Helmikuu on alkanut verrattain lohdullisilla uutisilla.
Median piloille rakastamat sanat kriiseistä romahduksiin ovat osoittautuneet lähinnä turhaksi paniikinlietsonnaksi, kun asiantuntija kerrallaan on esitetty varovaisia arvioita pahimman olemisesta jo takana, mitä tulee niin kutsuttuun energiakriisiin.
Koputan puuta, että näin todella olisi. Kun negatiivissävytteistä uutisointia koronasta sotaan ja luonnonkatastrofeihin on hierottu päin naamaa taukoamatta, usko parempaan alkaa väkisinkin horjua.
Ilmassa on kuitenkin optimismia.
Töistä lähtiessä ei ole enää pimeää. Elohopea pysyttelee yhä useammin plussan puolella. Kevät tekee tuloaan kovaa vauhtia, mikä merkitsee lämmitys- ja valaistuskustannusten pienenemistä.
Me selvisimme tästä talvesta.
Tuulinen sää ei ole huono sää
Väliotsikossa siteeraan erään sähköyhtiön mainosta, jonka rauhoittavan naisäänen kuulen päässäni, kun näen puiden humisevan ulkona. Olen aina inhonnut tuulta sääolosuhteena, jopa enemmän kuin sadetta eri olomuodoissaan, mutta tänä talvena puuskat ovat suorastaan ilahduttaneet meikämillenniaalia.
Myönnettäköön, että viime torstaina saatoin tosin hieman surkutella abien puolesta, jotka joutuivat hytisemään viimassa penkkarirekkojen kyydissä. Mutta noin niin kuin muuten, paistaa se aurinko tänne ikuiseen marraskuuhunkin.
Leutous ja tuulisuus muodostivat kuluneena talvena lyömättömän kaksikon taistelussa sähkökurimusta vastaan. Kun kansalaiset ovat pärjänneet edes siedettävän lämpöisissä torpissaan villasukat jalassa takkatulen ääressä ja tuulivoimalla tuotettua sähköä on ollut runsaasti saatavilla, energiakriisin vaikutukset ovat jääneet ennakoitua lievemmiksi.
Tilanne voisi olla aivan toinen, jos viime kuukaudet olisivat koostuneet pitkistä pakkasjaksoista.
Itse asiassa tätä(kin) tekstiä on kypsytelty tuulisella säällä hyvällä omallatunnolla lämmitetyn saunan lauteilla.
Oodi uskolliselle talkookansalle
Suomalaiset ovat osoittaneet, että itänaapurissa fantasioitu propagandakuva Euroopan kylmäävästä tulevaisuudesta ilman Venäjän kanssa tehtävää energiayhteistyötä on ollut vain säälittävä pelotteluyritys.
Tuotannon kasvun lisäksi Venäjältä tuodun sähkön jättämää aukkoa on saatu kompensoitua laskemalla kulutusta.
Ehkä niistä raflaavista uutisotsikoista oli jotain hyötyäkin, sillä uskon kaiken sen kohkaamisen nostaneen kansamme talkoohengen aivan uusiin sfääreihin. Säästöprojektiin lähdettiin mukaan sankoin joukoin.
Viestimien maalailemat kauhuskenaariot vähintään viisikymmentä senttiä kilowattitunnilta pulittavista hintahuipuista ja sähköpulaa seuraavista käyttökatkoista saivat etenkin pörssisähköläiset säännöstelemään kulutustaan.
Tilanne on vaatinut kykyä sopeutua nopeasti uuteen normaaliin.
Kun selvää säästöä ei ole ainakaan viimeiseen vuoteen saanut tehtyä enää ruokakaupassakaan, katse on suunnattu omaan toimintaan kotona: kuinka usein uuni tai sauna lämpiää, minkä pituisia suihkuja otetaan, mitä valoja ja laitteita on tarpeen pitää päällä?
Siispä löylyjä ryhdyttiin heittämään vain lauantaisin, alkuviikon makaronilaatikkoa ja loppuviikon kanavuokaa kypsentämään uunissa samalla kertaa, pyykit ja astiat pesemään täysinä koneellisina. Sähkön hintaa opittiin seuraamaan.
Tunsin suorastaan ylitsevuotavaa ylpeyttä luettuani suomalaisten säästäneen sähköä suuren ydinvoimalan tuotannon verran. Nyky-yhteiskunnassa on eletty monessa mielessä erilleen repivää vastakkainasettelun aikaa, mutta sähkönsäästötalkoissa onnistuttiin puhaltamaan yhteen hiileen. Tästä voitaisiin pitää kiinni myös jatkossa.
Siinä sivussa maapallokin kiittää.
Saavutus lämmittää elintarvikkeiden ja polttoaineiden tähtitieteellisiksi kohonneiden hintojen pahoittamaa mieltä. Turun seudulla asuvana iloitsen lisäksi kaupungin päätöksestä aikaistaa paikallisen uimahallin saunojen palauttamista normaaliin käyttöön.
Meillä Pohjolassa onnellisuus näyttäisikin tänä päivänä olevan yhtä kuin pelättyä edullisempi loppusumma sähkölaskussa, korkokatto asuntolainassa, punalaputetut löydöt ostoskorissa ja joditabletit kaapissa.
Ja vaikka ollaankin jo voiton puolella, paluuta vanhoihin kulutustottumuksiin ei toivon mukaan ole. Lisääntyvä tuulivoima tuo mukanaan paitsi omavaraisempaa ja edullisempaa sähköä, myös aiempaa enemmän vaihtelua kyseisen hyödykkeen hintaan.
Osanottoni vielä kaikille kalliin määräaikaissopimuksen solmineille. Kohta hellittää.
