Reservivaluutta on valuutta, jota keskuspankit ja muut rahoituslaitokset pitävät hallussaan suuria määriä kansainvälisiä maksuja, sijoituksia ja valuuttavarantoja varten.
Reservivaluutta toimii eräänlaisena ”luottovaluuttana”, jota käytetään kansainvälisessä kaupassa, velanhoidossa ja rahoitusjärjestelmän vakauden ylläpitämisessä. Reservivaluutta myös yksinkertaistaa maksujärjestelmiä, koska monet maat käyttävät sitä yhteisenä maksuvälineenä.
Yhdysvaltain dollari on ollut maailman ensisijainen reservivaluutta toisen maailmansodan päättymisestä lähtien.
Dollarin valta-asema reservivaluuttana johtuu useista avaintekijöistä.
Ensinnäkin Yhdysvallat on perinteisesti ollut vahva suvereeni valtio, jota tukee vankka ja jatkuva talouskasvu. Toiseksi Yhdysvaltain hallituksen ja sen instituutioiden demokraattinen luonne herättää kansainvälisessä yhteisössä luottamusta sen kattavien rakenteiden vakauteen. Lisäksi maailman rahoitusjärjestelmässä on tietty hitaus, mikä tekee dollarikeskeisestä kansainvälisen rahoituksen rakenteesta vaikeasti muutettavan.
Yhdysvaltain dollarin asemaa ensisijaisena reservivaluuttana ei määrätty asetuksella, vaan se syntyi Yhdysvaltojen noustessa maailman suurimmaksi taloudeksi.
Taloustieteilijät viittaavat useisiin avaintekijöihin, jotka määrittävät valuutan käytön reservinä – niihin kuuluu USA:n talouden valtava koko, talouden merkitys kansainvälisessä kaupassa, rahoitusmarkkinoiden koko, syvyys ja avoimuus, valuutan vaihdettavuus, sen käyttö valuuttasidonnaisuutena ja kotimaiset makrotaloudelliset politiikat.
Dollarin ulkoinen arvo heikkenee
Nyt alkaa kuitenkin kuulua yhä enemmän äänenpainoja, joissa kyseenalaistetaan dollarin vankkumaton asema reservivaluuttana.
Finanssitalo Pepperstonen tutkimusstrategi Quasar Elizundia toteaa sijoittajakirjeessään, että dollari jatkaa liikkumistaan myrskyisillä vesillä, sillä siihen kohdistuva laskupaine voimistuu ja perinteinen rooli globaalina turvasatamana joutuu kyseenalaiseksi.
DXY-indeksi on laskenut tasolle 98, mikä on alin taso vuoden 2022 jälkeen. DXY-indeksi eli U.S. Dollar Index on indeksi, joka mittaa Yhdysvaltain dollarin arvon kehitystä suhteessa kuuden merkittävän ulkomaanvaluutan koriin. Näihin valuuttoihin kuuluvat euro, Japanin jeni, Englannin punta, Kanadan dollari, Ruotsin kruunu ja Sveitsin frangi. Indeksi antaa kokonaiskuvan dollarin vahvuudesta tai heikkoudesta kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla.
DXY-indeksin heikkous korostaa rahoitusmarkkinoiden kasvavaa epävarmuutta dollaria kohtaan, Elizundia toteaa.
”Tämä heikkous ei synny tyhjiössä. Jo vuosien ajan Yhdysvaltain omaisuuserien asema turvallisena satamana on vähitellen rapautunut.”, markkina-analyytikko toteaa.
Yhdysvaltojen viime vuosien aggressiivinen kauppapolitiikka on herättänyt epäilyksiä siitä, voidaanko maan omaisuuseriä enää pitää täysin riskittöminä.
Presidentti painostaa keskuspankkia
Elizundian mukaan nyt tilannetta mutkistaa entisestään uusi ja merkittävä epävarmuustekijä: kasvava poliittinen paine Yhdysvaltain keskuspankin (Fed) itsenäisyyttä kohtaan.
Presidentti Trumpin viimeaikaiset vaatimukset ohjauskoron laskemisesta sekä avoin kyseenalaistaminen Fedin pääjohtaja Jerome Powellin jatkosta ovat kaikuneet markkinoilla laajasti.
Presidentti vaati jälleen Powellia laskemaan ohjauskorkoja sen jälkeen, kun hän oli viime viikolla uhannut erottaa Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajan.
”Talouden KASVU VOI HIDASTUA, ellei herra ’Aina Myöhässä’, suuri häviäjä, laske korkoja NYT”, presidentti kirjoitti maanantaiaamuna omalla Truth Social -sivustollaan ja lisäsi, että ”monet vaativat ennakoivia koronlaskuja”.
Markkinoilla ei keskuspankin itsenäisyyden kyseenalaistamisesta pidetä.
Elizundian mukaan keskuspankin itsenäisyys on dollarin uskottavuuden kulmakivi, ja kaikki viitteet poliittisesta ohjauksesta rahapolitiikkaan heikentävät sijoittajien luottamusta merkittävästi.
Uhka keskuspankin itsenäisyyden menetyksestä pelottaa markkinoita
Paine keskuspankkia kohtaan ei ole uusi ilmiö, vaan muistuttaa Trumpin ensimmäisen presidenttikauden aikaisia jännitteitä. Sen paluu nykyisessä tilanteessa, jossa huoli Yhdysvaltain omaisuuserien vakaudesta on jo valmiiksi suurta, toimii katalyyttina dollarin heikentymiselle.
Markkinareaktiot ovat näkyneet myös muualla: esimerkiksi S&P 500- ja Dow Jones -osakeindeksit ovat laskeneet, ja euro on vahvistunut selvästi dollarin suhteen, ylittäen 1,15 dollarin rajan.
Elizundian mukaan tulevaisuutta tarkasteltaessa dollarin kehitys näyttää olevan monimutkaisen tekijäjoukon varassa.
”Kauppapolitiikka ja sen vaikutukset inflaatioon ja talouskasvuun säilyvät keskeisinä. Kuitenkin poliittisen ohjauksen uhka keskuspankin itsenäisyydelle lisää merkittävästi riskejä. Niin kauan kuin epävarmuus Fedin riippumattomuudesta jatkuu, markkinoilla nähdään todennäköisesti lisääntynyttä volatiliteettia ja rakenteellista heikkoutta dollarissa.”
Dollarin asemaa lopullisena turvasatamavaluuttana ei voi enää pitää itsestäänselvyytenä, vaan sitä haastetaan aktiivisesti, tutkimusstrategi toteaa.
Trump-raukka ei taida hahmottaa seuraavaa: jos keskuspankki tekee mitä presidentin mieleen milloinkin pälkähtää, niin kukaan ei sen jälkeen pidä dollaria vakaana.
Turkin keskuspankki on sikäläisen presidentin hyppysissä ja jälki on sen mukaista.
Mikäli dollarin asema heikkenee, niin halukkuus investoida Yhdysvaltoihin ei siitä ainakaan kasva.
Liittovaltion velkakirjat eivät heikentyvän dollarin oloissa mene kaupaksi ja jossakin vaiheessa raaka-aineiden tuottajat miettivät miksi pitäisi kelpuuttaa epävakaa ehkä jopa jatkuvasti heikentyvä raha maksuksi.
Tähän asti maailmanhistoriassa ei ole saatu inflaatiota kuriin rahan määrää lisäämällä tai sen hintaa laskemalla.
Uskomatonta että nykytilanne voi olla yhden ukon tyrimisen seurausta.