Millainen vaikutus lapsuudenkodin asenteilla ja esimerkillä on aikuisuuden rahankäyttöön?
Olin lapsena hanakka kuluttamaan rahaa kaikenlaiseen pieneen kivaan. Meillä ei ollut viikkoraha käytäntöä, mutta teini-ikäisenä tuli kuukausirahaa. Kuukausirahasta sai sitten maksaa omat kännykkälaskut ja ladata bussikortin koulumatkoja varten. Loput sai käyttää, miten halusi. Ja käytettiinhän sitä. Toisinaan jo ennen velvoitteiden hoitamista.
Fillarilla pääsi tarvittaessa kouluun, mutta erääntymässä oleva kännykkälasku oli jo omastakin mielestä vakavampi juttu. Sitten mietittiin, pitäisikö kertoa vanhemmille itse, vai odottaa mitä seuraavaksi tapahtuu.
Nykypäivänä laskunmaksurutiinit ovat onneksi vakiintuneet, eikä tärkeysjärjestystäkään tarvitse kahta kertaa miettiä. Takaraivoon jäi kuitenkin mietityttämään, miten sitä lopuksi kuitenkin kasvoi aika tunnolliseksi ja kunnolliseksi rahankäyttäjäksi, ja minkälaisilla eväillä ja opeilla ne omat lapset aikanaan lähtevät talouttaan hoitamaan.
Uskon, että aihe kiinnostaa muitakin vanhempia, sillä ostamisesta ja velkaantumisesta on tullut aikaisempaa helpompaa, ja toisinaan on vaikeata edes hahmottaa, mistä kaikesta olisi hyvä olla tietoinen ja keskustella lasten kanssa. Siinä missä ennen piisasi varoa laittamasta nimeään toisten vekseleihin, on markkinoille tullut muutamiakin velkaantumisen keinoja. Koska Internettiä ei näillä näkymin olla peruuttamassa, pitäisi mobiiliostamisen, pelien ja pikalainojen kanssa vähintäänkin oppia tulemaan toimeen.
Päätin tehdä aiheesta opinnäytetyön ja tutkia, millainen vaikutus lapsuudenkodin asenteilla ja esimerkillä on aikuisuuden rahankäyttöön, vai onko minkäänlaista.
Kyselyssä kartoitettiin vastaajien lapsuudenkodin asennetta ja käytännön antamaa mallia säästämisen, sijoittamisen, velkaantumisen ja kulutuksen näkökulmista, ja lopuksi vertailtiin vastauksia vastaajien nykypäivän asenteisiin ja toimintamalleihin samoista aihealueista, sekä kriittiseen kysymykseen, onko henkilö joutunut maksuvaikeuksiin aikuisena.
Lapsuudenkodin asenteet vaikuttavat vielä aikuisuudessakin, mutta vanhempien esimerkki, annettu vastuu ja tietoisuuden lisääminen ehkäisivät tehokkaasti maksuvaikeuksilta.
Vastauksista ilmenee, että lapsuudenkodin asenteet seuraavat herkästi aikuisuuteen, ja esimerkiksi oman talouden hallintaa pidetään vastaajien kesken lähes poikkeuksetta tärkeänä koko elämän ajan. Käytännön toiminnasta löytyy silti selkeitä eroja niiden perheiden välillä, joissa pelkän säästeliäisyyteen kannustamisen tai velkaantumisesta varoittamisen lisäksi vanhemmat antoivat konkreettista esimerkkiä omalla toiminnallaan.
Ne vastaajat, joiden perheissä oltiin keskusteltu säästämisestä, välttivät hieman useammin maksuvaikeuksiin joutumisen aikuisena, kuin ne, joiden perheessä säästämisestä ei keskusteltu.
Kyselyn ainoa ryhmä, joista kukaan ei ollut joutunut aikuisena maksuvaikeuksiin, oli ne, joiden lapsuudenkodissa on annettu tietoa sijoittamisesta. Tyypillisiä sijoitustuote oli korkotilit ja rahastot.
Selkeästi vähemmän maksuvaikeuksia aikuisiällä oli myös niillä vastaajilla, jotka olivat saaneet kotona säästämisestä esimerkkiä. Heistä vain 4 % oli joutunut aikuisena taloudellisiin vaikeuksiin, kun vastaava luku oli 25 % niillä, joiden vanhemmat eivät vastaajien mukaan säästäneet rahaa.
Olkoonkin, että opinnäytetyö on otannaltaan suppea, ja aiheesta on ylipäätään olemassa ristiriitaista tietoa, oli kuitenkin huojentavaa huomata seikkoja joilla tuntuisi olevan myönteistä vaikutusta myöhempiin toimintamalleihin.
Useiden vastaajien mieliin oli lapsuudesta jäänyt varsin arkisia muistoja, kuten säästöpossun vieminen pankkiin, työskentely rahan saamiseksi tai vanhempien pitämä talouskirjanpito sekä annetut neuvot. Jos näillä pienillä eleillä ja tiedon lisäämisellä on edes vähän myönteistä vaikutusta tulevaisuuden menettelyyn, hyvä niin. Helppoa, ja onnistuu meiltä kaikilta 😊
Käytännön vinkkejä vanhemmille:
- Puhukaa rahasta ja kulutuksesta avoimesti. Lapsen tai nuoren on tärkeää oppia olemaan sinut sen kanssa, mihin rahaa päätetään käyttää ja mihin ei. Käykää perusasiat läpi: Laskujen maksu, eräpäivät ja viivästysseuraamukset.
- Menkää yhdessä pankkiin. Varatkaa aika, ja antakaa pankkihenkilön kertoa keskeisemmät erot säästämisen ja sijoittamisen välillä, eri vaihtoehdot ym. Kaiken ei tarvitse valjeta saman tien, mutta kokemus on tärkeä, ja jää varmasti mieleen.
- Omia taitojaan voi kehittää. Tutkimusten mukaan talousosaaminen kehittyy eri elämäntilanteissa. Ei siis hätää, jos et vielä ole löytänyt sisäistä talousguruasi. Netistä löytyy paljon työkaluja ja oppaita, joista saa matalan kynnyksen vinkkejä aloittamiseen.
Jos ei tiedä mistä aloittaa, voi aloittaa pienimmällä mahdollisella. Viisikymppiä kuukaudessa säästöön tai rahastoon on tyhjää parempi.
- Pitäkää kirjaa tuloista ja menoista. Tulojen ja menojen kirjaaminen auttaa havainnollistamaan, missä ajassa ja mihin rahaa oikeastaan kuluu.
- Puhu rahasta myönteisesti. Rahaa itsessään voi olla paljon tai vähän, mutta kun tulot ja menot ovat tasapainossa, voi jotain myös jättää sivuun. Siitä saa olla ylpeä.
Bernstein
13.1.2018 at 16:58
”…ainoa ryhmä, joista kukaan ei ollut joutunut aikuisena maksuvaikeuksiin, oli ne, joiden lapsuudenkodissa on annettu tietoa sijoittamisesta.”
Pelkkä sijoittamisen mainitseminen jättää ”talousryhmien” erot vähän puolitiehen:
-Testasitko erikseen niitä, joiden kotona oli puhuttu sijoittamisen lisäksi myös sijoittamisen veroista?
-Entä niitä, joiden kodissa velka ei ollut kirosana vaan mahdollisuus vivuttaa sijoitusten tuottoa?
-Vielä oma ryhmänsä voisivat olla ne, joiden puolesta vanhemmat maksavat kaikki heidän ns elantokulunsa(ei lahjaveroa), kun taas lasten omat rahat sijoitetaan viimeistä senttiä myöten N-pankin kuukausisäästöohjelmaan.
-Tästäkin porukasta edukseen erottuvat kenties ne, jotka ovat kotona kuulleet korkoa korolle-ilmiöstä.
-Voi olla niinkin, että kodin sijoittamiskulttuurin omaksuminen kumoaa lapsen ehkä vähän tuhlailevankin elämäntavan. Jopa tietynlaisen laiskuuden:
”Ei ne suuret menot vaan ne vielä suuremmat passiiviset tulot.”
”Hullu paljon töitä tekee ja sijoitusvihjeitä lukee, indeksisijoittaja pääsee vähemmällä”
Oma sovellus on hieman simppelimpi, mutta on toiminut kuin junan vessa.
Tässä aikajärjestyksessä lasten 10-20 ikävuosien välillä:
1. Älä polta tupakkaa. Jos on pakko polttaa, tuo ne tupakit tänne kotiin niin poltetaan yhdessä.
2. Älä ota pikavippejä. Jos rahat on loppu, lainaa minulta. Älä lainaa kaverilta äläkä kaverille, koska alaikäisen tekemä velka ei ole pätevä ja koska siinä menee vaan välit poikki.
3. Älä koske salkkuusi, jonka isäsi on rakentanut. Tutustu siihen rauhassa, mutta käytä sitä vasta kun täytät 30 vuotta.
Emma Lehtonen
15.1.2018 at 00:21
Hei Bernstein ja kiitos kommentista!
Kyselyssä haluttiin melko karkealla tasolla selvittää lapsuudenkodin toimintamallit ja asenteet kyseisistä aihealueista (säästäminen, sijoittaminen, kulutus ja velkaantuminen) ja vertailla niitä tämän päivän toimintamalleihin ja asenteisiin. Kaikki kysymykset esitettiin siis asenteen ja konkretian näkökulmasta ja niitä vertailtiin lapsuuden kodin ja nykypäivän välillä.
Oikeassa olet. Aihealueet on jaettu melko suoraviivaisesti, joka osaltaan antaa aihetta varovaisuuteen johtopäätöksiä tehtäessä. Aihe itsessään on kyllä sellainen, että siitä riittäisi tarkentavia kysymyksiä yllin kyllin!
Kiitos vielä kommentista ja mukavaa alkanutta vuotta!