Sijoittajan suurin riski on sijoittaja itse!
Kaikkihan tietävät, että suuret tuotot merkitsevät aina suuria riskejä! – joten kohtuullisuus tässäkin asiassa on viisautta. Äkkirikastuminen on lähes mahdotonta, sillä kukaan ei omista viisasten kiveä. Itsetuntemuksen puute näkyy erityisesti sijoituksia aloitettaessa, kun sijoittaminen pannaan heti ”liian isolleen”.
Tyypillisesti sudenkuopassa sijoitetaan liian isoja potteja liian lyhyellä aikavälillä, vaikka aikaa olisi käytettävissä runsaasti, vuosia eteenpäin. Sudenkuopan välttämiseksi tulisi olla edes jonkinlainen ”suunnitelma” siitä, miten valittuja varoja sijoitetaan ja kuinka pitkällä aikataululla. Samaan aikaan pitää myös miettiä, kuinka moneen kohteeseen rahat aiotaan ”ripotella”. Tuolloin varovaisen sijoittajan, sudenkuoppia karttaessaan, tulee ymmärtää hajautuksen merkitys sekä hyödyntää eri omaisuuslajeja hyvin erilaisissa kohteissa.
Paljon puhutussa hajauttamisessa on kyse sijoittajan ”ilmaisesta lounaasta”. Se valitettavasti jää saamatta, ellet tiedä eikä ymmärrä, mitä hajauttaminen on. Se ei ole pelkkää osakevalintaa tai sopivien rahastojen selvittämistä. Vaan siinä on kyse sekä maantieteellisestä sijoitusten kohdentamisesta, että sopivien toimialojen valinnoista. Samanaikaisesti on kyse sijoittamisesta eri omaisuusluokkiin, kuten osakkeisiin, korkotuotteisiin, raaka-aineisiin sekä kiinteistöihin. Tuolloin ei osteta pelkästään osakkeita salkkuun, vaan otetaan selvää muistakin mahdollisuuksista.
Erittäin keskeinen asia sijoittajalle on kokonaisvaltainen kustannustietoisuus, jonka avulla vältytään käyttämästä liian kalliita palveluita. Tämä koskee erityisesti monia rahastosijoittajia, jotka eivät vertaile eri pankkien hallinnollisten palveluiden hintoja. Ne pitää aina vertailla, koska samoja ratkaisuja saa niin monella tavalla ja erilaisilla hinnoilla! Et siis ole vielä voittaja, jos saat ostaa ja lunastaa rahastoja halvalla, liian suurien vuotuisten palvelupalkkioiden kanssa.
Edellä mainittujen haasteiden lisäksi monet sijoitustuotteet ovat kovin vaikeatajuisia ymmärtää, joten vältä sijoitustuotteita joiden sisältöä et ymmärrä. Kannattaa siis tutustua kiinnostaviin yrityksiin ja niiden talouteen sekä menestyksen taustatekijöihin ennen ostotilannetta ja päätöstä. Sijoituskohteeksi valitun yrityksen markkinanäkymät ja tulosennusteet eivät saa unohtua, vaan kaikki läksyt on tehtävä aina ennen sijoituspäätöksiä. Kannattaa tämän lisäksi selvittää, onko kannattavaa kasvua tiedossa edessäpäin, vai onko yrityksen ansainta hiipumassa kovan kilpailun takia. Osakesijoittajan siis kannattaa opiskella yritystoiminnan talouden tunnusluvut ja tämän lisäksi vielä opetella ymmärtämään ja sisäistämään ne, jotta kykenee erottamaan ”jyvät” akanoista!
Mainitsen vielä yhden sudenkuopan, sillä kaupankäynnin liiallinen aktiivisuus on pahasta. Ei pidä seurata markkinoita ja oman salkun arvoa liikaa. Markkinat heiluvat, ja se kuuluu elämään. Niiden liikkeisiin ei siis pidä reagoida liian helposti. Onnistuva sijoittaja on rauhallinen ja antaa maailman mennä. Pitää uskoa ja luottaa, että pidemmällä tähtäimellä osakemarkkinat tuottavat yleensä keskimäärin 5 – 6 prosenttia vuodessa ja vielä sen lisäksi korkoa korolle!
Sudenkuoppia välttelevän on kuitenkin tärkeää säilyttää rohkeus sijoitustoiminnan käynnistämiseen. Tuolloin tulee sijoitustoiminta aloittaa varovasti, ja valita sijoitussalkkuun esimerkiksi tunnettuja, suomalaisia ja hyvämaineisia yrityksiä sekä seurata niiden osalta, milloin osinkoja on saatavissa. Kohtalokkain sudenkuoppahan on se, ettei uskalla tehdä mitään. Lopultahan on parempi olla varovainen optimisti, kuin ikuinen pessimisti, joka ei uskalla lainkaan sijoittaa. On siis parempi olla sijoittajana itse, kuin seurata asioita ”katsomosta”. Sieltä käsin ei nimittäin ikinä opi oikeaksi sijoittajaksi.
Tapio Haavisto on globaali ammattisijoittaja, joka on kouluttanut Suomessa ja Espanjassa yli 1000 sijoittajaa. Kaksipäiväisiä sijoituskursseja on toteutettu yli 80 kertaa ja hänen edustamansa yhtiön palvelut löytyvät osoitteesta www.siop.fi
Tähän sopii Einsteinin yksinkertaisuus-teesin markkinasovellus:
– Markkinoilla pitää sählätä mahdollisimman vähän muttei yhtään vähempää.
—–
Suurin sudenkuoppa siis on se, ettei tee yhtään mitään. Toiseksi suurin se, että tekee enemmän kuin minimin. Mutta joku sudenkuoppa sisältyy siihenkin, että jos kerran kannattaa ostaa koko rahalla maailmanindeksiä ja lukita salkku kassakaappiin, miksi silti yhä tarvitaan sijoituskolumneja ja sijoituskouluttajia?