Tietokirjailija ja vihreiden entinen kansanedustaja Osmo Soininvaara ei ymmärrä valtiovarainministeriön virkamiehen esittämää perustulon kritiikkiä.
Perustulon ideana on tarjota kaikille kansalaisille säännöllisesti ja ehdoitta rahaa toimeentuloa varten. Syyperustainen sosiaaliturva on kokonaan tai osittain korvattu. Oleellista perustulossa on se, että perustulon määrä ei vähene tulojen noustessa, jolloin se kannustaa henkilöitä vastaanottamaan työtä. Tulojen kasvaessa perustulosta saatu hyöty peritään takaisin verotuksen kautta.
Perustulokokeilu alkoi vuoden alussa. Kokeilun avulla pyritään selvittämään, miten sosiaaliturvaa voitaisiin muuttaa paremmin vastaamaan työelämän muutoksia. Tavoitteena on myös muuttaa sosiaaliturvaa osallistavaksi ja työhön kannustavaksi. Samalla pyritään vähentämään byrokratiaa ja yksinkertaistamaan monimutkaista etuusjärjestelmää.
Valtiovarainministeriön korkein virkamies Martti Hetemäki lyttää perustuloidean varsin jyrkin sanoin blogissaan.
Hetemäen mukaan perustulon eri malleja yhdistää se, että tulon saajan ei enää tarvitsisi olla työmarkkinoiden käytettävissä. Hänen ei tarvitsisi mennä töihin, vaikka töitä olisi tarjolla.
Kun vapaa-ajan imu on muutenkin vahva, tehtäisiin Hetemäen mukaan nuorille karhunpalvelus, jos luotaisiin näkymä, että ilman osaamista ja työtä saisi rahat asumiseen ja elämiseen. Perustulon varaan jäävä nuori jäisi helposti pysyvästi pienituloiseksi, jolla tulisi olemaan myöhemmin myös pieni eläke
Hetemäen ajatusmallissa työttömät pitää pakottaa ottamaan työtä vastaan ja perustulomallissa siitä yritetään tehdä kannattava.
Osmo Soininvaara ihmettelee blogissaan Hetemäen jyrkkää kantaa perustuloon.
Kummassa mallissa luulisi työllisyysasteen muodostuvan korkeammaksi: siinä, jossa työhön joudutaan vai siinä, jossa töihin halutaan, Soininvaara kysyy.
”Jos työpaikka tai työvoimapoliittinen koulutus koetaan rangaistukseksi ja huonoksi tuuriksi, muodostuu kannustin vältellä työpaikkoja. Tämän voimaa ei kannata vähätellä, koska omasta aktiivisuudesta on työpaikan löytymiselle ratkaiseva merkitys. Harva työnantaja haluaa töihin henkilöä, joka ilmoittaa, että karenssin pelko on ainoa syy ottaa tämä paikka vastaan”, Soininvaara toteaa.
Hetemäen mukaan pohjoismainen sosiaaliturva on yhtenäistä perustuloa paremmin räätälöity antamaan erilaisiin elämäntilanteisiin nähden oikean määrän rahaa. Yhtenäinen perustulo olisi siten joillekin liian pieni tai tulisi liian kalliiksi.
Soininvaaran mukaan asiassa on kuitenkin toinenkin puoli.
”Kun kaikkia ajateltavissa olevia sosiaalisia onnettomuuksia vastaan tullaan räätälöidyillä paketeilla, näitä onnettomuuksia tuppaa ilmenemään enemmän. Moral hazard toimii tässäkin. Perustulo suoraviivaisimmassa muodossaan sälyttää enemmän vastuuta yksilölle itselleen ja siksi kannustaa myös pitämään omasta elämästään parempaa huolta.”
Oikeus jäädä työvoiman ulkopuolelle näyttää olevan Soininvaaran mukaan Hetemäellä ylitsepääsemätön asia, jonka vuoksi hän on valmis hylkäämään johdonmukaiseen perustuloon sisältyvät selvästi paremmat kannustimet.
”Vastikkeettomuus liittyy perustuloideologiaan, mutta ei se liity mitenkään loogisesti itse malliin. Miksi Hetemäki ei esitä perustuloa, jossa on työstä kieltäytyvälle vaikka samanlainen sanktiomalli kuin toimeentulotuessa?”, Soininvaara kysyy.
