Osingot ovat puhdasta riihikuivaa omistajille, mutta omien osakkeiden osto näkyy siten, että osakkeiden ostot luovat osakkeen hintaan nousupaineita.
Jos yritys ei käytä osakeostoja yrityskauppaan tai palkitsemisjärjestelmään, se usein mitätöi ostamansa osakkeet. Omien osakkeiden hankinta nostaa osakekohtaista tulosta koska osakkeiden määrä laskee. Tämä on siis omien osakkeiden oston positiivinen puoli.
Konkreettinen hyöty omien osakkeiden ostoista tulee siis mahdollisen kurssinousun kautta.
Rahoitusteorian mukaan ei ole mitään merkitystä sillä, kummalla tavalla varoja jaetaan. Itse asiassa Moligliani-Miller -teoria väittää, ettei ole edes väliä, jaetaanko varoja ylipäätänsä vai ei.
Sijoittajalle omien osakkeiden ostot ovat käytännössä osinkoja, väittää Seligson-rahastoyhtiön salkunhoitaja Anders Oldenburg blogissaan.
”Monelle tuntuu olevan vaikeaa hahmottaa, että takaisinostotkin ovat osinkoja”, Oldenburg kirjoittaa.
Oldenburg kertoo esimerkin.
”Jos miettii omistusosuuttaan yhtiöstä eikä vain omistamiensa osakkeiden lukumäärää, se on ehkä helpompaa. Taho, joka omisti Novozymesista sen tullessa pörssiin vaikkapa 0,0008% omistaa yhtiöstä tänään 0,0010%, jos ei ole myynyt osakkeitaan. Näin hän saa 25% suuremman osuuden yhtiön maksamista käteisosingoista nyt kuin 16 vuotta sitten. Tai vastaavasti, jos hän tyytyisi entiseen omistusosuuteensa, hän olisi 16 vuoden aikana voinut myydä 20% osakkeistaan markkinoille. Kummallakin tavalla ajateltuna on päivänselvää, että myös takaisinostot ovat varojenjakoa (kaikille) omistajille.”
Silti Oldenburg pitää käteisosinkoja osakkeiden takaisinostoja parempana vaihtoehtona.
Vain ani harvat yhtiöt pystyvät rationaalisesti vuosikymmenten ajan ostamaan omia osakkeitaan järkevän suunnitelman mukaisesti ilman tunteita, salkunhoitaja perustelee.
”Aivan liian usein käy niin, että osakekurssin laskiessa – kun markkinat alkavat nähdä tulevan kriisin, jota johto ei vielä näe – johto innostuu ”näyttämään markkinoille” ja heikentää yhtiön tasetta juuri ennen kuin yhtiön kriisi alkaa (jolloin vahva tase olisi ollut tarpeen). ”
Selkein esimerkki epäonnistuneista omien osakkeiden ostoista Suomessa löytyy Nokiasta, joka osti omia osakkeitaan ahnaasti yhtiön osakekurssin ollessa korkealla. Esimerkiksi analyysitalo Inderes on arvostellut pörssiyhtiöitä väärin ajoitetuista omien osakkeiden ostoista.
Omien osakkeiden ostot saattavat olla toisinaan vain kirjanpidon kaunistelua, Oldenburg väittää.
”Oma lukunsa ovat ne yhtiöt, jotka ostavat takaisin omia osakkeitaan vain siksi, että saisivat eliminoitua (yli)anteliaista optio-ohjelmista syntyvän muiden omistajien liudentumisen. Tällöin kyse ei oikeastaan ole varojen jaosta vaan lähinnä kirjanpidon kaunistamisesta, kun palkkakuluja saadaan siirrettyä tuloslaskelman ulkopuolelle. Uudet kirjanpitosäännökset ovat onneksi hieman vaikeuttaneet tätä toimintaa viimeisen vuosikymmenen aikana.”
On takaisinostoissa kuitenkin myös hyvätkin puolensa. Takaisinostot ovat Oldenburgin mukaan erityisen järkeviä, jos yhtiön kotimaa verottaa osinkoja erityisen ankarasti. ”Esimerkiksi Tanskaan maksamme Novozymesin osingoista lähdeveroa 27%, joten sen tapauksessa takaisinostot ovat minusta ihan hyvä asia. Verotusta ei kannata ylipainottaa, mutta silläkin on merkitystä.”
Lue lisää omien osakkeiden ostoista.
