Osakepoimija pyrkii lähtökohtaisesti valikoimaan salkkuunsa yhtiöitä, joiden tuotto on parempaa, kuin vertailuindeksin.
Nämä yhtiöt ovat kannattavia ja tekevät hyvää tulosta ja se heijastuu siten myös yhtiön osakekurssiin. Pörssilistattuja yhtiöitä on jo pelkästään Helsingin pörssissä valtava määrä, puhumattakaan maailmanlaajuisesti, joten kuinka lähteä metsästämään ja kokoamaan omaa salkkua? Kerron seuraavaksi omia havaintoja tästä prosessista ja joita itse käytän sijoittaessani.
Sijoitusprosessini alkaa seuraavalla kysymyksellä: mitä liiketoimintaa tai yhtiöitä haluaisin omistaa? Sijoitusstrategiassani sijoitetaan yhtiöihin osakkeiden taustalla. Yhtiön liiketoiminta ja sen laatu vaikuttavat pitkässä juoksussa osakekurssin kehitykseen ja hyviä yhtiöitä omistamalla pystyy vaurastumaan. Osakkeet ovat osuuksia kohdeyrityksestä, eli ostamalla osakkeita ostat osan yrityksestä. Kiinnostus yhtiötä kohtaan voi herätä monesta lähteestä: mediasta, omasta elämästä, liiketoiminnasta tai vaikkapa tunnuslukuja perkaamalla. Yhtiöön sijoittaminen on varmempi tapa vaurastua kuin sijoittaminen osakekurssiin.
Seuraavaksi on aika alkaa tutustumaan mielenkiintoisiin yhtiöihin syvemmin. Monista yhtiöistä voi olla käsitys jo ennakkoon, mutta jotkut vaativat tarkempaa tutustumista. Tututkin yhtiöt voivat osoittautua huomattavasti monimutkaisemmiksi, kuin olisikaan ajatellut, joten perehtyminen on hyvin tärkeää. Tämän vaiheen läpikäyminen karsii todennäköisesti yhtiöitä listalta. Yhtiön hyvä tunteminen auttaa ensinnäkin sijoituspäätöksen tekemisessä, mutta myös omistamisessa. Kun tuntee yhtiön hyvin, niin erilaiset kurssireaktiot eivät tule puskista ja liiketoimintaa on mahdollista ymmärtää.
Kun listalla on jäljellä kaikkein potentiaalisimpia sijoituskohteita, on viimeistään aika tutustua niiden taloudellisiin lukuihin. Tunnuslukujen avulla saadaan tietoja yrityksen taloudellisesta suorittamisesta. Yritys julkaisee osavuosikatsauksia 3 kuukauden välein, joista saadaan selville, kuinka yhtiö suoriutui edellisellä kvartaalilla. Sijoittamisessa ei kuitenkaan tule tehdä päätöksiä jokaisen kvartaalin perusteella, vaan huomattavasti pitemmän aikavälin perusteella. Kvartaalit voivat erota huomattavasti toisistaan eri yhtiöillä vuoden aikana. Kvartaaleja onkin järkevämpää verrata vuoden takaiseen vastaavaan.
Pelkästään yhtiön arvostamiseen on olemassa useita tunnuslukuja ja arvostukertoimia. Yleisin näistä arvostuskertoimista on varmasti p/e-luku (lasketaan esim. osakkeen hinta/osakekohtainen tulos). Se kertoo, kuinka monessa vuodessa yhtiö tekee osakekurssinsa verran tulosta. Toisin sanoen se kertoo, että kuinka paljon yhtiöltä odotetaan kasvua. Mitä korkeampi luku, niin sitä korkeampi arvostus ja odotukset. P/e-lukua on käytettävä huolella, sillä se eroaa hyvin paljon eri toimialojen yhtiöiden kesken. Sitä tulisikin käyttää ensisijaisesti yhtiön historialliseen arvostukseen vertaamiseen ja harkitusti valittujen yhtiöiden kesken. Matala p/e-luku voi kertoa myös ongelmista, eikä suinkaan halpuudesta. Se on kuitenkin helppokäyttöinen ja yksinkertainen tunnusluku ja kuuluu jokaisen sijoittajan perustyökalupakkiin. P/e-luvun voi laskea viimeisimmän tuloksen tai pitemmän keskiarvon mukaan.
Toinen tulosperusteinen arvostuskerroin on ev/ebitda (yritysarvo/käyttökate), joka ottaa huomioon yhtiön velkaisuuden. Sitä on hyvä käyttää p/e-luvun rinnalla, sillä p/e-luku ei huomioi yhtiön velkaantuneisuutta. Ev/ebitda on ns. yritysostajan tunnusluku. Yhtiön taseen arvostamisessa käytetään p/b-lukua eli kirjanpitoarvoa (lasketaan esim. osakekurssi/osakekohtainen oma pääoma). Myös p/b-luvussa on otettava huomioon yhtiökohtaisia seikkoja, kuten taseen rakenne ja sen, kuinka hyvin se tuottaa. P/b voikin erota huomattavasti eri yhtiöiden välillä. Pääomavaltaisilla aloilla p/b on yleensä matalampi. Hyvä oman pääoman tuotto taas nostaa arvoa.
Kannattavuusluvut kertovat yrityksen laadusta. Kannattavuuslukuja saadaan vertaamalla eri tunnuslukuja liikevaihtoon. Esim. nettotulosta, liiketulosta tai käyttökatetta. Myös pääoman tuotto on tärkeää sijoittajalle. Yhtiön pääomantuottoa mitataan ROA%-luvulla. Se kertoo koko pääoman tuoton. Sijoittajia/omistajia kiinnostaa usein enemmän ROE%, koska he antavat yhtiölle omaksi pääomaksi luokiteltavaa varallisuutta. ROE% kertoo siis sen, että kuinka hyvin yhtiö saa oman pääomansa tuottamaan. Hyvä roe% on vähintään 15%, mielellään yli 20%. Roe%:iin vaikuttaa alentavasti esim. vielä toteutumattomat investoinnit, jotka ovat kuitenkin jo sitoneet yhtiön pääomia.
Yhtiön velkaantuneisuusaste eli gearing on myös tärkeä mittari. Aloilla, jotka ovat defensiivisiä ja ”varmoja” voidaan käyttää lainaa huomattavasti turvallisemmin, kuin syklisillä toimialoilla. Monesti defensiiviset yhtiöt, kuten teleoperaattorit ovatkin varsin korkeasti vivutettuja. Yhtiön velkaantuneisuus on kuitenkin tärkeä arvioinnin kohde sijoittajalle, varsinkin kun rahapolitiikka kiristyy. Nousevat korkokustannukset syövät tulosta ja luovat epävarmuutta, mikäli yhtiön liiketoiminta ei ole tasaista ja kannattavaa.
Yhtiöitä voi siis tulkita monien eri tunnuslukujen avulla. Tunnusluvut auttavat yhtiön arvostuksen määrittämisessä ja sijoituspäätöksessä. On kuitenkin muistettava perehtyä siihen, mitä luvut kertovat ja mistä ne muodostuvat. Parhaiten ne soveltuvat yhtiön omaan historiaan vertaamiseen sekä valikoitujen saman toimialan yhtiöiden kesken. Tunnusluvut kertovat mitä yhtiöltä odotetaan ja ne auttavat löytämään väärinhinnoiteltuja sijoituskohteita. Tunnuslukuja on sekä tulos- että taseperusteisia ja yhtiökohtaisesti voi valita, mitä kannattaa käyttää. Kannattavuuden tunnusluvut kielivät yhtiön laadusta. Osa tunnusluvuista ottaa myös yhtiön velkaantuneisuuden huomioon. Parhaimman tuloksen saa aikaiseksi käyttämällä useita eri tunnuslukuja keskenään. Tällöin mahdollisimman harva asia jää huomioimatta.
Sijoituspäätös lähtee kuitenkin liikkeelle yhtiöön tutustumisesta. Yhtiötä on haluttava omistaa. Kiinnostava yhtiö voi löytyä monesta eri lähteestä ja siksi kannattaakin pitää silmiä auki ja käydä ”potkimassa renkaita”. Analyytikot tuottavat tunnuslukuja, joten niitä ei välttämättä kannata itse lähteä laskemaan. Tärkeämpää onkin selvittää mihin ne perustuvat, miltä ajalta ne on laskettu ja ovatko ne samoilla linjoilla, kuin omat ajatukset. Erilaisia katsauksia kannattaa lukea monesta eri lähteestä, sillä niissä saattaa olla eroja ja täten saa kattavamman kokonaisuuden. Analyysit eivät kuitenkaan ole oikotie vaurauteen, vaan viime kädessä sijoittaja tekee itse päätökset.
Artikkeli on julkaistu alun perin LinkedIn:ssä 28.3.2018.
