Euroalueen pulmista keskeisin on se, että rahoitusmarkkinoilla ei ole enää hintasignaaleja, väittää kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki.
Euroalueen pulmista keskeisin on se, että rahoitusmarkkinoilla ei ole enää hintasignaaleja, väittää kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki.
Euroopan keskuspankki EKP kertoi torstaina lopettavansa velkakirjojen netto-ostot. Vaikka arvopaperien osto-ohjelma päättyy vuoden lopussa, takaisin maksettavan pääoman uudelleen sijoittaminen jatkuu.
Keskuspankki on osto-ohjelmassaan ostanut euromaiden valtiolainoja. Viime kuukausina tikunnokkaan nostetun Italian valtionlainoja on viime vuosina ostanut käytännössä ainoastaan keskuspankki, joko suoraan tai välillisesti pankkien rahoitusoperaatioiden kautta.
Elina Lepomäen mukaan Italian tilanne ei ole tukevalla pohjalla.
”Jokainen voi kysyä itseltään, kuinka terve tilanne on, jos jollekin omaisuuserälle ei markkinaehtoista kysyntää löydy lainkaan. Tai toisin sanoen, kuinka korkea Italian valtion lainan koron tulisi olla, että yksityistä ostointressiä taas löytyisi. Silloin vasta ongelmista puhuttaisiin!”, Lepomäki toteaa blogissaan.
Lepomäen mukaan euroalueen maita kuten Italiaa ei pakota talousruotuun se, että sen korot kipuavat kestämättömälle tasolle tai velkapaperi ei mene enää kaupaksi, vaan se, että Euroopan komissio uhkaa toimenpiteillä.
”Komissio on puun ja kuoren välissä joutuessaan paimentamaan jäsenmaata, joka ei noudata sääntöjä koska tietää olevansa ”too big to fail”. Samalla maata johtaa demokraattisesti valittu hallitus – oli sen kokoonpano ja politiikka meidän mielestämme kuinka kummallinen hyvänsä.”
Erityisesti Italian tapauksessa on Lepomäen mukaan vaikea väittää, että sen hallitukset olisivat hoitaneet maan asioita viime vuosina poikkeuksellisen huonosti.
”Monelle tulee yllätyksenä, että Italian talouspolitiikka on ollut koko euroajan kurinalaisempaa kuin Saksassa ja Ranskassa. Italian julkisen talouden perusjäämä on ollut 20 vuoden ajan yhtä vuotta lukuun ottamatta plussalla (!).”
Perusjäämä on valtion tulojen ja menojen tasapaino ennen korkomenoja. Lepomäen mukaan Ranskassa vastaava luku on puolestaan ollut lähes joka vuosi alijäämäinen ja Saksassakin useana vuonna.
”Ranskan alijäämä on viime päivien protestien ja politiikkalupausten vuoksi ylittämässä taas Maastrichtin kolmen prosentin kriteerin”, Lepomäki muistuttaa.
Italian ongelma on siis kansanedustajan mukaan tiivistetysti se, että sillä on ollut rutkasti velkaa jo ennen eurojäsenyyttä.
”Teollisuusjätin talouskasvu ja veronkanto eivät 20 vuoden aikana ole kyennyt oikaisemaan julkisen talouden tilaa. Yksityinen talous on sen sijaan voinut varsin hyvin. Italiassa yksityisomaisuuden suhde julkiseen velkaan on viisinkertainen. Saksassa suhde on vain 3,5, vaikka velkataso on puolet Italian tasosta.”
Lepomäki ei usko, että Italia nousee jaloilleen ilman velkojen merkittävää leikkaamista. Sen aika ei ole ennen kuin keskuspankilta aidosti loppuvat voimat.
”Sinä päivänä ovatkin sitten paitsi velkakirjat – myös maailmankirjat – sekaisin”, kansanedustaja ennustaa.
