Iranin sota alkoi 28. helmikuuta 2026, kun Yhdysvallat ja Israel käynnistivät yhteiset ilmaiskut Iraniin.
Iskut kohdistuivat aluksi sotilaalliseen infrastruktuuriin: ohjuslaukaisualustoihin, ilmatorjuntajärjestelmiin ja ydinteknologian kannalta kriittisiin kohteisiin. Iranin ylin johtaja Ali Khamenei ja suuri osa hänen lähimmistä komentajistaan surmattiin sodan alkupäivinä.
Iran vastasi välittömästi ampumalla ohjuksia Israeliin ja iskemällä useisiin Persianlahden naapurimaihin: Qatariin, Kuwaitiin, Arabiemiirikuntiin ja Irakiin. Maaliskuun 2. päivänä Iran ilmoitti sulkeneensa Hormuzinsalmen ja ampuvansa kaikkia ohi yrittäviä aluksia.
Salmen kautta kulkee normaalisti noin viidennes maailman öljyvirroista, ja sulku käynnisti välittömästi globaalin energiasokin.
Konflikti laajeni nopeasti.
Iranin tukema Hizbollah liittyi taisteluihin ja on tehnyt maaliskuun aikana lähes 400 raketti- ja drooni-iskua Pohjois-Israeliin. Libanonissa Israelin iskut Hizbollahia vastaan ovat surmanneet yli tuhat ihmistä ja ajaneet yli miljoona pakolaiseksi. Sodan maantieteellinen jalanjälki on siis kasvanut selvästi alkuperäisestä Iranin vastaisesta operaatiosta.
Israel iski 18. maaliskuuta ensimmäistä kertaa Iranin merkittävään maakaasun käsittelylaitokseen etelä-Parsissa. Iran vastasi hyökkäyksillä Qatarin ja Saudi-Arabian energiantuotantolaitoksia vastaan.
Isku energiainfrastruktuuriin merkitsi sodan selkeää eskaloitumista: aiemmin molemmat osapuolet olivat pidättäytyneet tuotantolaitoksista.
Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin mukaan Yhdysvaltain asevoimat ovat iskeneet yli 7 000 kohteeseen eri puolilla Irania. Hänen mukaansa ballistiset ohjuslaukaukset ovat vähentyneet 90 prosenttia ja drooni-iskut 95 prosenttia sodan alusta, ja Iranin laivasto, ilmavoimat ja tutkajärjestelmät on tuhottu.
Iranin kyky konventionaaliseen sotilaalliseen toimintaan on siis merkittävästi heikentynyt, vaikka arvioiden riippumatonta todentamista vaikeuttaa se, että internet-yhteydet Iraniin ovat poikki.
Vain harvat rahtialukset ja tankkerit ovat päässeet läpi Hormuzinsalmesta sodan alettua. Iranin uusi hengellinen johtaja Mojtaba Khamenei on luvannut pitää salmen kiinni, ja vallankumouskaarti on ilmoittanut ampuvansa jokaisen aluksen, jolla on yhteys Yhdysvaltoihin tai Israeliin.
Salmen avaaminen on sodan ratkaisevin avoin kysymys myös taloudellisesti.
Sodan loppu ei ole vielä näköpiirissä. Trump totesi viikolla, ettei Yhdysvallat ole vielä valmis vetäytymään, mutta lupasi poislähtöä ”hyvin lähitulevaisuudessa”. Konkreettista suunnitelmaa siitä, mitä tapahtuu pommitusten päätyttyä, ei kuitenkaan ole esitetty.
Neuvotteluja on käyty välittäjien kautta, mutta osapuolten vaatimukset ovat toistaiseksi olleet niin kaukana toisistaan, ettei läpimurrosta ole merkkejä.
Hormuzinsalmen rahtiliikenteen tyrehtymisellä laajat taloudelliset seuraukset
Öljymarkkinoille isku oli välitön ja historiallinen. Normaalisti Hormuzinsalmesta kulkee vuorokaudessa keskimäärin 24 raakaöljytankkeria — maaliskuun ensimmäisenä päivänä niitä oli neljä, ja niistäkin kolme purjehti Iranin lipun alla. Yhdysvaltain öljyfutuurit nousivat sodan ensimmäisellä viikolla 36 prosenttia, mikä on suurin viikkonousu sitten futuurikaupankäynnin aloittamisen vuonna 1983.
Nyt brent-laadun raakaöljyn toukokuussa vanhenevan futuurisopimuksen hinta on kivunnut jo 115 dollariin barrelilta, kun ennen sodan alkua se oli noin 70 dollaria.
Nesteytetty maakaasu on toinen suuri häviäjä. Qatarin Ras Laffan -tuotantokeskus kattaa noin viidenneksen maailman LNG-tarjonnasta, ja Iran pakotti sen keskeyttämään tuotannon drooni-iskuilla. Euroopan maakaasun hintaa seuraavien TTF-futuurien arvo on hypännyt sodan syttymisen jälkeen 30 eurosta lähes 60 euroon megawattitunnilta maaliskuun alussa.
Energiatutkimusyhtiö Rystad Energyn arvion mukaan kuuden kuukauden sulku voisi nostaa vuoden 2026 LNG:n keskihinnan lähelle 30 dollaria miljoonaa lämpöyksikköä kohden, kun se ennen konfliktia oli noin 10 dollaria.
Energia on vain osa kuvaa. Talousmedia Economistin mukaan raakaöljyn ja maakaasun ohella kriisiytyneitä raaka-aineita ovat alumiini sekä typpilannoitteena käytettävä urea, joiden maailmankaupasta yli 20 prosenttia kulkee Hormuzinsalmen kautta. Lannoitteissa käytetystä rikistä lähes puolet tulee alueelta.
Norjalainen lannoitevalmistaja Yara nosti hintojaan maaliskuussa, ja asiantuntija Max Schulman MTK:sta varoittaa, että tulevien satokausien aikana tilanne voi nostaa lähes minkä tahansa maataloustuotteen hintaa. Vaikutukset ruoan hintaan eivät näy vielä kaupan hyllyillä, mutta paine kasvaa mitä pidempään sulku jatkuu.
Myös heliummarkkinat ovat ajautuneet vakavimpaan tarjontahäiriöön vuosiin, sillä Qatar tuottaa noin kolmasosan maailman heliumista maakaasun jalostuksen sivutuotteena. Heliumia tarvitaan puolijohdetehdastuotannossa laitteiden jäähdytykseen, joten häiriö ulottuu pitkälle teknologiateollisuuden arvoketjuihin.
Kokonaisuudessaan Hormuzinsalmen sulku on osoittautunut laajemmaksi tarjontashokiksi kuin markkinat helmikuussa osasivat hinnoitella — eikä normalisaation aikataulu ole vielä selvillä.
Sota näyttää ajautuneen pattitilanteeseen. Sekä USA että Iran ovat asettaneet tiukkojan ehtoja rauhalle, eikä kumpikaan osapuoli ole ollut valmis hyväksymään vastapuolen ehtoja edes osittain.
Näitä taustoja vasten saattaa vaikuttaa yllättävältä, että edessä voi olla sijoittajan kannalta myönteisiä vaihtoehtoja.
Iran on päivä päivältä ahtaammalla
Salkunhoitaja ja ammattitreidaaja Jukka Lepikko käy pitkässä viestipalvelu X:n kirjoituksessaan läpi mahdollisia tulevia skenaarioita sijoittajan kannalta.
Lepikon mielestä Iran on ajautunut tilanteeseen, jossa jokainen päivä ilman sopimusta heikentää maan hallinnon asemaa lisää.
Analyysi: USA ja Israel voittavat sotilaallisesti – Iran pitää maailmaa toistaiseksi panttivankina Hormuzinsalmen avulla
— Jukka Lepikkö (@JukkaLepikko) March 29, 2026
Kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat hyökkäyksensä Iraniin 28. helmikuuta 2026, Iran vastasi massiivisella ohjus- ja droonitulvalla. Ensimmäisen vuorokauden… pic.twitter.com/h6EVbqAT20
”Konventionaalisen sotilaallisen kapasiteetin tuhoutuminen ei ole vain sotilasstrateginen ongelma — se on eksistentiaalinen uhka hallinnolle, jonka legitimiteetti nojaa IRGC:n voimaan ja kykyyn projisoida pelotetta sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kun laivasto on käytännössä lakannut olemasta, ilmapuolustus on reikäjuusto ja johtajia eliminoidaan yksi kerrallaan, hallinnon kyky tukahduttaa sisäistä vastarintaa heikkenee rinnakkain”, Lepikko toteaa.
Salkunhoitajan mukaan tammikuun 2026 massiiviset mielenosoitukset osoittivat jo ennen sotaa, että regiimin legitimiteetti on historiallisen heikko. Lisäksi sen turvallisuuskoneisto, jolla protestit tukahdutettiin, on saman pommituskampanjan kohteena.
Samalla kansainvälinen paine kasvaa joka suunnasta. Lepikko muistuttaa, että 22 maan koalitio valmistautuu avaamaan Hormuzinsalmen sotilaallisesti, Trump on asettanut määräajan voimalaitosten pommittamiselle. Jopa Kiina painostaa Teherania avaamaan salmen omille aluksilleen.
Lepikon mukaan Iranin hallinnon jäljellä oleva neuvotteluvaltti, Hormuzinsalmen saarto, menettää arvoaan joka päivä, kun koalitio etenee suunnitelmissaan ja USA tuhoaa järjestelmällisesti niitä resursseja, joilla saartoa ylläpidetään.
Mitä tämä kaikki tarkoittaa?
Lepikon mielestä kyse on siitä, että Iranin hallinnon sisällä on kasvavia paineita kohti ”diiliä”.
”Jos hallinto haluaa säilyttää itsensä jossakin muodossa, sen rationaalinen ikkuna sopimuksen tekemiseen kapenee päivä päivältä — ja jossain vaiheessa se sulkeutuu kokonaan”, Lepikko kirjoittaa.
Lopputulema saattaa olla markkinoille myönteinen
Lopputulemana saattaa olla kaksi vaihtoehtoista skenaariota, jotka ovat markkinoiden kannalta myönteisiä.
”Joko Iran taipuu sopimukseen lähiviikkoina, jolloin Hormuzinsalmi avautuu, öljyn hinta laskee nopeasti ja markkinoiden riskipreemio purkautuu — tai sitten sota jatkuu vielä kuukauden tai kaksi, mutta johtaa hallinnon kaatumiseen, kun sotilaallinen kapasiteetti loppuu ja sisäinen paine muuttuu kestämättömäksi”, Lepikko toteaa.
Salkunhoitajan mukaan jälkimmäinen skenaario on lyhyellä aikavälillä kivuliaampi korkean öljyn hinnan ja epävarmuuden vuoksi, mutta pidemmällä aikavälillä se voi olla jopa positiivisempi.
Jälkimmäisessä vaihtoehdossa Iranin regiimin kaatuminen poistaisi Lepikon mukaan Lähi-idän suurimman geopoliittisen riskitekijän vuosikymmeniksi eteenpäin, vapauttaisi Iranin valtavat öljy- ja kaasuvarat maailmanmarkkinoille ja eliminoisi proxy-sotien rakenteen, joka on pitänyt alueen epävakaana vuosikymmeniä.
”Kummassakin skenaariossa nykyinen epävarmuus on väliaikaista, ja sijoittajan pahin virhe olisi myydä paniikissa keskelle kriisiä, jonka molemmat päätepisteet johtavat markkinoiden normalisoitumiseen tai jopa parempaan tasapainoon kuin ennen sotaa”, Lepikko neuvoo.
Tuo oli yksi parhaimmista arvioista ja näkemyksistä millä tavoin tämä sota tulee jatkumaan. Arvio tuntuu kaikista loogisimmalta tähänastisista ”asiantuntijoiden” arvioista.