Makrotalous

Ekonomisti: Koronakriisi pakottaa taloustieteilijät tarkistamaan näkemyksiään

Koronakriisin pelättiin johtavan syvään taantumaan ja osakemarkkinoiden romahdukseen. Pahanilman linnut näyttävät olleen väärässä.

Laskusuhdanteet kuuluvat talouteen kuin punkit kesään. Ne suomalaiset, jotka ovat kokeneet 90-luvun suuren laman, muistavat kuinka kovaan taloudelliseen ahdinkoon maa voi joutua lyhyessä ajassa.

90-luvun lama oli Suomen historian pahimpia talouskriisejä. Neuvostoliiton romahduksesta käynnistyi dominoefekti, joka loi massatyöttömyyden, pankkikriisin ja konkurssiaallon. Työttömyys nousi lamassa pahimmillaan lähes 19 prosenttiin.

90-luvun kriisin taustalla oli Neuvostoliiton romahduksesta aiheutuneen viennin rajun laskun lisäksi 80-luvun talouspolitiikan virheet, jossa talous ylikuumeni, vahvan markan politiikka rapautti viennin kilpailukykyä ja rahamarkkinat vapautettiin hallitsemattomasti.

Suomen kansantalouden syvässä talousahdingossa syntyi myös pankkiriisi, jonka taustalla oli rahoitusmarkkinoiden vapauttamista seurannut pankkien liiallinen luotonanto. Myös valtiontalous joutui vaikeuksiin ja budjettivajeen seurauksena hyvinvointipalveluja jouduttiin leikkaamaan.

Historiasta löytyy syviä taantumia tietenkin muitakin. Maailmanlaajuisesti tuhoisin oli vuonna 1929 Wall Streetin pörssiromahduksesta alkanut syvä lama, joka omalta osaltaan oli vaikuttamassa toisen maailmansodan syntyyn.

Yhdysvalloissa tämä suuri lama johti siihen, että teollisuustuotanto väheni 47 ja bruttokansantuote 33 prosenttia. Työttömyys nousi pahimmillaan yli 20 prosentin. USA:n talous elpyi entiselle tasolleen vasta toisen maailmansodan jälkeen.

Kun koronan maailmanlaajuinen leviäminen alkoi olla tosiasia, herätti se pelkoa uudesta maailmanlaajuisesta syvästä lamasta, joka lopettaisi pitkään jatkuneen noususuhdanteen.

Huhtikuussa 2020 lontoolaisen sijoituskonsultointiyhtiö Alvine Capitalin hallituksen puheenjohtaja Stephen Isaacs arvioi CNBC-uutiskanavan puhelinhaastattelussa, että finanssimarkkinat olivat kohtaamassa pahimman kriisin sitten vuoden 1929.

Isaacsin mielestä koronakriisin oli ”ennennäkemätön”, sillä markkinoilla on ennätyksellisen paljon velalla vivutettua pääomaa sekä yliostettuja osakkeita. Hänen mukaansa vuoden 1929 suuri lama ja pörssikurssien romahdus on lähin vertailukohta.

Suomessa Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki ei peitellyt synkkää näkemystään koronakriisistä. Hänen mukaansa maailmantaloudella oli edessään ”kaikkien kriisien äiti”.

Toisin kuitenkin kävi.

Koronan aiheuttama talouskuoppa oli syvä, mutta sen täyttäminen näyttää onnistuvan nopeasti.

”Terveyttä, taloutta, arkea ja juhlaa hallinnut koronakriisi kuihtuu kiitos tehokkaiden rokotteiden. Tuoreetkaan virusvariantit eivät näytä uhkaavan toipumista, kun tartuntamäärät eivät enää johda sairaalapotilaiden ja kuolemien vastaavaan nousuun”, toteaa Hypon pääekonomisti Juhana Brotherus Hypon tuoreimmassa talouskatsauksessa.

Brotheruksen mukaan taloudessa kasvu tuntuu teollisuudessa, viennissä, vähittäiskaupassa ja rakentamisessa. Lisäksi myönteinen meno näkyy myös markkinoilla ja talousennusteissa: korjauksia ylöspäin on tehty koko vuoden.

”Hypon edellinen talousennuste tammikuulta sai huomiota kaikkein myönteisimmästä näkemyksestä, mutta nyt muut ovat taipuneet samalle kannalle: toipuminen on nopeaa kesästä 2021 alkaen ja koronan vaikutus talouskasvulle hiipuu heiveröiseksi kansantalouden kasvun kannalta.”

Talousennustetta tälle vuodelle ei Brotheruksen mukaan ole tarvetta tarkistaa, vaan Hypo pitää arvionsa ”desimaalilleen samana”. Hypon arvion mukaan vuonna 2022 nousu jatkuu 3 prosentin tasolla, joka tarkoittaa paluuta kriisiä edeltäneelle kasvu-uralle.

Ensi vuoden jälkeen kasvu kuitenkin kutistuu, pääekonomisti toteaa.

Suomi siis elpyy koronan taloustaantumasta nopeasti.

Brotheruksen mukaan korona pakottaa siksi taloustieteilijät tarkistamaan aiempia ajatuksiaan. Taloustieteen ”viisaudet” taantumien pidempiaikaisesta iskusta taloudelle ja työttömyydelle murenevat koronakriisin jälkeisen nopean elpymisen vuoksi.

Kriisi on hoidettu eri tavalla kuin joskus aiemmin. Rahapolitiikka on ollut tärkeässä roolissa, Brotherus toteaa.

”Kysyntätukea taloudelle ei ole edellisten kriisien aikana annettu riittävästi – hidas toipuminen ei ole luonnonlaki. Rahapolitiikka osoitti nimittäin varsin vahvan tehon nollakorkojen aikana jälleen kerran (Japanin Abenomics, USA:n Fiscal Cliff).”

Myös valtiot ovat pumpanneet talouksiin elvytysrahaa velkaantumalla. Brotheruksen mukaan valtioiden valtava velkaantuminen on koronan aikana tullut tarpeeseen. Velkaa ei hänen mukaansa voi kuitenkaan kasvattaa loputtomasti, vaikka valtioiden velankantokyky näyttääkin olevan aiemmin ajateltua suurempaa.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Ylös