Raaka-ainesijoitukset saattavat olla hyvä lisä osana tehokkaasti hajautettua sijoitussalkkua. Raaka-ainesijoituksiin liittyy kuitenkin useita ongelmia, korostaa sijoitusstrategi Alexander Green.
Raaka-ainesijoitukset saattavat olla hyvä lisä osana tehokkaasti hajautettua sijoitussalkkua. Raaka-ainesijoituksiin liittyy kuitenkin useita ongelmia, korostaa sijoitusstrategi Alexander Green.
Useiden raaka-aineiden hinnat nousivat pitkään ennen finanssikriisin alkua. Raaka-aineiden ja hyödykkeiden nousutrendi loi käsityksen raaka-aineiden “supersyklistä”, jossa Kiinan vahva talouskasvu loi raaka-aineille yhä kasvavaa kysyntää ja sitä kautta hintanousua.
Finanssikriisi palautti kuitenkin raaka-aineuskovaiset maan pinnalle. Vuonna 2008 useiden raaka-aineiden hinnat suorastaan romahtivat yhdessä osakemarkkinoiden kanssa.
Onko nyt siis aika lisätä raaka-aineiden painoa sijoitussalkussa, kun raaka-aineiden hinnat ovat laskeneet?
Raaka-aineet voivat olla hyvä lisä sijoitussalkussa koska raaka-aineet toimivat inflaatiosuojana. Raaka-aineiden liian suurta osuutta salkussa kannattaa kuitenkin välttää. Tätä mieltä on ainakin Oxford Clubin sijoitusstrategi Alexander Green.
Greenin näkemyksen mukaan raaka-ainesijoittamiseen sisältyy useita ikäviä piirteitä. Investment U –lehden artikkelissaan Green käy läpi näistä tärkeimmät.
1. Vaikka maailman väestönkasvu lisää raaka-aineiden kysyntää, tapahtuu samanaikaisesti koko ajan teknologista kehitystä, joka tehostaa raaka-aineiden käyttöä. Ei ole siis itsestään selvää, että raaka-aineiden kysyntä olisi jatkuvasti kasvavaa. Useille raaka-aineille haetaan myös koko ajan substituutteja, eli korvaavia materiaaleja.
2. Raaka-ainesijoitusten tuotto perustuu pelkästään arvonnousuun. Osakkeet puolestaan tuottavat mahdollisen arvonnousun lisäksi osinkoja ja korkosijoitukset korkotuottoja. Historia on Greenin mukaan todistanut, että arvonnousuun perustuva tuotto on pitkällä aikavälillä minimaalinen.
3. Raaka-ainesijoituksiin saattaa liittyä yllättäviä kuluja. Useimmat raaka-ainerahastot ja raaka-aine ETF:t eivät tosiasiallisesti omista raaka-aineita, vaan ainoastaan johdannaissopimuksia. Nämä johdannaissopimukset antavat rahastoille oikeuden ostaa raaka-aineita tiettynä aikana tulevaisuudessa. Kun futuurisopimus lähenee raukeamistaan, joutuvat rahastot “rullaamaan” sopimuksia uusilla sopimuksilla. Tästä saattaa syntyä yllättävänkin suuria kustannuksia. Greenin mukaan raaka-ainerahaston kustannukset saattavat olla jopa 15 – 20 kertaa korkeammat kuin tyypillisen osake- tai korko-ETF:n kustannukset.
Lisäksi on syytä muistaa, että sijoittajat voivat olla mukana raaka-ainemarkkinoilla epäsuorasti tavallisten osakerahastojenkin kautta. Green muistuttaa että tavallisen USA:n S&P-osakeindeksiin sijoittavan rahaston pääomista 14 prosenttia on sijoitettu perusmetalleja tai energiaa tuottaviin yhtiöihin.
Useiden kehittyvien markkinoiden, kuten esimerkiksi Venäjän ja Brasilian osakepörsseissä energia- ja raaka-ainesektorin osuus on suuri. Myös kehittyneistä talouksista esimerkiksi Norjan pörssissä on energiasektorin paino korkea.
Green suosittaa, ettei raaka-ainerahastojen osuus kannata olla enempää kuin 5 prosenttia sijoitussalkun pääomasta.
