Taloustieteen professorin mielestä perustulokokeilu johtaa massiivisiin käytännön ongelmiin.
Perustulokokeilua selvittävä tutkimusryhmä on tehnyt ensimmäiset ehdotuksensa malleista, joilla perustuloa voidaan kokeilla käytännössä. Tutkimusryhmä luovutti esiselvityksensä huhtikuussa 2006 sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylälle.
Perustulokokeilu on pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelmassa ja yksi sen kärkihankkeista. Hanke on käynnistetty vuoden 2016 kestävällä selvityshankkeella perustulon toteuttamisesta.
Varsinainen perustulokokeilu toteutettaan vuosina 2017–2018 ja hankkeen tulokset arvioitaisiin vuonna 2019.
Perustulokokeilun tavoitteena on uudistaa sosiaaliturvaa vastaamaan paremmin työelämän muutoksia, muuttaa sosiaaliturvaa osallistavaksi ja työhön kannustavaksi, vähentää byrokratiaa ja yksinkertaistaa monimutkaista etuusjärjestelmää julkistaloudellisesti kestävällä tavalla.
Esiselvityksessä pohditaan puhtaan perustulon, osittaisen perustulon, negatiivisen tuloveron ja muiden mahdollisten mallien soveltuvuutta kokeiluun.
Professori tyrmää kokeilun
Turun yliopiston taloustieteen professori Matti Virén tyrmää perustulokokeilun jyrkästi.
Uuden Suomen blogissaan Virén toteaa perustulon suurimmaksi ongelmaksi Yhdysvalloissa tehtyjen kokeilujen havaintojen perusteella sen, että työn tarjonta supistui kaikissa tapauksissa huomattavasti; suuruusluokan ollessa noin 10 prosenttia.
”Tämä on tietenkin paha asia, koska se implikoi, että myös tuotannon määrä supistuu. Eli jaettavaa rahaa on vastaavasti vähemmän. Uudistuksen tavoitteen pitäisi tietenkin olla päinvastainen, ainakin jos uskotaan, että Suomessa joskus työvoiman saatavuus asettaa rajoituksia talouskehitykselle”, professori toteaa.
Käytännön ongelmaksi voi muodostua myös, kenelle perustulo jaetaan.
”On helppo sanoa, että järjestetään kokeilu, jossa jokaisella annetaan 550 tai 750 euroa. Mutta keistä kaikista puhutaan: lapsista, työikäisistä, eläkeläisistä, maahanmuuttajista? Lista on loputon. Ovatko mukana varusmiehet, vangit, aurinkorannoilla olevat siirtolaiset? Annetaanko tuki kotitalouksilla vai yksilöille? Annetaanko tuki saman suuruisena Helsingissä ja Kemijärvellä? Miten huomioidaan erot kunnallisverotuksessa ja kunnallisissa maksuissa?”, Virén pohtii.
Johtaako kokeilu huutokauppaan?
Vielä vakavamman ongelman muodostavat kokeilun poliittiset haasteet, jotka professorin mielestä tekevät koko hankkeen tyhjäksi.
”Ajatelkaa nyt, että hallitus esittää jotain perustulon summaa jollekin rajatulle väestöryhmälle? Miten esitys voi selvitä Eduskunnassa, jossa on kahdeksan hyvinvointivaltion kasvattamista (välillä rajusti) kannattavaa puoluetta. Ei mitenkään. Seuraa huutokauppa, jonka tulos voi olla mitä vaan 300, 500, 970 tai 1900 euroa kuukaudessa. Ja miksi näin käy? Siksi, että perustulon suuruudelle ja saajien piirille ei ole mitään objektiivista ja konkreettista perustelua.”
Perustulo tulee myös kalliiksi, koska se professorin mukaan ei korvaa kuin muutaman nykyisistä tulonsiirtojärjestelmistä. Tulonsiirtojen kokonaismäärä kasvaa ja kokonaisveroaste siten väistämättä nousee.
”Opiskelijoiden tulot kaksinkertaistuisivat ja peräkamaripojat, joilla ei koskaan ole ollut aikomustakaan mennä töihin tai kouluun, saisivat omaa rahaa”, Virén varoittaa.
No jo on asenteellista kirjoittamista. Peräkamaripojat, opiskelijat ja muut ”professorin” mainitsemat ”lorvijat” ovat myös IHMISIÄ kuten tämä julkisen sektorin tyhjäntoimittaja, jolla ei varmasti ole työn kovettamia käsiä!