Rahastosijoittajan kaunis päiväuni on lyödä vertailuindeksi. Tutkimuksen mukaan uneksi se usein jääkin.
Kun sijoittaja laittaa varojaan aktiiviseen salkunhoitoon perustuvaan sijoitusrahastoon, odottaa sijoittaja rahastoyhtiön pystyvän lyömään saman markkinan indeksituoton.
Aktiivinen rahastosijoittaja saattaa pyrkiä myös ajoittamaan rahaston lunastuksia ja lisäsijoituksia niin, että pitkän aikavälin kokonaistuotto nousisi myös sitä kautta pitkän aikavälin indeksituottoa korkeammaksi.
Mutta kannattaako rahastosijoittajan oikeasti ottaa tavoitteekseen markkinatuoton selättäminen?
Dalbar-tutkimusyhtiön tekemän sijoittajatutkimuksen mukaan rahastosijoittajat osoittautuvat kehnoiksi vastuksiksi indeksituotolle.
Tutkimuksen mukaan keskimääräinen amerikkalainen osakerahastoihin varojaan laittava sijoittaja häviää S&P 500 -osakeindeksin tuotolle peräti 4,7 prosenttiyksikköä. Keskimääräinen koko indeksin vuosituotto oli tutkimuksessa 11,96 prosenttia, mutta keskimääräisen rahastosijoittajan tuotto oli vain 7,26 prosenttia.
Markkina ei siis ottanut rahastosijoittajasta pistevoittoa, vaan kyseessä on kunnon selätys.
Myös korkosijoittajat häviävät vertailuindeksille. Dalbarin mukaan keskimääräinen korkorahastosijoittaja häviää korkorahastojen indeksituotolle 1,42 prosenttiyksikön marginaalilla.
Tutkimus paljastaa myös mielenkiintoisia havaintoja niistä syistä, jotka johtivat rahastosijoittajien alituottoon vertailuindeksiin nähden.
Kyse ei ole nimittäin vain siitä laajasti rahoitustutkimuksessa osoitetusta tosiasiasta, että rahastosijoitusten tuottoa nakertavat rahastojen kulut ja salkunhoitajien epäonnistuneet sijoituskohteiden valinnat. Rahastotuottoa syö myös rahastosijoittajan oma käyttäytyminen.
Dalbarin mukaan tutkimustulos osoittaa, ettei rahastosijoittajilla ole tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä pitkäaikaisia rahastosijoituksia. Keskimäärin yksittäiseen rahastoon sijoitettiin vain noin neljäksi vuodeksi.
Tutkimusyhtiön mukaan rahastosijoittajien varojen siirtely rahastosta toiseen ei ole toimiva strategia, koska sijoittajat eivät yksinkertaisesti osaa ajoittaa rahastosiirtojaan oikeaan aikaan. Eli se sijoittajan ikuinen haaste ajoittamisen vaikeudesta näyttää tässäkin tapauksessa muodostuvan sijoittajan kompastuskiveksi.
Rahastosijoittajien alituoton ja markkinalle häviämisen tärkein syy ei ole rahastojen kulut. Tärkein syy alituottoon tulee sijoittajien psykologisista tekijöistä. Sijoittajien tunteista johtuvat käyttäytymisharhat selittävät tutkimuksen mukaan peräti 50 prosenttia alituotosta.
Dalbar-yhtiö listaa useita tällaista irrationaalista sijoittajan tuottoja nakertavaa käyttäytymisharhaa.
Sijoittajan käyttäytymisharha on esimerkiksi tappioiden karttaminen (loss aversion). Eli sijoittaja myy paniikissa väärään aikaan välttääkseen tappioita. Sijoittajat sortuvat myös kapeakatseisuuteen tehdessään päätöksiä vain jonkin sijoitussalkun osan mukaa, eivät koko salkun perusteella.
Ankkurointi on yksi tunnetuimpia sijoittajan käyttäytymisharhoja. Se tarkoittaa sitä, että sijoittaja keskittyy jo toteutuneiden tapahtumien seurantaan eikä pysty sopeutumaan markkinatilanteen muutokseen.
Rahastosijoittajien sijoitussalkut ovat Dalbarin mukaan usein myös heikosti hajautettuja. Sijoittajat kuvittelevat salkun hajautuksen olevan kunnossa, mutta tosiasiassa salkun sijoitusten tuottojen välillä on korkea korrelaatio.
Lisäksi sijoittajat olivat taipuvaisia luottamaan huhuihin, välttivät tarpeellisia toimenpiteitä aiempien virheiden tuoman katumuksen vuoksi ja olivat taipuvaisia ylioptimismiin.
Kenties rahastosijoittaja voisi päästä parempiin tuottoihin, jos hyväksyisi reilusti markkinoiden voittamisen vaikeuden. Liian kovat tavoitteet kun näyttävät johtavan vain turhiin tappioihin.
Artikkeli on julkaistu SalkunRakentajassa alunperin toukokuussa 2018.
