Verotus muuttuu koko ajan pirstaleisemmaksi ja sisältää yhä uusia kannustinloukkuja.
Elinkeinoelämän keskusliiton veropaneelissa lokakuun puolivälissä poliitikot laidasta laitaan kannattivat laajaa veropohjaa, neutraalia verotusta ja matalia veroasteita. Tästä huolimatta verotus muuttuu koko ajan pirstaleisemmaksi ja sisältää yhä uusia kannustinloukkuja.
Juha Sipilän hallitus ei lupauksistaan huolimatta ole pystynyt muuttamaan verotusta ja tukijärjestelmiä työntekoa kannustavaan suuntaan. Sen sijaan se jakaa erityisetuja omille kannattajaryhmilleen. Yrittäjävähennys, investointivähennys ja lukuisat yritystuet synnyttävät uusia kannustusloukkuja, joista on kansantaloudelle enemmän haittaa kuin hyötyä.
Yksi oudoista tuki-ilmiöistä liittyy maidontuotantoon, sillä Suomessa maksetaan tukea sekä maidon tuotannon lisäämiseen, että sen leikkaamiseen.
Kilpailukykysopimuksessa hallitus ylsi kaikkien aikojen suurimman kannustinloukun luomiseen. Pienituloisella veronmaksajalla korkein marginaaliveroaste voi nousta 21 000 prosenttiin. Se johtuu siitä, että yhden euron palkankorotus voi johtaa yli 200 euron menetykseen käteen jäävässä tulossa.
Jos verotuksesta haluttaisiin yksinkertaista, tällaisia mielettömyyksiä ei tietenkään hyväksyttäisi. Verotusta on vaikea uudistaa, koska puolueet pyrkivät optimoimaan vain oman kannattajakuntansa etuja.
Mainettaan parempi Holkerin hallitus
Edellisestä suuresta verotuksen kokonaisuudistuksesta on kulunut pian 30 vuotta. Kokoomuksen ja SDP:n johdolla muodostettu Harri Holkerin hallitus otti kunnianhimoisen tavoitteen verotuksen yksinkertaistamisesta. Veropohjaa laajentamalla ja vähennyksiä karsimalla sinipunahallitus pyrki alentamaan ansiotulojen verotusta kaikissa veroluokissa.
Holkerin verouudistus on jäänyt mieleen jokaiseen kotiin jaetusta ”Verotus kevenee” -lehtisestä ja virheellisistä verokorteista, joiden perusteella tuloverotus näytti kiristyvän. Tiedotussotkuista huolimatta hallitus oli mainettaan parempi.
Se onnistui poistamaan viisitoista verovähennystä, joiden joukkoon kuuluivat esimerkiksi puolisovähennys, koulutusvähennys, opiskelijavähennys, elatusvelvollisuusvähennys, huoltajavähennys, lastenhoitajan palkan sosiaalikustannusvähennys, varallisuusverovähennys ja huoltokonttorin korkotulosta tehtävä vähennys.
Suhdannepolitiikan kannalta kaikkein tärkeimmässä eli asuntolainojen korkovähennyksen poistamisessa hallitus epäonnistui. Korkojen vähennysoikeus kutistui vain kymmenellä prosentilla, mikä ei auttanut hillitsemään kiinteistömarkkinoiden ylikuumenemista. Hallitus suunnitteli myös sairauskuluvähennyksen poistamista, mutta hanke ei saanut kannatusta eduskuntaryhmissä.
Liikanen vaati muutosta lökäpöksyilmapiiriin
Yhteinen talouslinja repi puolueiden rivejä sisäisesti. Holkerin hallitus tavoitteli hallittua rakennemuutosta, jossa verotuksella oli keskeinen rooli. Muutos törmäsi ennen kaikkea kansanedustajien rohkeuden puutteeseen. Oma napa oli lähempänä kuin Suomen etu.
Talouspoliittinen yhteistyö ideologisen vastapuolen kanssa oli monille liian korkea kynnys ylitettäväksi. Kokoomuksessa puheenjohtaja Ilkka Suomista haukuttiin kommunistiksi. SDP:n eduskuntaryhmässä vaadittiin valtiovarainministeri Erkki Liikasen erottamista.
Valtiovarainministeri Liikanen ajoi sinnikkäästi verouudistusta ja ihmetteli, miksi kansanedustajat olivat haluttomia käyttämään oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kannalta keskeisintä välinettä eli verotusta politiikan välineenä. Liikanen kuvasi verotusta kuumaksi perunaksi, jota SDP juoksi karkuun. Hän vaati ”lökäpöksyilmapiirin” lopettamista ja kehotti tovereitaan taistelemaan verouudistuksen puolesta.
Uudistuksilla on vähän kannattajia
Verotuksen kokonaisuudistus ei onnistu, koska kansanedustajat ajattelevat vain omaa uudelleenvalintaansa. Muutoksen aikaansaamista vaikeuttavat vahvat eturyhmät kuten työmarkkinajärjestöt, joille nykyinen hallitus on siirtänyt suuren osan talouspoliittisesta päätösvallasta. Uudistuksia kannattavat vain lievästi ne, jotka voisivat jotain hyötyä. Niitä puolestaan vastustavat raivokkaasti kaikki, jotka pelkäävät jotain menettävänsä.
Sipilän hallitus toistaa samoja virheitä kuin Holkerin hallitus ja lähes kaikki sen jälkeen. Omille kannattajille räätälöidään erityisvähennyksiä, vaikka tehokkainta elvytystä olisi vähennysten ja tukiviidakon karsiminen, mikä mahdollistaisi kokonaisveroasteen tuntuvan alentamisen.
Isoa veroremonttia tarvitaan investointien ja työllisyyden parantamiseen, mutta mistä löytyvät poliitikot, jotka siihen pystyvät?
JK. Teema liittyy väitöskirjaani Hillitty markkinatalous – Kokoomuksen ja SDP:n talouspoliittinen lähentyminen ja hallitusyhteistyö 1980-luvulla, joka tarkastetaan Helsingin yliopistossa 3.11. klo 12.00.
STT:n uutinen väitöstilaisuudesta 19.10.2016:
Väitös: Yhteinen talouslinja repi kokoomuksen ja SDP:n rivejä 80-luvulla
Haastattelu Ylen Puheen Päivässä 19.10.2016:
Puheen Päivä: Politiikan päätöksenteon ikuinen vaikeus ja globalisaation iso pyörä
Artikkeli on alunperin julkaistu Talouden tulkki -sivustolla 22.10.2016.
Muuten erinomainen kirjoitus, mutta sellaista tilannetta ei nykyverotuksessa ole, että euron palkankorotus johtaisi 200€ kovempiin veroihin