USA:n valtiovarainministeri Scott Bessent syyttää julkisesti keskuspankki Fedin johtoa epäonnistumisesta tehtävässään ja vaati koko instituution perusteellista uudelleenarviointia.
CNBC:n Squawk Box -ohjelmassa Bessent arvostelee erityisesti Fedin virkamiesten ”pelottelukampanjaa” liittyen Trumpin hallinnon asettamiin tulleihin, huomauttaen että vuositasolla inflaatio oli kesäkuussa 2,7 prosenttia. Lukema on selvästi maltillinen, vaikka uudet tullit olivat olleet voimassa.
”Jos kyseessä olisi ilmailuhallinto ja samanlaisia virheitä olisi tehty, koko organisaatio käytäisiin läpi juurta jaksaen”, Bessent toteaa ja ihmetteli, mitä hyötyä keskuspankin lukuisista ekonomisteista oikeastaan on.
”He kylvivät pelkoa tulleista, ja toistaiseksi olemme nähneet hyvin vähän, jos ollenkaan, inflaatiota. Meillä on ollut hyvät inflaatioluvut. Joten mielestäni ongelma on siinä, etteivät he kykene irtautumaan tietystä ajatusmallista. Kaikki ne tohtorit siellä, en tiedä mitä he tekevät”, Bessett toteaa.
Julkilausutut epäilyt Fedin tehottomuudesta ja roolista ovat merkki Valkoisen talon ja keskuspankin välisten suhteiden selvästä kiristymisestä. Presidentti Donald Trump on toistuvasti vaatinut korkojen laskua jopa kolmella prosenttiyksiköllä. Trump syyttää Fediä talouskasvun hidastamisesta liikan kireällä rahapolitiikalla.
Bessentin puheenvuorot merkitsivät samalla selkeää suunnanmuutosta hänen aiempaan rooliinsa neuvonantajana, joka oli Wall Street Journalin mukaan yrittänyt hillitä presidentin aikeita erottaa Fedin puheenjohtaja Jerome Powellin oikeudellisten ja markkinavaikutusten pelossa.
Valkoisen talon paine kasvoi entisestään tällä viikolla, kun republikaaniedustaja Anna Paulina Luna ilmoitti viitanneensa Powellin oikeusministeriölle väitetystä väärästä valasta Fedin pääkonttorin remontin kustannuksista, joiden on raportoitu ylittäneen budjetin jopa 700 miljoonalla dollarilla.
Samalla presidentti Trump kysyi liittolaisiltaan, pitäisikö Powell erottaa. Hän kuitenkin toppuutteli julkisuudessa aikeitaan todeten erotuksen olevan ”hyvin epätodennäköistä”, ellei kyse olisi petoksesta.
Markkinoilla ja talousvaikuttajien piirissä pelätään, että Fedin itsenäisyyden rapautuminen uhkaisi Yhdysvaltain talouspolitiikan uskottavuutta.
Senaatin enemmistöjohtaja John Thune ja suurpankkien toimitusjohtajat, kuten JPMorganin Jamie Dimon, ovat korostaneet keskuspankin riippumattomuuden olevan ”täysin ratkaisevaa”.
Powellin kausi Fedin johtajana jatkuu toukokuuhun 2026, ja hallitus pyrkii osoittamaan, ettei virkaa aiota horjuttaa painostuksesta huolimatta. Keskuspankki on pitänyt ohjauskoron tasolla 4,25 – 4,5 prosentissa viitaten edelleen korotettuihin inflaatio- ja työttömyysriskeihin.
Keskuspankin itsenäisyydellä on taloustieteessä vahva asema osana vakaata rahapolitiikkaa ja talouskasvun edellytysten turvaamisessa.
Teoreettisesti itsenäisyyden tarve perustuu siihen, että rahapolitiikan irrottaminen poliittisesta ohjauksesta suojaa taloutta lyhyen aikavälin poliittisilta intresseiltä. Ilman riittävää itsenäisyyttä poliittiset päättäjät voisivat käyttää keskuspankkia esimerkiksi vaali- tai muiden suhdanteiden pönkittämiseen, kuten pitämällä korot keinotekoisen alhaisina.
Tällainen poliittinen ohjaus johtaisi yhteiskunnan kannalta pitkällä aikavälillä usein korkeampaan inflaatioon sekä rahan arvon heikkenemiseen.
Tutkimusten valossa keskuspankin itsenäisyys kytkeytyy selvästi matalampaan ja vakaampaan inflaatioon, koska päätöksiin ei kohdistu lyhytjänteisiä poliittisia paineita eikä velkaantuneiden valtioiden houkutus inflaation kasvatukseen toteudu yhtä helposti. Tämän ansiosta rahapolitiikka saa uskottavuutta, mikä sitoo markkinoiden inflaatio-odotuksia ja parantaa keskuspankin mahdollisuuksia ohjata talouden hintatasoa.
Empiirisesti on havaittu, että keskuspankkiuudistukset, jotka lisäävät itsenäisyyttä, ovat erityisesti kehittyvissä talouksissa johtaneet inflaation laskeamiseen ja talouskasvun tukemiseen.
Itsenäisyyteen liittyy kuitenkin myös haittoja ja keskustelua siitä, missä määrin keskuspankin riippumattomuus vähentää poliittista valvontaa ja demokraattista vastuuta. Korkea itsenäisyys voi vaikeuttaa talouspolitiikan kokonaisvaltaista yhteensovittamista ja johtaa tilanteisiin, joissa rahapolitiikan valinnat ovat irrallaan kansalaisten ja poliittisten päättäjien näkemyksistä.
Kriittiset näkemykset nostavat esiin myös sen, ettei kaikkialla keskuspankin itsenäisyys ole johtanut toivottuihin makrotaloudellisiin hyötyihin, vaan vaikutukset riippuvat muista yhteiskunnan instituutioista ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisesta.
Keskuspankin itsenäisyyttä perustellaan taloustieteessä ensisijaisesti kyvyllä hillitä inflaatiota ja antaa rahapolitiikalle uskottavuutta. Sen lopullinen hyödyllisyys riippuu myös poliittisen järjestelmän vakaudesta sekä siitä, kuinka tehokkaasti muut talouspoliittiset osa-alueet tukevat rahapolitiikan tavoitteita.
Ei-amerikkalaiset sijoittajat joutuvat esim. Amerikkalaisia yhtiöitä tutkiessaan huomioimaan dollarin mahdollisesti kauan jatkuvan heikentymisen. Toisin sanoen amerikkalaisen sijoituskohteen pitää jatkossa kasvaa sekä nopeammin kuin esim eurooppalaisen verrokkinsa ja lisäksi kasvun pitää ”kuitata” dollarin arvon lasku.
Uskallan väittää että ihan kaikki S&P 500 firmat eivät siihen pysty.
Positiivista tässä on se, että tulevat ongelmat ovat aika pitkälti ”päätösperäisiä” eli politiikan muutos parantaa tilannetta.