Pääministeri Petteri Orpon hallitus teki puoliväliriihessään merkittävän päätöksen, kun se päätti pidentää asuntolainojen enimmäiskeston 30 vuodesta 35 vuoteen. Samalla mahdollistetaan asuntolainakaton nosto 90 prosentista 95 prosenttiin asunnon ostohinnasta.
Muutosten tavoitteena on lisätä kotitalouksien taloudellista liikkumavaraa, helpottaa ensiasunnon hankintaa ja elvyttää asuntomarkkinoita haastavassa taloustilanteessa.
Pidempi laina-aika tarkoittaa käytännössä sitä, että lainan kuukausierät pienenevät.
Monelle tämä voi myös mahdollistaa ensiasunnon ostamisen aiemmin ilman, että talous venyy äärirajoille. Lisäksi pidempi laina-aika ja korkeampi lainakatto tuovat joustoa erityisesti asunnonvaihtajille ja niille, joilla omarahoitusosuuden säästäminen on ollut haastavaa, etenkin suurissa kaupungeissa.
Hallituksen mukaan päätös on osa laajempaa strategiaa elvyttää asuntomarkkinoita, jotka ovat viime aikoina kärsineet kohonneista koroista, inflaatiosta ja yleisestä epävarmuudesta. Pienemmät kuukausierät ja joustavammat lainaehdot helpottavat myös työvoiman alueellista liikkuvuutta, kun muutto työn tai opiskelujen perässä ei rasita taloutta yhtä voimakkaasti.
Asuntolainojen kuukausittaisten kulujen keventyminen mahdollistaa varallisuuden kasvattamisen myös muilla tavoilla, kuten rahasto- tai eläkesäästämisen kautta. Tämä voi vahvistaa kotitalouksien taloudellista itsenäisyyttä ja lisätä kansantalouden investointikykyä.
Lisää liikkumavaraa asuntovelallisille
Rahoitusalan toimijat ovat jo pitkään toivoneet asuntolainojen enimmäisajan pidentämistä. Nordean Kiinnitysluottopankin toimitusjohtaja Jussi Pajalan mukaan päätös tuo merkittävästi lisää taloudellista liikkumavaraa kotitalouksille ja vastaa hyvin nykyiseen taloustilanteeseen.
Pajala havainnollistaa muutoksen vaikutusta esimerkillä: 250 000 euron lainassa, jonka korko on 2,7 prosenttia, kuukausierä 30 vuoden laina-ajalla on 1 014 euroa. Kun laina-aika pitenee 35 vuoteen, kuukausierä laskee 921 euroon. Erotus on siis noin 93 euroa kuukaudessa.
”Suomalaisten varallisuus on kiinni suurimmalta osin omistusasunnoissa. Kun asuntovelallisten kuukausittainen taloudellinen paine kevenee, syntyy tilaa varallisuuden kartuttamiseen myös muilla tavoin: rahastoihin, eläkesäästöihin tai vaikkapa asuntosijoittamiseen”, Pajala toteaa artikkelissaan.
Asuntolainojen pidempi laina-aika tukee myös alueellista liikkuvuutta, Pajala uskoo. Muutoksen ansiosta yhä useammalla on varaa harkita muuttoa työn tai opiskelujen perässä, kun lainanhoitokustannukset ovat hallittavampia.
Uudistuksen myötä myös lainakatto nousee. Jatkossa asuntolainaa voi saada 95 prosenttiin asti asunnon hankintahinnasta, kun aiemmin raja oli 90 prosenttia.
Lainakaton nosto vähentää kotitalouksien tarvittavan omarahoitusosuuden määrää ja helpottaa erityisesti ensiasunnon ostajia ja asunnonvaihtajia.
ASP-lainojen laina-aika säilyy kuitenkin ennallaan, eli enimmäisaika on edelleen 25 vuotta, mutta muissa asuntolainoissa uusi enimmäisaika on nyt 35 vuotta.
Pidemmät asuntolainat ovat myös riski
Pitempään asuntolainojen enimmäisaikaan liittyy silti useita merkittäviä riskejä, jotka koskevat sekä yksittäisiä kotitalouksia että kansantaloutta.
Pidempi laina-aika kasvattaa luonnollisesti olennaisesti lainan kokonaiskustannuksia. Vaikka kuukausierät pienenevät, lainanottaja maksaa korkoja huomattavasti enemmän koko laina-ajan kuluessa.
Esimerkiksi 200 000 euron lainassa viiden vuoden pidennys 30 vuodesta 35 vuoteen voi kasvattaa korkokustannuksia kymmenillä tuhansilla euroilla, jos korkotaso nousee tai pysyy korkeana.
Toinen keskeinen riski liittyy velkaantumisen kasvuun. Laina-ajan pidentäminen mahdollistaa suurempien lainojen ottamisen ja kasvattaa kotitalouksien velkataakkaa. Tämä tekee kotitaloudet haavoittuvammiksi taloudellisille shokeille, kuten korkojen nousulle, työttömyydelle tai asuntojen hintojen laskulle.
Finanssivalvonta ja Suomen Pankki ovat toistuvasti varoittaneet, että pitkät laina-ajat voivat lisätä koko kansantalouden riskejä, koska laajamittainen velkaantuminen altistaa talouden kriiseille.
Pitkän laina-ajan myötä lainan pääoma lyhenee alkuvaiheessa hyvin hitaasti, koska suuri osa kuukausierästä menee korkojen maksuun. Jos asuntojen hinnat laskevat, voi syntyä tilanne, jossa asunnon arvo jää alle jäljellä olevan lainan määrän. Tällöin asunnon myynti ei välttämättä kata koko lainaa, ja velalliselle jää maksettavaa ilman vakuuksia.
Tämä riski on todentunut esimerkiksi Tanskassa, jossa asuntojen hintojen romahdus johti monille kotitalouksille negatiiviseen nettovarallisuuteen.
Lisäksi korkoriski kasvaa, sillä pitkän laina-ajan aikana korkotaso ehtii todennäköisesti muuttua useaan otteeseen. Jos korot nousevat, lainanhoitokulut voivat kasvaa merkittävästi, eikä laina-aikaa voi enää pidentää helpotukseksi.
Talouden pelivaran kasvattaminen laina-aikaa pidentämällä voi myös johtaa siihen, että ylimääräinen raha käytetään kulutukseen eikä säästämiseen tai sijoittamiseen, jolloin kotitalouden puskurit jäävät heikoiksi mahdollisten yllätysten varalta.
