Osakkeiden myynnin verotukseen pätevät yleensä samat säännöt riippumatta siitä, ovatko osakkeet suomalaisesta vai ulkomaisesta yhtiöstä tai onko kauppa toteutettu kotimaisen tai ulkomaisen arvo-osuustilin kautta. Siihen ei vaikuta myöskään se, onko kyseinen yhtiö listattu vai listaamaton.
Yksi keskeinen osakkeiden myyntiin ja myyntivoittoverotukseen liittyvä työkalu on hankintameno-olettama, jota hyödyntämällä sijoittaja voi tietyissä tilanteissa oleellisesti alentaa osakekaupan myyntivoittoveroa.
Hankintameno-olettaman käyttö on siis laillinen ja hyödyllinen keino optimoida osakekauppojen verotusta, ja sen soveltaminen voi johtaa merkittäviin säästöihin erityisesti pitkäaikaisten ja arvonnousultaan huomattavien sijoitusten kohdalla.
Hankintameno-olettama on Verohallinnon tarjoama työkalu, jota sijoittajat voivat hyödyntää osakekauppojen verotuksessa. Se on vaihtoehtoinen tapa laskea omaisuuden myyntivoitto, joka voi joissakin tapauksissa olla verovelvolliselle edullisempi kuin todellisen hankintahinnan käyttäminen.
Miten osakesäästäjä voi hyödyntää hankintameno-olettamaa?
Hankintameno-olettamaa käytettäessä osakkeiden myyntihinnasta vähennetään tietty prosenttiosuus todellisen hankintahinnan ja kulujen sijaan.
Prosenttiosuus määräytyy omistusajan perusteella. Jos osakkeet on omistettu alle 10 vuotta, hankintameno-olettama on 20 prosenttia myyntihinnasta. Vähintään 10 vuoden omistusajalla hankintameno-olettama nousee 40 prosenttiin myyntihinnasta.
Hankintameno-olettama on erityisen hyödyllinen tilanteissa, joissa osakkeiden todellista hankintahintaa on vaikea selvittää tai kun sen käyttö johtaa pienempään verotettavaan myyntivoittoon. Tämä on usein edullista pitkään omistetun omaisuuden kohdalla, jossa arvonnousu on ollut huomattavaa.
Sijoittaja voi itse valita, käyttääkö hän verotuksessa todellista hankintahintaa kulut mukaan lukien vai hankintameno-olettamaa. Verottaja hyväksyy automaattisesti sen vaihtoehdon, joka on verovelvolliselle edullisempi.
Sijoittajan kannattaa kuitenkin huomata, että jos hän päättää hyödyntää hankintameno-olettamaa, hän ei voi enää vähentää osakkeiden todellista ostohintaa ja voiton hankkimiskuluja.
Arvo-osuustilillä olevien osakkeiden myynnissä noudatetaan FIFO-periaatetta (First In – First Out), mikä tarkoittaa, että vanhimmat osakkeet myydään ensin. Tämä periaate on kuitenkin arvo-osuustilikohtainen, joten jos sijoittajalla on saman yhtiön osakkeita useammassa sähköisessä osakesalkussa, hän voi halutessaan myydä niitä uudemmasta salkusta aikaisemmin kuin vanhasta.
Esimerkki hankintameno-olettamasta
Osakesijoittaja Mikko osti 1 000 kappaletta Yhtiö Oy:n osakkeita vuonna 2004. Osakkeiden ostohinta oli 2,0 euroa osakkeelta eli yhteensä 2 000 euroa. Vuonna 2024 Mikko myy kyseiset osakkeet 8,0 euron osakekohtaisella hinnalla. Voiton hankkimiskuluiksi luettavat myyntikulut ovat 20 euroa.
Mikko on siis omistanut Yhtiö Oy:n osakkeet myyntihetkellä 20 vuoden ajan. Niinpä hankintameno-olettama on 40 prosenttia myyntihinnasta eli 8 000 euroa × 40 prosenttia = 3 200 euroa.
Hankintameno-olettaman mukainen myynnistä vähennettävä summa (3 200 euroa) on siis selvästi korkeampi kuin todellisen ostohinnan ja voiton hankkimiskulujen yhteismäärä (2000 euroa + 20 euroa = 2020 euroa). Sijoittajan kannattaa verotuksen kannalta laskea myyntivoitto vähentämällä myyntihinnasta hankintameno-olettama. Tällöin verotettava myyntivoitto jää pienemmäksi eli 8000 euroa – 3 200 euroa = 4 800 euroa.
Jos Mikko olisi hankkinut osakkeet vasta vuonna 2020 mutta myynyt ne jo vuonna 2023, hän olisi omistanut ne alle 10 vuotta. Tällöin hankintameno-olettama olisi ollut 20 prosenttia myyntihinnasta eli 8 000 euroa × 20 prosenttia = 1 600 euroa. Tässä tapauksessa Mikolle olisi ollut verotuksellisesti edullisempaa käyttää hankintameno-olettaman sijaan todellisen ostohinnan ja voiton hankkimiskulujen yhteismäärää.
Osakesäästötili ei mahdollista hankintameno-olettaman hyödyntämistä
Hankintameno-olettama on siis hyödyllinen verotyökalu. Siinä on kuitenkin yksi merkittävä rajoite: hankintameno-olettamaa ei voida soveltaa osakesäästötilillä tehtäviin osakekauppoihin.
Tämä on merkittävä ero tavallisen osakekaupan ja osakesäästötilin välillä. Osakesäästötilin verotus poikkeaa perinteisestä osakekaupasta siten, että yksittäisistä myynneistä tilin sisällä ei makseta veroa, eikä näin ollen hankintameno-olettamaa voida hyödyntää.
Osakesäästötilin tuotto verotetaan vasta, kun tililtä nostetaan rahaa. Tällöin verotus kohdistuu koko tiliin kokonaisuutena, eikä yksittäisiin osakkeisiin tai kauppoihin. Tämä järjestelmä yksinkertaistaa verotusta, mutta samalla se poistaa mahdollisuuden käyttää hankintameno-olettamaa, joka on tavallisessa osakekaupassa hyödyllinen työkalu erityisesti pitkäaikaisissa sijoituksissa.
Monet sijoittajien edunvalvojat – kuten esimerkiksi Osakesäästäjien keskusliitto – ovat ehdottaneet hankintameno-olettaman tuomista myös osakesäästötilille. Tämä muutos voisi vähentää kannustinta pitää osakesäästötiliä ikuisena säästömuotona ja yhtenäistäisi verotuskäytäntöjä muiden omaisuuden luovutusten kanssa.
Toistaiseksi tällaista muutosta ei ole tehty, ja osakesäästötilin verotus pysyy erillisenä tavallisesta osakekaupasta.
