Värikkäästä kielenkäytöstään tunnettu presidentti Donald Trump on voimakkaasti kiristänyt julkista kampanjaansa Yhdysvaltain keskuspankin pääjohtajaa Jerome Powellia vastaan ja vaatii ennennäkemätöntä 2,5 prosenttiyksikön laskua Yhdysvaltain ohjauskorkoihin.
Uusin hyökkäys tuli sen jälkeen, kun Powellin johtama USA:n keskuspankki Fed päätti pitää ohjauskoron ennallaan 4,25–4,5 prosentin haarukassa, perustellen päätöstä talouden jatkuvalla USA:n talouden vahvuudella mutta myös inflaation epävarmalla kehityksellä – epävarmuudella, jota hallinnon laajat tullit ulkomaisille tuotteille ovat omalta osaltaan lisänneet.
Trump nimitti Powellin tehtävään vuonna 2017. Presidentti on toistuvasti arvostellut keskuspankin pääjohtajaa julkisesti, mutta viime aikojen retoriikka on ollut poikkeuksellisen kärkevää.
Truth Social -palvelussa Trump kuvaili Powellia termeillä ”tuhoava”, ”yksi typerimmistä” ja ”todelliseksi tollo”, syyttäen tätä siitä, että korkoja ei ole laskettu ja näin ”maamme on menettänyt satoja miljardeja dollareita”. Trumpin mukaan Yhdysvaltojen tulisi seurata Euroopan esimerkkiä, koska Euroopassa keskuspankit ovat tehneet useita koronlaskuja.
Trump vaati 2,5 prosenttiyksikön laskua, jonka hän uskoo säästävän miljardeja valtion velanhoitokuluissa, erityisesti kun suuri osa liittovaltion 36 biljoonan dollarin valtionvelasta on pian uudelleenrahoitettava.
Keskuspankki pelkää tulli-inflaatiota
Presidentin turhautuminen kumpuaa sekä talouspolitiikasta että politiikasta.
Trumpin mukaan inflaatio on matala, eikä Fedillä ole perusteita pitää korkoja korkealla, ja Powellin varovaisuus tukahduttaa talouskasvua sekä nostaa valtion lainanhoitokuluja. Yhdysvaltojen inflaatio on presidentin mukaan hallinnassa ja esimerkiksi öljyn ja ruoan hinnat ovat laskeneet, joten hänen mielestään koronlaskulle ei olisi esteitä.
Trump on jopa vihjannut nimittävänsä itsensä keskuspankin johtoon ja luvannut julkistaa oman ehdokkaansa virkaan pian, sillä Powellin kausi päättyy toukokuussa 2026.
Keskuspankki on kuitenkin vastustanut poliittista painostusta ja pitänyt kiinni ”odota ja katso” -linjastaan. Vaikka Yhdysvaltojen työmarkkinat ovat vahvat ja taloudellinen toimeliaisuus on vakaata, inflaatio on yhä Fedin kahden prosentin tavoitetta korkeammalla ja sen odotetaan nousevan tänä vuonna, osin Trumpin omien tullien vuoksi.
Fedin tuoreimpien ennusteiden mukaan korkoja saatetaan laskea vielä kahdesti vuoden 2025 loppuun mennessä, mutta päättäjät ovat jakautuneita: lähes puolet Fedin avomarkkinakomitean jäsenistä ei näe juurikaan tilaa koronlaskuille tänä vuonna jatkuvien inflaatiopaineiden ja stagflaation pelon vuoksi.
Tämä pattitilanne on luonut harvinaisen ja julkisen vastakkainasettelun Valkoisen talon ja keskuspankin välille.
Trumpin suorat hyökkäykset ja poikkeuksellisen voimakkaat vaatimukset rahapolitiikan keventämisestä ovat hyvin epätavallisia Yhdysvaltain poliittisessa historiassa, varsinkin kun keskuspankki on perinteisesti puolustanut itsenäisyyttään poliittiselta ohjaukselta. Keskuspankin varovainen linja kertoo sekä nykyisen taloustilanteen monimutkaisuudesta että halua välttää inflaation kiihtymistä, vaikka presidentti ajaa politiikkaa, joka saattaa itsessään lisätä hintapaineita.
Keskustelun jatkuessa markkinat ja päättäjät joutuvat navigoimaan ympäristössä, johon vaikuttavat yhtä lailla poliittinen retoriikka kuin talouden perustekijät.
Nyt kysytäänkin, pitääkö Fed päänsä presidentin paineen alla – ja mitä seurauksia sillä olisi Yhdysvaltain taloudelle, jos ei pidä.
Trumpin julkiset hyökkäykset Powellia ja Fedin itsenäisyyttä vastaan ovat osa hänen laajempaa strategiaansa lisätä poliittista painetta taloudellisiin instituutioihin ja osoittaa kannattajilleen, että hän taistelee ”byrokratiaa” ja ”eliittiä” vastaan.
Keskuspankin itsenäisyys on inflaatiosuoja
Se haastaa keskuspankin riippumattomuuden ja siirtää talouspoliittista keskustelua presidentin omien tavoitteiden suuntaan.
Keskuspankin itsenäisyys tarkoittaa, että keskuspankki voi tehdä rahapolitiikkaa koskevat päätökset ilman suoraa poliittista ohjausta tai painostusta. Ekonomistit pitävät tätä itsenäisyyttä erittäin tärkeänä, koska se auttaa turvaamaan talouden vakauden ja hillitsemään inflaatiota.
Lukuisten taloustieteen tutkimusten mukaan itsenäiset keskuspankit onnistuvat paremmin pitämään inflaation matalana ja vakaana kuin sellaiset keskuspankit, joihin poliitikot voivat vaikuttaa suoraan.
Jos poliittiset päättäjät voisivat ohjata keskuspankkia, heillä olisi usein houkutus laskea korkoja lyhyen aikavälin talouskasvun ja vaalimenestyksen vuoksi, mikä voisi johtaa inflaation kiihtymiseen ja talouden epävakauteen.
Keskuspankin riippumattomuus lisää myös markkinoiden ja sijoittajien luottamusta siihen, että rahapolitiikkaa ohjaa pitkän aikavälin vakaus eikä lyhytnäköinen poliittinen etu. Tämä luottamus näkyy esimerkiksi matalampina korkoina ja vakaampina rahoitusmarkkinoina.
Jos keskuspankin uskottavuus horjuu, seurauksena voi olla inflaation kiihtyminen, korkojen nousu ja sijoittajien luottamuksen heikkeneminen. Itsenäinen keskuspankki pystyy myös tekemään epäsuosittuja mutta talouden kannalta välttämättömiä päätöksiä, kuten nostamaan korkoja inflaation hillitsemiseksi, vaikka se olisi poliittisesti epämiellyttävää.
Monissa maissa, kuten Euroopan unionissa, keskuspankin riippumattomuus on kirjattu lakiin tai perussopimuksiin, jotta rahapolitiikka säilyisi mahdollisimman suojattuna poliittiselta ohjaukselta.
Ekonomistien näkökulmasta keskuspankin itsenäisyys on keskeinen tekijä talouden vakauden, hintatason hallinnan ja markkinoiden luottamuksen ylläpitämisessä. Siksi he korostavat, että keskuspankin päätösten tulee perustua taloudellisiin perusteisiin eikä poliittisiin tavoitteisiin.
Hyvä juttu jälleen kerran !
Vaikka Trumpin hallinto saisi kiukuteltua korkotason nollan pintaan ei se mitenkään takaisi sitä, että vuosikymmeniä sitten aloitettu tuotannon siirtäminen kääntyisi takaisin Yhdysvaltoihin.
The Wall Street Journalissa on pohdittu mm. sitä kuka tahtoisi tehdä Trumpin Yhdysvaltoihin ”hommaamia” tehdastöitä.
Kysymys on lähes täystyöllisyyden aikana ihan perusteltu.
Oletetaan vielä että Trump saisi lakkautettu keskuspankin itsenäisyyden, kuka täysjärkinen enää missään sen jälkeen voisi luottaa dollarin vakauteen ?
Jokainen rahapolitiikan alkeista mitään ymmärtävä tietää mitä tapahtuu taloudessa kun uskottavuus rahan arvon säilymiseen murenee.
Ehkäpä Navarrolla olisi takataskussa kultakanta tai joku vastaava ”viritys” tuohon tilanteeseen.
Todetaan vielä itsestään selvyys (yksi vielä) tähän loppuun: ”Kultakanta rajoittaa elvytysvaran taloudessa hyvin tehokkaasti, eli rahaa ei voi olla vakuuttaan enempää liikkeessä. Tarkoittaa sitä että käytännössä korkotasoa, eli rahan hintaa ei voida laskea ongelmatilanteissa joustavasti.