Kumppaniblogit

Hajauttaminen sijoittajan haasteena

Kokeneetkin sijoittajat saattavat käsittää hajauttamisen hyödyntämisen oudosti.

Siitä usein todetaan, että ”hajautus on ainoa ilmainen lounas, jonka sijoittaja voi nauttia”. Tämä saattaa toki olla tottakin, mutta asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen.

On useita tapoja epäonnistua hajauttamista toteuttaessaan, joten esitän tässä ääripäät ja sitten vielä muitakin ideoita.

Oikeaoppinen hajautus ei toimi, jos osakemarkkinat ovat pitemmässä usean vuoden laskuvaiheessa. Silloin pitäisi olla osakkeiden lisäksijokin laskevien osakemarkkinoiden omaisuuslajimukana salkussa. Yleensä tällöin osa sijoituksista pitäisikin olla eri pituisissa ja tuottoisissa korkotuotteissa. Tällaisessa sekasalkussa osakkeiden pitäisi olla defensiivisiltä toimialoilta, kuten esimerkiksi päivittäistavarat ja hyödykkeet.

Sijoitussalkun ali- ja ylihajauttaminen

Aloittelijan sijoitussalkussa saattaa olla liian vähän kohteita, jotka eivät hyödynnä vallitsevaa markkinatilannetta osakemarkkinoilla. Esimerkiksi jos yhden maan salkussa on vain alle kolme osaketta ja siinä on kaikki. Tällainen olisi Helsingin pörssin salkku kolme osaketta, kuten Nokia, Nordea ja Sampo.

Osakkeiden määrä on tässä esimerkissä liian pieni, kun toimialoja on vain kaksi. Nordea ja Sampo toimivat samalla finanssialalla. Nokia on teknologiaa, mutta ei yksin vielä lisää toimialojen määrää riittävästi. Selvästi parempi olisi 6 – 8 osakkeen salkku, jossa kaikki kohteet olisivat eri toimialoilta?

Sijoitussalkun ylihajauttaminen

Sijoitussalkussa saattaa olla liian paljon kohteita, eli ylihajautusta. Se syntyy helposti, kun koko salkku on täynnä globaaleja rahastoja tai pörssirahastoja, jotka tuovat salkkuun tuhansia osakkeita.Lisäksi tällaisissa aloittelijoiden salkuissa on paitsi liikaa kohteita, on myös osittain paljon päällekkäisyyksiä.

Jos yksittäisten osakkeiden painoarvo salkussa on alle kaksi prosenttia, niin mikään niistä ei oikeasti vaikuta salkun kokonaisuudessa sitä eikä tätä.

Hajauttamiselle on olemassa sopiva optimi

Kokemukseni ammattisijoittajana puoltaa näkemystä, että optimi löytyy parhaiten keskittymällä joihinkin teemoihin tai painotuksiin. Markkinatilanteen mukaan toimiessa yleensä pitäisi löytyä kiinnostava optimi sekä isoille että pienille sijoitussummille.

Tarvitaan näkemystä toimialoista sekä onnistunutta osakevalintaa nousevilla, vaakasuorilla tai laskevilla osakemarkkinoilla. Laskevilla markkinoilla tarvitaan lisäksi pääomaluokkien onnistuneita kohdennuksia.

Onnistuneita hajautuksia voi löytää suorien osakkeiden ja pörssirahastojen osuuksia painottamalla. Melko vakaita osake- ja rahastosalkkuja voi tehdä alle 200 – 500 kohteen valinnoilla, kunhan kohteet ovat tuottavia ja eteenpäin katsovia.

Osinkojen osuus ei ole kovinkaan tärkeää, vaan yritysvalinnat ja kohdeyritysten kilpailukykyiset tuotteet, hyvä kannattavuus ja erityisesti hyvät yrityksen tulevaisuuden näkymät ratkaisevat koko salkun menestystä ja teemasijoittamiseen kannattaa pyrkiä mieluiten keskittämällä kuin liikaa hajauttamalla?

Omat kokemukset esimerkkinä

Oma suosikkijuttuni voisi olla esimerkiksi 8 – 12 suoraa osaketta ja 6 – 8 erilaista pörssirahastoa, jolloin parhaiten toimiva hajautus syntyy kärkisijoituksilla.

Näiden määrän tulisi olla ehkä vähintään puolet salkun kokonaissijoitusten määrästä. Tällöin koko salkun yksittäisten sijoituskohteiden määrä voi optimaalisesti asettua esimerkiksi tasolle noin 14 – 20 erilaista sijoituskohdetta eri toimialoille tai eri sijoitusteemoille.

Tapio Haavisto
Sijoitusneuvoja / ammattisijoittaja
tapio.haavisto@siop.fi
www.siop.fi

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös