihin.
Appia menee pidemmälle. Se piirtää markkinan kanssa kaavakuvaa yhtenäisistä tokenisoidun rahoituksen markkinoista, ja maaliskuussa julkaistun etenemissuunnitelman tavoite on valmis ekosysteemin malli vuoteen 2028 mennessä.
Hajanaisuus on eurooppalaisen jälkikaupankäynnin krooninen vaiva. Arvopaperien omistusta kirjaa unionissa 32 arvopaperikeskusta, kun Yhdysvalloissa niitä on kaksi.
Jokainen rajat ylittävä kauppa kulkee erillisten kirjanpitäjien ketjun läpi, mikä nostaa kustannuksia ja vahvistaa kotimarkkinapainotusta. Jaetulla tilikirjalla omistus kirjattaisiin kerran, ja maksu vaihtaisi omistajaa samalla hetkellä kuin arvopaperi.
Perustelu julkiselle rahalle on suora. Mikään muu ei ole kaikkien luottama, eikä mikään muu jousta markkinan tarpeiden mukaan niin, että likviditeetti riittää järjestelmän kireimmälläkin hetkellä. Euro eurolta katettu token ei tähän pysty.
Puheessa kulki myös toinen juonne. Rahoitusinfrastruktuurin omistuksesta on Lagarden mukaan tullut vallan väline, jolloin suvereniteetti merkitsee siellä, missä se ennen ei merkinnyt.
Kohde jää konferenssipuheessa nimeämättä, mutta se on selvä. Yksityisiä stablecoineja eli vakaavaluuttoja vastaan pääjohtaja on käynyt jo kuukausia, ja toukokuussa Espanjassa hän torjui suoraan ajatuksen eurooppalaisista stablecoineista dollarikolikoiden vastavoimana.
Kokeiluista kohti tuotantoa
Vuonna 2024 eurojärjestelmä kokosi 64 markkinaosapuolta, jotka tekivät yli 50 koetta yhdeksällä lainkäyttöalueella ja suorittivat noin 1,6 miljardin euron edestä hajautettuun tilikirjaan perustuvia kauppoja.
Maaliskuun 2026 lopulta lähtien hajautetussa tilikirjassa liikkeeseen lasketut jälkimarkkinakelpoiset arvopaperit ovat kelvanneet vakuudeksi eurojärjestelmän luotto-operaatioissa.
Muutos on tekninen mutta merkityksellinen, sillä se tuo tokenisoidut instrumentit keskuspankkirahoituksen piiriin jo ennen Pontesin käynnistymistä.
Markkinan oma viesti on EKP:lle kätevä. Yli 60 alan osapuolta kertoi, ettei se sitoudu laajamittaiseen liikkeeseenlaskuun ennen kuin suoritus onnistuu keskuspankkirahassa.
Lagarde nojaa tähän perustellessaan julkista ratkaisua. Hän kuitenkin sivuuttaa sen, että sama markkina on jo ottanut dollarisidonnaiset vakaavaluutat käyttöön juuri keskuspankkirahan puuttuessa ketjusta.
Vastuuta pääjohtaja siirsi myös eteenpäin. Markkinan on investoitava teknologiaan ja sovittava yhteisistä standardeista, ja juuri sitä Appian on määrä rakentaa.
Hallituksilta Lagarde vaati oikeudellista varmuutta yhteisen digivarallisuuden sääntelykehyksen muodossa. Ellei kehystä luoda ensin, kansalliset säännöstöt rakentavat lakiin saman hajanaisuuden, jota teknologia parhaillaan purkaa.
Tukkumarkkina on vain yksi rintama
Tokenisoitu tukkurahoitus on EKP:n strategiassa vasta ensimmäinen kerros. Vähittäismaksamisessa keskuspankkirahaa kantaa digitaalinen euro.
Sillä Lagarde lupaa purkaa eurooppalaisten riippuvuuden ulkomaisista korttiverkostoista. Kansainväliset korttijärjestelmät vastaavat yli 60 prosentista korttimaksuista, ja euroalueen 21 maasta 13:lla ei ole lainkaan omaa kansallista korttijärjestelmää.
Digitaalisella eurolla olisi laillisen maksuvälineen asema, jolloin se olisi hyväksyttävä kaikkialla. Lagarden mukaan se antaisi Euroopalle ensimmäistä kertaa maksuvälineen, joka toimii koko unionin alueella.
Kolmas rintama ovat rajat ylittävät maksut. Eurojärjestelmä kytkee pikamaksujärjestelmäänsä TIPSiä muiden maiden vastaaviin, ja rakenteilla on yhteys Intian UPI-järjestelmään, maailman suurimpaan pikamaksualustaan.
Kaakkois-Aasian Nexus-verkostoon ja Sveitsin SIC-järjestelmään johtavat linkit ovat selvitysvaiheessa. Samaan rakoon pyrkivät dollarimääräiset vakaavaluutat nopeutta ja edullisuutta luvaten.
Juuri kilpailuasetelma selittää Lagarden kiivauden. Vakaavaluuttojen markkina on kasvanut alle 10 miljardista dollarista kuusi vuotta sitten yli 300 miljardiin, ja siitä noin 98 prosenttia on dollarimääräistä.
Yhdysvaltain niin sanottu GENIUS Act on nostanut dollarikolikot osaksi valuuttapolitiikkaa. Saksan keskuspankki on suhtautunut eurosidonnaisiin vakaavaluuttoihin Lagardea sallivammin, mikä paljastaa railon eurojärjestelmän sisällä.
Retoriikan ja aikataulun välissä ammottaa silti kuilu. Digitaalisen euron lainsäädäntö on yhä kesken.
Neuvosto hyväksyi neuvottelukantansa joulukuussa 2025, ja parlamentin oli määrä muodostaa kantansa keväällä, tavoitteena valmis laki vuoden 2026 loppuun mennessä. Pilotit voisivat alkaa 2027 ja ensimmäinen liikkeeseenlasku aikaisintaan vuoden 2029 puolivälissä.
