Lukijan blogi

Blogi #1: Inhimillisen kapitalismin jäljillä

Mitä inhimillinen kapitalismi voisi olla? Ihmiset ensin, unohtamatta pääoman tuottoa. Tai, laitetaan reaalipääoma tuottamaan huomioiden ihmisten hyvinvointi. Lisätään hyvinvointia siten, että myös sekä henkinen että reaalipääoma kasvavat. Kuulostaisiko pätevältä?

Asiasta on kirjoitettu liian vähän, niin vähän, että sanat inhimillinen ja kapitalismi eivät näytä Google-haun tuloksissa juuri esiintyvän samassa tekstissä, puhumattakaan samassa lauseessa peräkkäin. Pari teosta löytyy haulla human + capitalism. Tartuin siis mielelläni kutsuun alkaa pohtia talouden kiemuroita Salkunrakentajan blogissa. Ja koska aiheen saa vapaasti valita, etsin nyt täällä merkitystä ja selitystä inhimilliselle kapitalismille.

Tässä Blogi #1:ssä referoin Forbesista löytämääni vanhaa artikkelia ”Human Capitalism” (Timothy B. Lee, 2012). Kesäkuussa ajattelin Blogi #2:ssa avata ensimmäisen mieleeni tulleen keinon tehdä jokaisesta suomalaisesta pieni kapitalisti. Syyskuun ja joulukuun blogissa onkin jo hyvä purkaa palautetta ja kehittää ajatusta inhimillisestä kapitalismista sen pohjalta.

Artikkelissa Lee katselmoi Brink Lindsayn kirjoittamaa kirjaa nimeltä Human Capitalism. Karkeasti kuvaten kirja kertoo ihmisten sopeutumisesta työelämän muutokseen. Erikoistumisen ja automatisoinnin myötä taloudesta on tullut vaikeasti ymmärrettävämpi. Tuotantolinjoilla seisseitä työntekijöitä on korvattu viimeksi kuluneiden 50 vuoden aikana roboteilla ja yhä useampi istuu nyt tietokoneen ääressä säätämässä robotteja tai tekemässä tuotemyynnin kasvattamiseen liittyviä päätöksiä.

Samaan aikaan jatkuu kysyntä ihmisten tuottamille palveluille, kuten kampaamo-, hieronta- ja hoivapalvelut. Artikkelissa mainittiin myös taksipalvelut ja koska juuri tällä viikolla mm. Aamulehti uutisoi itseohjautuvan UBER-taksin ajaneen yhden ihmisen yli traagisin seurauksin, kestänee vielä jonkin aikaa ennen kuin ihmisten tuottamat taksipalvelut poistuvat listalta. UBER ainakin keskeytti testaukset toistaiseksi. Joka tapauksessa nämä ovat ammatteja, joissa motivoitunut ja aidosti työstään ja asiakkaastaan kiinnostunut ihminen pärjää vähemmälläkin koulutuksella, joten palkkakin on usein matala. Kysyntää on myös korkeakoulutetuille erikoistuneille huippuasiantuntijoille, ns. valkokaulustyöntekijöille, joiden palkkaus on tyypillisesti korkea. Välistä ovat kadonneet ne työpaikat, joissa vähän koulutetuilla oli mahdollisuus päästä keskiluokkaisiin ansioihin.

Brink esittää optimistisesti, että talouden harjalla on vielä paljon kasvupotentiaalia ja oman koulutustason nosto palkitaan taloudellisesti yhä paremmin. Mielenkiintoista on, että hänen tutkimuksensa mukaan ehkä jopa enemmistö kansasta ei kuitenkaan voi saavuttaa sitä kognitiivisten taitojen tasoa, mitä hyvinpalkatussa valkokaulustyössä tarvitaan. Tämä tekijä hidastaa talouden ja yhteiskunnan kehitystä. Kognitiivisilla taidoilla tarkoitetaan muistiin, oppimiseen ja tiedon sisäistämiseen liittyviä taitoja, ei tunnetta tai halua. Kognitiiviset taidot ovat vahvasti sidoksissa myös sosiaaliseen kyvykkyyteen. Yksilön ja yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on siis hyvin merkityksellistä, millaiseen kotiin lapsi syntyy. Brink esittää kirjassaan, että korkeastikoulutettujen vanhempien lapsi on kuullut kolmivuotiaaksi mennessä 45 miljoonaa heille kohdistettua sanaa, kun taas työväenluokkainen lapsi on kuullut 26 miljoonaa sanaa. Sosiaalisesti huonoimmin pärjäävien lapset ovat kuulleet 13 miljoonaa sanaa, eivätkä he myöskään ole päässeet harjoittelemaan tarvittavia sosiaalisia taitoja ympäristössään vanhempiensa seurassa ja oppimaan heiltä.

Harjoitus tekee mestarin, joten aikuisikään mennessä hyvin toimeentulevien perheiden lapset ovat saaneet tarvittavat tiedot ja taidot suoriutuakseen opinnoista ja he myös työllistyvät. Selvää on, että huonosti toimeen tulevien perheiden lapset ovat aikuisikään mennessä jo hyvin kaukana jäljessä. Eipä tähän ole minullakaan mitään muuta sanottavaa kuin pitkä huokaus. Suomen päättäjät hyvät, lapsuudella ja peruskoulutuksella on väliä yksilön kannalta, mutta myös kasvun ja kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämisessä – olisiko jopa näin, että palkka ja työvoimakustannukset eivät ole ongelmista suurin vaan sivistyksen taso?

Brink listaa kirjassaan suosituksia koulutukseen, yrittäjyyteen ja jopa huumeidenvastaiseen taisteluun liittyen. En ole lukenut tätä kirjaa (vielä), mutta Lastensuojelun keskusliiton Ääni lapselle-agenttina olen päässyt tutustumaan tilastotietoon, mitä heillä on käytettävissään ja sen perusteella uskallan väittää, että yksi lapseen investoitu euro tuottaa jo lyhyellä tähtäimellä paremmin kuin Lottorivi useimmalle pelaajalle. Pitkällä tähtäimellä voi olla kyse Suomen tulevaisuudesta, jolle ei edes ole hintalappua. Lapsen hyvinvoinnilla on väliä.

Sijoittaja valitsee kohteita, joissa saa vaurastuakseen pääomalleen maksimaalista tuottoa valitsemallaan riskitasolla, ja lapseen sijoittamansa raha varmistaa sen, että kannattavia sijoituskohteita on jatkossakin tarjolla ja osingot lopsahtelevat tilille ihan pyytämättä. Olisiko se inhimillistä kapitalismia?

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

SalkunRakentaja on sijoittamiseen ja raha-asioihin keskittyvä verkkojulkaisu. Sivusto sisältää sijoittamiseen, talouteen ja arjen raha-asioihin liittyviä artikkeleita, uutisia ja analyysejä.

SalkunRakentaja-sivusto sisältää myös kumppaneidensa tuottamaa sisältöä, josta sivusto voi saada julkaisupalkkioita.

   

Yhteystiedot

Julkaisija Salkkumedia Oy
Y-tunnus 2793119-8
Puhelin 040 0132119
Sähköposti info@salkunrakentaja.fi
Päätoimittaja Jorma Erkkilä
 
Anna palautetta
Sisällöntuottajaksi
 

Lisätietoja

Henkilöstö
Mediakortti
Yhteistyökumppanit
Digipaketti
Palvelut

 

Tilaa maksuton uutiskirje sähköpostiisi:

Copyright © 2018 Salkkumedia Oy

Ylös