SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsaisen mukaan osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan.
SDP:n kansanedustaja Satu Taavitsaisen mukaan osa yrityksistä on johdonmukaisesti ja tarkoituksella alkanut kiertää työnantajavelvoitteitaan.
Taavitsainen jätti tänään kirjallisen kysymyksen sosiaaliturva- ja eläkemaksujen kiertämisestä. Kansanedustajan mukaan jotkut yritykset eivät enää palkkaa työntekijöitä työsuhteeseen ja tee henkilön kanssa työsopimusta, vaan ottavat työntekijöitä toimeksiantosuhteeseen, ”freelancereiksi”.
Esimerkiksi Etelä-Suomessa tällaisia yrityksiä ovat Taavitsaisen mukaan ruoankuljetuspalvelu Foodora, ruokalähettipalvelu Wolt ja lehtiä jakava Earlybird.
Tällaiset ”freelancerit” eivät sairastuessaan saa sairauspäivärahaa, heille ei makseta lomakorvausta eivätkä he saa korvausta omien työvälineidensä käytöstä esimerkiksi puhelimesta ja polkupyörästä tai autosta, Taavitsainen toteaa. Työntekijällä ei ole myöskään työnantajan maksamaa työterveyshuoltoa, eikä työstä kerry eläkettä.
Taavitsaisen mukaan freelancerit eivät tosiasiallisesti voi itse päättää, milloin ja missä he tekevät työtään, vaan työtä on tehtävä silloin, kun ruoka tai lehti pitää toimittaa asiakkaalle. Lisäksi yritys voi kuljetusten aikana antaa työn tekemistä koskevia ohjeita, ainakin ruokalähettien kohdalla näin tapahtuu.
”Kaikki työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, vaikka työtä markkinoidaan vain lisäansioiden hankkimisena, jopa harrastuksena”, kuvaa Taavitsainen.
Näiden yritysten toiminnasta aiheutuu kansanedustajan mukaan mittavia yhteiskunnallisia menetyksiä sosiaaliturva- ja eläkemaksujen jäädessä kertymättä. Kyse on Taavitsaisen mukaan työntekijälle kuuluvan ansion varastamisesta. Lisäksi ne vääristävät yritysten välistä kilpailua.
”Työntekijälle kuuluvia perustavaa laatua olevia oikeuksia ovat oikeus työsopimukseen, sairauslomaan, eläkkeeseen ja työterveyshuoltoon. Lisäksi työntekijän kuuluu saada korvaus omien työvälineiden ja ajoneuvon käytöstä ja hänen tulee voida käyttää työpaikan sosiaalitiloja.”
Taavitsaisen mukaan työsuojeluviranomainen, jonka pitäisi valvoa työsopimuslain noudattamista, ei ole puuttunut edellä mainittuihin epäkohtiin, tai jos työsuojeluviranomainen on selvittänyt asiaa, mutta tullut siihen tulokseen, että työsuhteen tunnusmerkistö ei täyty, millä perusteella tähän on päädytty, Taavitsainen kertoo.
”Haluan myös tietää mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä sen selvittämiseksi, ovatko nämä freelancerit työsuhteessa vai eivät ja onko ministeri laskenut, kuinka paljon Suomessa jää sosiaaliturva- ja eläkemaksuja maksamatta tällaisten freelancer-työsuhteisiin pakottavien yritysten takia ja mihin voi johtaa sellainen kehitys, kun yritykset kiertävät työsopimuslakia ja jättävät maksamatta sosiaaliturva- ja eläkemaksuja”, korostaa Taavitsainen.
Työstä, tehtävästä tai palveluksesta maksettua vastiketta pidetään verotuksessa joko palkkana tai työkorvauksena. Tällä rajanvedolla on merkitystä sekä suorituksen maksajan että suorituksen saajan kannalta.
Nykyisen lainsäädännön mukaan työ- ja toimeksiantosuhteen rajanvedossa huomioon otettavat tunnusmerkit voidaan ryhmitellä muodollisiin ja tosiasiallisiin tunnusmerkkeihin.
Muodolliset tunnusmerkit liittyvät erilaisiin yritystoiminnan aloittamiseen ja yrittäjänä toimimiseen liittyvien velvoitteiden täyttämiseen. Tosiasialliset tunnusmerkit liittyvät maksajan ja saajan välisen sopimussuhteen mukaisten velvoitteiden sisältöön sekä todellisiin työskentelyolosuhteisiin ja ‑ehtoihin.
Tosiasiallinen tunnusmerkki on esimerkiksi työskentelyn itsenäisyys. Toimeksiantosuhteessa freelanceri voi vapaasti kieltäytyä toimeksiannosta ja hän voi itse valita työskentelyajan, paikan sekä tarvittavat välineet. Lisäksi freelanceri voi tarjota työpanostaan myös muille yrityksille.
Bernstein
3.12.2018 at 13:40
Tietyllä tavalla outo ulostulo demariedustajalta. Yleensähän sosialisti on huolissaan vain yksilön vallan kasvusta ja vastaavasti valtion vallan vähenemisestä. Tämä puna-aatteen edustaja kuitenkin on jotenkin erehtynyt puolustamaan eläkeyhtiöiden oikeuksia. Hieman ihmettelen, koska vaikka onkin vaalit tulossa ja eletään vaalivalheiden kulta-aikaa, varmoilla ja ilmarisilla ei siltikään ole äänioikeutta.
Enempää valtiolla sinänsä kuin varsinkaan työntekijällä ei nimittäin olisi mitään sitä vastaan, että sosiaalieduista huolehditaan jollain muulla tavalla kuin pakkokeräämällä ne eläkeyhtiöiden taseisiin. Työntekijää erityisesti luulisi vain lopputuleman kiinnostavan, ainakin jos uskaltaa hetkeksi ottaa poliittiset punaviherlasit pois silmiltään.
Eläkeyhtiöiden kelkkaan pakottaminen tulee vieläkin selvemmin esiin yrittäjän elämässä. Häntä kun painostetaan uhkakirjeiden voimin(itse olen saanut parikin) maksamaan YEL-maksunsa, vaikka kyseinen järjestelmä tulee yrittäjälle paljon kalliimmaksi kuin omaehtoinen vakuuttaminen. YEL:stä pääsee onneksi eroon kokonaankin, mutta voi sitä katkeruuden ja aatteellisen frustraation määrää, jonka ETK-niminen joutovirasto tappionsa jälkeen ilmoille päästää.
Bernstein
3.12.2018 at 13:59
Toinen mikä tuossa edustajan purkauksessa on outoa, on verottajan huutaminen apuun, kun kyse ei suinkaan ole työntekijän edusta vaan valtion (poliittinen) ja eläkeyhtiöiden(fiskaalinen). Verottajan tulisi siis ratkaista, onko poliittisesti oikein maksattaa osa palkasta eläkeyhtiöille ja viedä sekä työntekijältä että -antajalta sopimuksen mahdollisuus ja valinnan vapaus.
Demariedustajan taka-ajatuksena onkin epäilemättä määritellä kaikki työsuhteet ja niiden myötä koko talouselämä viime kädessä verotuskysymyksiksi ja kirjauttaa ne lakiin. Näin työsuhdeasioista ei voitaisi päättää Verohallituksessa, oikeusasteissa eikä edes parlamentaarisesti, kun verolakien muuttaminen tunnetusti on kovin työläs ja populismille altis prosessi. Mistään työ- tai liike-elämän asiasta ei voitaisi enää päättää missään muualla, koska asiasta olisi jo olemassa pykälä verolaissa.
Verotus puolestaan on perinteisesti sosialismin kivijalka. Niinpä ollaan hyvin lähellä ajatusta, että arvoisa edustaja haluaa verottaa kaikkia ja kaikkea siten kuin suuri Puolue hyväksi katsoo ja jakaa valtion/elökefirmojan kassasta sen mitä itse kullekin tarpeelliseksi katsoo.
Ollaan siis, ei lähempänä eikä kauempana, kuin marxilaisen utopian dystooppisessa ytimessä. Vaikka kyseinen idea on jo ihmiskokeinkin epäkelvoksi havaittu ja sukupolvia on kokeiluista vierinyt, itse aate jotenkin tuntuu juuttuneen suomalaisen sosiaalidemokraatin geeniperimään.
Sinänsä höpöpuheista ei olisi kenellekään haittaa, mutta vaalien alla on muistettava Puoluetoimiston aktiivisuus sen sepittäessä tarinoita ”työläisen riistämisestä” ja ruokkiessa myyttiä yrittäjän ja duunarin ikuisesta vihasuhteesta.
Juuri tällaisten taitavasti punottujen valheiden perusteella kansa kuitenkin äänestää ja arvoisan edustajan puoluetoveri kohta vallan valtikkaansa heiluttaa.