Kumppaniblogit

Ota nämä arkiset rahataidot käyttöön ja sijoittamiseenkin jää rahaa

Sijoittaminen kiinnostaa, mutta mistä ylimääräiset rahat sijoituksiin? Tätä pohdin itsekin aikoinaan ja siksi koostin nyt vähän ajatuksia ja kokemuksia siitä, mitä kannattaa tehdä taloudessaan ja mielessään, ennen kuin edes aloittaa sijoitushommia.

Ryhtyessäni joskus kymmenisen vuotta sitten satunnaisesti lueskelemaan ja opiskelemaan sijoittamisen alkeita, havaitsin nopeasti, että minulla oli kaksi ongelmaa. Ensimmäinen oli se, että  minulla oli mielestäni mitättömän vähän ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi tai säästöön laitettavaksi ylipäätään.

Toinen oli se, etten meinannut ymmärtää, mitä järkeä on sijoittaa pieniä rahojaan riskillä, kun palkkiona oli vain “vaivainen” 6-10% tuotto? Taloudelliset tavoitteeni sijoittuivat pikemmin lähitulevaisuuteen kuin eläkevuosiin ja lisäksi tuolloin ajattelin olevani ilolla palkkatöissä vaikka 80 -vuotiaaksi asti. Näinpä minun oli hieman vaikea saada kunnon kipinää sijoittamiseen.

Aloittelijan pienissä säästösummissa tuo keskimääräinen 6-10% vuotuinen tuotto ei siis mielestäni tuntunut kovin motivoivalta. Räknäilin, että jos säästän vaikkapa 100 € / kk johonkin rahastoon, niin tuotto-odotus olisi max 120 € / ensimmäiseltä vuodelta. Se tuntui varsin pieneltä, ottaen huomioon, että pääoma saattaisi myös huveta ja tuotosta menisi myös verot aikanaan.

Vaivannäkö ei tuntunut olevan suhteessa hyötyyn. Korkoa korolle -laskelmatkaan eivät paljon jeesanneet, kun tuotot tuntuivat lipeävän jonnekin vuosien päässä olevaan hamaan kaukaisuuteen. Toki vaivihkainen vaurastuminen pitkäjänteisesti säästämällä kuulosti hyvältä, mutta tuskaisen pitkän tähtäimen toiminnalta. 

Käsitin kyllä, että säästö- / sijoitussummia pitäisi saada hilattua isommiksi, jotta hommassa olisi enemmän tolkkua. 

Oman vapaudenjanon ja työväsymyksen sitten kasvaessa rinta rinnan aloin ymmärtää, että rahaa on ihan oikeasti alettava saada säästöön tehokkaammin ja ryhdyttävä tekemään sillä jotain järkevää ja tuottoisaa. Eikä vain käyttää sitä makeaan elämään.

Itselleni oli lähtökohtaisesti helpompi niin ajatuksen kuin käytännönkin tasolla alkaa nipistää kulutuksestani kuukausittain tai viikottain se 120 €, mikä olisi voinut olla hyvässä lykyssä vuosituottoni esim. rahastosäästämisen alkuvaiheessa.

Tunne siitä, etten voisi muka säästää enempää kuin 100 € / kk olikin todellisuudessa ihan höpönlöpöä. Rahan irrottaminen vaati vain kunnollisen motiivin ja priorisointia rahankäyttöön.

Kun lopulta motivoiduin riittävästi säästämisestä vapaampaa tulevaisuuttani varten ja ryhdyin vähitellen ajattelemaan koko rahankäyttöäni uudella tavalla, minun olikin varsin helppo laittaa rahaa sivuun. Johtoajatuksena siis se, että ensin löysät pois omasta arkisesta rahankäytöstä ja siten sijoittamiseenkin saisi lisää pääomaa ja vauhtia. Vasta tätä kautta sijoitus- ja säästämistouhuun alkoi tulla mielekkyyttä.

Saattaa olla, että jollain muullakin on sama tilanne, että omassa taloudessa on sittenkin niitä turhia rahareikiä, vaikka päällimmäinen tunne onkin, että säästäisi ja sijoittaisi kyllä, “mutku” ei ole rahaa.

Ja vaikka talous olisikin jo tiristetty tiukoille, kannustan silti tutkimaan omaa kulutuskäyttäytymistä kriittisellä silmällä säännöllisin väliajoin. Omalla kohdallani tärkeysjärjestysten kirkastuminen on mahdollistanut kulutuksen suitsimisen yllättävänkin matalalle tasolle.

Parhaat muutokset arkiseen rahankäyttöön ovat tulleet aika yksinkertaisista viilauksista omaan talousajatteluun. Seuraavassa niistä tärkeimpiä.

Ajattele budjetista käsin

Oman talouden hallinnan perustava tekijä on, ettei osteta impulsiivisesti asioita, vain koska ne tuntuvat nyt kivoilta, niitä on ostettu ennenkin, tekee mieli jotain tai jokin tuote on tarjouksessa.

Ostoksille ja rahankäytölle on siis syytä tehdä budjetit, mikä lieneekin monelle jo melkoisen peruskauraa. Excel -taulukkoakin olennaisempaa on kuitenkin se, että budjetti siirtyy osaksi omaa ajattelua.

Esimerkiksi niin, että ruokakauppaan on budjetoitu 60 € / viikossa. Jos maanantaina ostoksiin menee 40 € tarkoittaa se tietenkin, että loppuviikon aikana voi täydentää ruokakaappia vielä 20 €:lla. Juurruttamalla budjetista käsin -ajattelun takaraivoonsa, alkaa vääjäämättä tulla harkintaa siihen, mitä ostoskoriinsa laittaa.

Jos kahden päivän ruuat pitää saada hankittua budjetissä jäljellä olevalla 10 €:lla, ei siinä todennäköisesti ensimmäiseksi kävellä ostamaan erikoisjuustoja ja gourmet -jäätelöitä, vaikka niillä olisikin tottunut herkuttelemaan.

Budjetista käsin ajattelu tuo siis tietoisuutta ja ennakointia rahankäyttöön. Budjetti ohjaa myös seuraamaan rahankäyttöä. Hankintoja tulee suunniteltua, ajoitettua ja tarpeita priorisoitua. Erittäin hyödyllisiä juttuja, jotta pystyy siirtämään rahaa arkisesta perus- ja tapakäytöstä isompien unelmien mahdollistamiseen.

Älä ylenkatso pieniäkään säästöjä

Voi olla, että sinullakin on tämä tapa ajatella, että eihän se nyt mitään, jos ostan tämän “vain viiden euron hintaisen” tuotteen, kun sehän on tarjouksessakin. Tai ruokakaupoilla saatat ajatella, että “voin yhtä hyvin maksaa 4 euroa tästä tuotteesta vaikka tiedän, että saisin vastaavan tuotteen 2 eurolla toisesta kaupasta tai toiselta valmistajalta”. Kysehän on “vain parista eurosta”.

Monissa päivittäistavarakaupan rinnakkaistuotteissa ei ole juuri muuta merkittävää eroa kuin hinta, valmistaja ja / tai merkki. Laadusta ei siis läheskään aina tarvitse tinkiä, vaikka poimisi koriin sen edukkaamman vaihtoehdon. Tai sitten laatuero on niin pieni, että sen kestää, kun tietää säästyvän summan kasvattavan kassaa jotain paljon tärkeämpää varten.

Vähäpätöisiltä tuntuvien hintaerojen vahtaaminen tai pienistä ostoksista pitäytyminen, voi tuntua turhalta pihtailulta tai nololta köyhäilyltä. Sen meille opetetun vauraan mielenmaiseman vastaiselta. Ymmärrän sen hyvin. Vauraalta näyttävät ostostavat eivät kuitenkaan aina vedä lisää vaurautta puoleensa, päinvastoin.

Kyse on huomaamatta kumuloituvista summista, jotka päivittäin toistuessaan muodostuvat lopulta ihan merkittäviksi, joko vaurastumisen hidasteiksi tai vauhdittajiksi.

Ajatellaan, että viikottain tulee eteen 15 tilannetta tai ostovalintaa, jossa päätyy ostamaan sen 4 euron tuotteen 2 euron hintaisen sijasta, ajatellen ettei “noin pienellä hintaerolla nyt ole väliä”. 2 euroa voi tuntua pieneltä, mutta kun ajattelee 100 % hinnankorotusta, niin se jo pistää vähän miettimään.

Jos ei välitä näistä pienistä hintaeroista päätyy käyttämään viikossa siis 30 € enemmän kuin tarvitsisi. Vuodessa tämä tekee 1560 € (+ mahdolliset korot). Vaihtoehtojen puntarointi ja hintatietoisuuden kasvattaminen on siis varsin kannattavaa puuhaa. Eikä tämä vie välttämättä sen enempää aikaa kaupassa kuin muutenkaan. Uusi tapa on pian ohjelmoitu pääkoppaan.

Karsi turhat tapa- ja mieliteko-ostokset

Edullisempaan vaihtamisen lisäksi kannattaa ottaa tarkasteluun myös tarpeettomien tapojen karsiminen. Esimerkiksi monella meistä on tapana haalata viikonlopuiksi kasat herkkuja kaappiin. Näistä pienistä herkuista, naposteltavista tai viikonloppujuomista kertyy äkkiä huomattavia summia. Epäterveellisistä tai muuten sinänsä tarpeettomista herkuista luopuminen tai karsiminen voi merkitä helposti 20-30 € viikkosäästöä. 

Palkintona tästä luopumisesta on paitsi se, että oma olo kohenee ja keho kiittää, myös se, että kyseisen summan voi sitten sijoittaa vaikkapa indeksirahastoon, mahdollisimman korkean koron tilille tai muuhun haluttuun sijoitukseen kasvamaan tuottoja jälleen jotain tärkeämpää varten.

Tämäkin pieni fiksaus kulutukseen tuottaa kassaan vuodessa 1040-1560 € (+ korot). Näitä pikkumuutoksia, kun ryhtyy toteuttamaan muutamassa eri budjettikohdassa, on mahdollista saada kokoon jopa 5000 € säästöt vuodessa. Korot / tuotot mukaan lukien alkaa jo muutamassa vuodessa olla kohtuullinen sijoituspääoma hankittuna, jonka turvin voi jo suunnitella kaikenlaisia peliliikkeitä.

Ostamalla siis arjessa enemmän “pirkkaa” ja vähemmän tarpeettomia tapaherkkuja sekä pitämällä kiinni budjetista, päästäänkin aika mukavaan lopputulokseen. Mahtaa tuntua varsin hyvältä vaihtokaupalta siinä kohtaa, kun sijoitukset ovat kasvaneet summiin, joilla voi alkaa tehdä jo jotain spesiaalimpaa.

Jokainen voi miettiä, mitä nämä paremmat valinnat ja vaihtokaupat voisivat käytännössä tarkoittaa omalla arkitalouden kohdalla.

Tapojen ja ajatusmallien muutos palkitaan

Matkan varrella on todennäköisesti käynyt myös niin, että säästämisestä tavoitetta varten tai sijoittamisesta on tullut se kiksi, minkä ennen ehkä sai niistä herkutteluhetkistä tai heräteostoksista. Ei lainkaan huonompi nautinto siis!

Aluksi näiden tapojen juurruttaminen omaan ajatusmaailmaan ja toimintatapoihin ei tunnu ehkä kivalta, ne tuntuvat rajoittavan spontaaniutta ja arjen pieniä “luksushetkiä”. Ja niinhän se on, kyseessä on tiettyjen rajoitusten / muutosten hyväksyminen. Mutta vain, jotta pääsee etenemään kohti jotain suurempaa tavoitetta ja palkintoa.

Säästäminen ja sijoittaminen edellyttävät sitä, että osaa iloita siirretystä nautinnosta jo ajatuksen tasolla, eikä koe sitä luopumisena. Pieni hinta siitä, mitä on näköpiirissä, kun jaksaa sitkeästi jatkaa oman talouden hallinnan ja hyvien valintojen tiellä.

Sijoittamiseen varoja ja vauhtia saadakseen ei tarvita välttämättä siis niitä suuria tuloja, vaan pieniä tietoisia muutoksia arkiseen rahankäyttöön. 

Rosita Juurinen

Matkabloggaava läppäriyrittäjä, ”vapausmentori” & piensijoittaja

www.matkaopasvapauteen.com

5 kommenttia

5 kommenttia

  1. Avatar

    Tero

    18.1.2018 at 19:53

    Mainio kirjoitus 👌

  2. Avatar

    Bernstein

    18.1.2018 at 20:23

    “Sijoittamiseen varoja ja vauhtia saadakseen ei tarvita välttämättä siis niitä suuria tuloja, vaan…”

    … suurta velkavipua.

    Mitäpä jos siis sivuutettaisiin tuo vaivalloinen puuhun kiipeäminen, jossa ongelmana on juuri pääoman tuskallisen hidas kasvu? Sen sijaan valtio tarjoaisi jokaiselle täysi-ikäiselle 100 000 euron kertalyhenteisen lainan 2 prosentin kiinteällä korolla 20 vuodeksi. (Ei huolta valtion vakavaraisuudesta – laina kun kelpaisi vain harvoille)

    Laina kannattaisi tietenkin sijoittaa. Pitkässä historiassa hajautettu osakesalkku on tuottanut parhaiten eli luokkaa 6%. Pääoman tuotto 20 vuodessa olisi silloin n 200 000 euroa ja lainan kokonaiskorko karvan alle 50 000 euroa.

    Nettoa siis reilut 150 000 euroa – josta samainen valtio tietenkin vielä rahastaisi veroina leijonanosan. Pieneen asuntoon ei-ihan-keskustassa tuolla summalla kuitenkin jo pääsisi.

    Jos toisaalta tavoitteena on juuri asunto, sen voi tietenkin ostaa samantien sekä vuokrata ja rempata ja lopulta muuttaa siihen itse. Sijoitusasunnon velan koron saa vähentää kokonaan, samoin remontit, kunhan tekee ne verotuksen kannata oikein. Varsinainen asuntolaina sen sijaan ei enää kannata verovähennysten poistuessa vähitellen kokonaan.

    Arvostan kolumnistin talousosaamista ja pitkäjänteisyyttä, mutta itse valitsisin mieluummin kansankapitalistin tien kuin luopuisin harrastuksista, matkustelusta ja sacherleivoksista voidakseni eläkeukkona ostaa käteisellä 10-vuotiaan kolmosbemarin.

    • Rosita Juurinen

      Rosita Juurinen

      24.1.2018 at 05:23

      Hei, kiitos kommentista! 🙂

      Olen ihan samaa mieltä, että velkavipu on erittäin hyödyllinen väline vaurastumisen vauhdittajana ja omissa sijoituksissani hyvinkin nojannut sen varaan. Säästöni olisivat melko vaatimattomat ilman velan voimaa.

      Tässä postauksessa halusin nostaa esiin kuitenkin juuri tätä pienten taloustekojen näkökulmaa, jota näen usein ylenkatsottavan. Ja itsekin olen sortunut siihen, että pähkinyt ja tutkinut mistä saisi parhaan tuoton jollekin pienelle säästösummalle, kun aika paljon helpompaa ja nopeampaa on käydä läpi vielä omaa kulutustaan ja saada ne samat kympit tai sataset sieltä irroitettua. Ja vasta ehkä sitten alkaa sijoittaa vähän isomman kuukausisäästön voimin.

      Kaikki eivät pysty tai halua ottaa velkaa sijoituksiin, mutta useimmat voivat tehdä ratkaisuja rahankäytössään ja siirtää niukemmassakin taloudessa painopistetta kulutuksesta säästöihin & sijoituksiin, etenkin kun innostuvat laskemaan näennäisesti pienempienkin valintojen vaikutuksia pidemmällä aikavälillä.

  3. Avatar

    Sanna Hintsala

    24.1.2018 at 11:00

    Hyviä ajatuksia! On helppoa sujahtaa sijoitusmaailman ulkopuolelle vedoten pieniin tuloihin, vaikka omat tavat ja tottumukset kyseenalaistaen voi saada enemmän säästöä ja sijoituksia aikaan. Tarjousten hyödyntäminen ja rahankäytön suunnittelu on helpompaa sen jälkeen, kun on saanut juurrutettua ne toimintatavoiksi. Velka ja velkavipu ovat myös asioita, mitä turhaan arastellaan, joten koko taloutta tulisikin tarkastella ilman värikynää, neutraaleina asioina. Esimerkiksi pikavipit kalskahtavat usein pahoilta, mutta ilmainen ensilaina, esim. http://www.vertaalaina.fi/ilmainen-ensilaina.html on oikeasti hyvä vaihtoehto, jos hakee lyhytaikaista lainaa. Usein sitä kaventaa omia näkökantoja turhaan, mikä sitten estää esimerkiksi sijoittamisen kokonaan.

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on vaurauden rakentajan suosittu verkkolehti. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info(at)salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Outbound linkkien seuranta

Copyright © 2019 Salkkumedia Oy

Ylös