Jos annat pikkusormen, bisnes vie koko käden. Tämän käsityksen sain sosiaalisen median keskustelusta viime syksynä koskien sähkönsiirron hinnoittelua Suomessa.
Isot kaupalliset toimijat hinnoittelevat siirtotuotteensa juuri siten, että saavat maksimoitua voittonsa. Alaa lähellä oleva taho antoi ymmärtää Fortumin toimineen näin siirtoliiketoiminnassaan jo ennen Caruna-järjestelyä.
Asiassa ei ole sinänsä mitään erikoista, jos toimitaan vapaan kilpailun alalla, jossa on riittävä määrä toimijoita varmistamassa reilut kilpailuolosuhteet.
Sähkönsiirto on luonnollinen monopoli ja sen vuoksi Energiavirasto valvoo ja säätelee alueellisten siirtoyhtiöiden hinnoittelua ja toimintaa eduskunnan lainsäädännön pohjalta.
Sähkönsiirto – osana sähkö-nimistä energiatuotetta – on myös välttämättömyyshyödyke ja siksi erittäin kriittinen niin kuluttajille kuin yrityksille. Sähkön voimakas hinnannousu vaikuttaa osan kuluttajista peruselintasoon ja tekee osan yritystoiminnasta kannattamattomaksi.
Samaan aikaan voitot aidan toisella puolella, energiateollisuudessa, kasvavat. Sähkön markkinahinnan viime kuukausien nousussa on kyse useista tekijöistä, jotka eivät liity kotimaan sähkönsiirtoon. Kirjoitimme teemasta lokakuussa.
Perusinfran iso hinnannousu on myrkkyä taloudelle ja vastuullisuudelle
Sähkön ja sähkönsiirron – osana yhteiskunnan perusinfrastruktuuria – tulisi olla hinnoittelultaan erityisen vakaata ja ennustettavaa. Tällä hetkellä tilanne on kaikkea muuta sekä markkinasähkössä että jo useita vuosia inflaatiota voimakkaammin nousseissa siirtohinnoissa.
Koska sähkönsiirto on toimialana yhä enemmän isojen kaupallisten, monikansallisten toimijoiden valtaama, sääntelyn tulee olla erittäin huolellista ja tiukkaa huomioiden mahdollisimman hyvin myös yhtiöiden erilaiset luonteet ja toimintaedellytykset.
Tehtävä ei ole ollut helppo, mikä näkyy samankaltaisten alueiden täysin erilaisena hinnoitteluna jopa saman konsernin sisällä. Tämä ei liene sääntelyn tavoite.
Esimerkiksi alan suurimman toimijan Caruna-konsernin sisällä Espoossa pientaloasukas maksaa 18 000 kilowattitunnin vuosikulutuksestaan 1 069 euroa (Caruna Espoo Oy) ja Espoota tiheämmin asutussa, pitkälti maakaapeloidussa Järvenpäässä 1 566 euroa vuodessa (Caruna Oy, hintaero +46,5 %). Hinnat sisältävät arvonlisäveron ja sähköveron.
Kirjoitin syksyllä siitä, miksi Carunan tulisi yhtenäistää hintansa konsernin sisällä.
Kuluneena talvena on nähty, kuinka yllättävää ja raskasta sähkön hinnan nopea kallistuminen monille on. Iltalehti kirjoitti 17.2. otsikolla Matkailuyrittäjä Esa ei ollut uskoa silmiään – postiluukusta pamahti 12 000 euron sähkölasku: ”Huijattu olo”.
Yrittäjällä oli ollut pörssisähkösopimus. En ihmettele yhtään, että olo on tuntunut huijatulta. Sähkön hinnan ei ole ajateltu käyttäytyvän näin kuin se on käyttäytynyt.
Ihmettelin syksyn aikana myös sitä, että sähköyhtiöt ovat tarjonneet kuluttajille määräaikaisia pörssisähkösopimuksia. Kuinka vastuullista on tarjota määräajaksi sopimusta, jonka hinta voi käyttäytyä miten tahansa?
Suomen suurin sähköntuottaja Fortum kertoi onneksi muuttaneensa tällaisia sopimuksiaan kiinteähintaisiksi ennen määräajan päättymistä asiakkaiden ottaessa yhteyttä yhtiöön.
Kuvaaja osoittaa, että siirtohintojen vuosimuutos jaksoilla 2007-2011, 2012-2016 ja 2017-2021 on ollut jopa 2,4-3,9 -kertainen verrattuna vastaavien jaksojen inflaatioon.
Sähkönsiirtohinnat ovat paisuneet Suomessa todella voimakkaasti verrattuna yleiseen kuluttajahintojen kehitykseen vuodesta 2007 lähtien. Vuonna 2013 sähkömarkkinalakia uudistettiin siten, että yhtiöille sallittiin isommat investoinnit ja huomattavasti aiempaa isompi tuotto taseen pääomia vasten.
Voimakas hintojen nousu sai siten jatkua yhä pidempään. Samaan aikaan lakimuutoksen kanssa alan isoin toimija Fortum myi Suomen siirtoverkkonsa pääosin ulkomaalaisomisteiselle Carunalle korkeaan hintaan.
Energiavirasto heräsi
Työ- ja elinkeinoministeriö tiedotti 15.7.2021 tärkeästä lakimuutoksesta, joka tuli voimaan elokuussa 2021 ja jolla puututtiin siirtomaksuihin.
Lakimuutos leikkaa jakeluverkkoyhtiöiden suurinta sallittua tuottoa ja pienentää kertakorotusten suuruutta. Jakeluverkkojen kohtuullinen tuottoaste sitoutuneelle pääomalle laskee ensi vuonna neljään prosenttiin, kun se oli vuonna 2020 noin 5,73 prosenttia.
Edelleen Energiavirasto tiedotti 5.8.2021 valvontamenetelmien tärkeimmistä päivittämiskohdista lakimuutokseen liittyen, ote:
• ”Tuottopohjassa käytettyjen yksikköhintojen päivittäminen. Tämän tarkoituksena on ottaa huomioon vuodesta 2016 lähtien tapahtunut olennainen investointikustannusten lasku, sekä mahdollistaa investointien kustannustehokkuuden arviointi;
• Kohtuullisen tuottoasteen (WACC-%) tason määrittäminen. Tämän tarkoituksena on ottaa huomioon toimitusvarmuusvaatimusten toteuttamisen aikataulun pidentyminen, sekä se, että riskittömän koron pitää riittävän nopeasti heijastaa markkinakorkojen muuttumista, sekä viraston valvonnasta ja sen tuloksista viime vuosina saamat kokemukset; sekä
• Toimitusvarmuuskannustimen tarve. Tämän tarkoituksena on ottaa huomioon, onko toimitus-varmuuskannustimelle jatkossa enää tarvetta toimitusvarmuustavoitteiden aikataulun pidentyessä.”
Energiavirasto tiedotti 4.10.2021 määrittäneensä muutokset sähkönjakelun valvontamenetelmiin.
Olennaista toimenpiteissä oli niin sanottujen yksikköhintojen päivittäminen. Kyse on siitä, että suurinta sallittua pääoman tuottoa tuottoa määritettäessä alalla ei sovelleta taseen (kirjanpidon) mukaista pääomaa. Kauppalehti kirjoitti teemasta 30.9.2020, ote:
Nyt Energiavirasto laskee kullekin yhtiölle sähköverkkojen nykykäyttöarvon, joka määräytyy verkkokomponenttien jälleenhankinta-arvon, iän ja pitoajan perusteella. Nämä niin sanotut komponenttien yksikköhinnat muodostuvat verkkoyhtiöiltä kerättyjen painotettujen investointikustannusten perusteella, jotka päivitetään kahdeksan vuoden välein.
Käytännössä tämä on merkinnyt sitä, että yhtiöiden taseissa olevat varat, noin 8,6 miljardia euroa, on Energiavirastossa oikaistu nykykäyttöarvon mukaisesti runsaaseen 13 miljardiin euroon. Tälle nykykäyttöarvolle virasto laskee kohtuullisen tuoton, joka oli viime vuonna noin 6,2 prosenttia ja tänä vuonna noin 5,73 prosenttia.
On todella tähdellistä, että Energiavirasto on nyt päivittänyt yksikköhintoja. Virasto toteaa lokakuun 2021 tiedotteessaan:
Yksikköhintojen päivittäminen laskee kaikkien Suomen sähkönjakeluverkkojen yhteenlaskettua sähköverkon nykykäyttöarvoa keskimäärin noin 17 prosenttia verrattuna nykyisin käytettäviin yksikköhintoihin.
Edelleen Energiavirasto viilaa riskittömän koron laskentajaksoa. Tällä hetkellä muutos alentaa suurinta sallittua tuottoa noin prosenttiyksikön verran verrattuna aiempaan, mutta jatkossa voi toki nostaakin, jos Suomen valtion 10 vuoden joukkovelkakirjan korko lähtee kohoamaan.
Sekin on hyvä, että Energiavirasto poistaa toimitusvarmuuskannustimen. Ylipäänsä aiempi malli vaikutti ulkopuolisen silmään sellaiselta himmeliltä, että olipa ”myrskyä tai poutaa, sadetta tai tuulta”, malli palveli aina siirtoyhtiöiden voitontekoa. Ylen MOT selvitti teemaa 8.2.2021.
Siirtoyhtiöt haastoivat oikeuteen
Kauppalehti ja Talouselämä uutisoivat 19.1.2022 sähköverkkoyhtiöiden haastaneen Energiaviraston markkinaoikeuteen, ote:
Suomen 77 sähköverkkoyhtiöstä lähes kaikki ovat aloittaneet massiivisen oikeustaiston Energiaviraston päätöksestä heikentää yhtiöiden niin sanottua kohtuullista tuottotasoa. Yhtiöt laskevat, että ne menettävät jo tänä vuonna 295 miljoonaa euroa liikevaihtoa viraston päätöksen vuoksi.
Tämä kuvastaa, kuinka ammattimaista kovan ja maksimaalisen tuoton tavoittelu alalla on.
Yhtiöt kertovat jutun mukaan menettävänsä liikevaihtoa ”jo tänä vuonna” 295 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi, alan suurimman toimijan Caruna Oy:n yhteenlaskettu liikevoitto vuosilta 2019-2020 oli 339 miljoonaa euroa, kun se vuosina 2013-2014 oli 116 miljoonaa.
Energiaviraston ylijohtaja Simo Nurmi näkee lehdessä Energiavirastolla olevan vahvat ja selkeät perusteet valvontamenetelmien muuttamiselle. Energiavirasto ei pitänyt oikeuteen haastoa yllätyksenä ja näkee päätöksensä pitävän myös oikeuskäsittelyssä.
—
On todella hyvä, että sekä TEM:in ja Energiaviraston viime ajan toimenpiteistä ja ulostuloista paistaa riippumattomuus energiayhtiöistä.
Sähkönsiirto on olennainen perusinfrastruktuuriin kuuluva palvelu niin kuluttajille kuin yrityksille. Siirtohinnoittelun tulee olla vakaata ja säädeltyä. On myös tervettä ja vastuullista kehitystä, että osa yhtiöistä mainostaa edullisia siirtohintojaan, esimerkkinä Keravan Energia ja Sipoon Energia.
Siirtohinta on alueellinen vetovoimatekijä siinä missä kunnallisverotuskin. Jos tämäntyyppiset kustannukset pääsevät tuuliajolle, kuten viime vuosina on sähkönsiirrossa käynyt, sillä on vakavia seurauksia alueelliselle eriarvoisuudelle, sosioekonomisille olosuhteille ja elinkeinon harjoittamiselle maan eri osissa.
—
