Kiinan keskuspankki People’s Bank of China (PBOC) kasvatti kultavarantojaan tammikuussa jo 15. peräkkäisenä kuukautena. Lauantaina julkaistujen virallisten tilastojen mukaan maan kultavarannot nousivat tammikuun lopussa 74,19 miljoonaan troy-unssiin joulukuun 74,15 miljoonasta unssista.
Määrällisesti lisäys oli maltillinen, noin 40 000 unssia. Varantojen dollariarvossa muutos oli sitäkin dramaattisempi.
Kullan hinnan raju nousu tammikuussa nosti Kiinan kultavarantojen arvon lähes 370 miljardiin dollariin. Vielä kuukautta aiemmin arvo oli 319 miljardia dollaria. Kasvua kertyi siis noin 50 miljardia dollaria yhdessä kuukaudessa.
PBOC aloitti nykyisen ostosarjan marraskuussa 2024, jolloin se palasi kultamarkkinoille puolen vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen pankki oli hankkinut kultaa 18 kuukauden ajan, kunnes ostot pysähtyivät toukokuussa 2024.
Viimeisen 15 kuukauden aikana PBOC on kasvattanut virallisia varantojaan yhteensä lähes 1,4 miljoonalla unssilla eli runsaalla 43 tonnilla.
Virallisten lukujen ulkopuolella Kiinan todellisten kultavarantojen uskotaan olevan huomattavasti ilmoitettua suuremmat.
World Gold Councilin ja riippumattomien tutkijoiden arvioiden mukaan Peking on ostanut merkittäviä määriä kultaa kirjanpitonsa ulkopuolelle. Eräiden laskelmien mukaan Kiinan todelliset kultavarannot saattavat olla yli kaksinkertaiset virallisiin lukuihin verrattuna.
Tammikuun hintaralli kääntyi romahdukseksi
Kullan hinta eli tammikuussa poikkeuksellisen rajua vaihtelua. Spekulatiivisen ostoaallon siivittämänä spot-kulta nousi tammikuun lopulla ennätykselliseen lähes 5 600 dollarin unssihinttaan.
Ralli kääntyi kuitenkin jyrkästi 30. tammikuuta, kun presidentti Donald Trump nimitti Kevin Warshin Yhdysvaltain keskuspankin Federal Reserven seuraavaksi puheenjohtajaksi. Kullan hinta romahti kahdessa päivässä noin 15 prosenttia, ja hopea koki pahimman yksittäisen kaupankäyntipäivänsä sitten vuoden 1980.
Warsh tunnetaan inflaatiohaukkana ja keskuspankin taseen supistamisen kannattajana. Markkinat tulkitsivat nimityksen signaaliksi siitä, että Fedin itsenäisyys säilyy ja löysän rahapolitiikan aikakausi on päättymässä. Dollari vahvistui voimakkaasti, mikä painoi jalometallien hintoja entisestään.
Alkuviikosta kulta putosi alimmillaan noin 4 400 dollariin, mutta on sittemmin toipunut lähes 5 000 dollarin tasolle. Goldman Sachs on asettanut kullan hintatavoitteeksi 5 400 dollaria vuoden 2026 loppuun mennessä, ja Bank of America ennustaa jopa 6 000 dollarin tasoa.
Myös muut keskuspankit tankkaavat kultaa
Kiinan ostot ovat osa laajempaa globaalia trendiä. Maailman keskuspankit ostivat viime vuonna yhteensä 863 tonnia kultaa, mikä oli neljänneksi suurin vuositason lisäys koskaan. Vaikka luku jäi 21 prosenttia edellisvuodesta, se ylitti selvästi vuosien 2010–2021 keskiarvon, joka oli 473 tonnia.
Suurin ostaja oli Puolan keskuspankki, joka lisäsi varantoihinsa 102 tonnia kultaa. Puolan keskuspankin pääjohtaja Adam Glapiński ilmoitti aikovansa kasvattaa maan kultavarannot jopa 700 tonniin, mikä nostaisi Puolan kultaeliitin joukkoon.
Turkki osti 27 tonnia ja Tšekki 20 tonnia. Kaikkiaan 22 keskuspankkia raportoi vähintään tonnin lisäyksen varantoihinsa. Merkittäviä ostajia olivat myös Intia, Irak, Uzbekistan ja Puola.
World Gold Council kuvaili vuoden 2025 keskuspankkikysyntää ”vaikuttavaksi” ja totesi sen vahvistavan kullan kestävää strategista vetovoimaa. Kulta ohitti viime vuoden loppupuolella Yhdysvaltain valtionlainat maailman suurimpana reserviomaisuusluokkana.
Kiinan kuluttajakysyntä eriytyy
Kiinan kultamarkkinat kertovat kiinnostavaa tarinaa kysynnän rakenteellisesta muutoksesta. Maan kokonaiskulutus laski vuonna 2025 toisena peräkkäisenä vuonna 3,8 prosenttia 950 tonniin, kertoo valtiollinen China Gold Association.
Pudotuksen taustalla on ennen kaikkea kultakorujen kysynnän heikkeneminen. Ennätyskorkeiksi nousseet hinnat ovat karsineet koruostajia, ja maailmanlaajuisesti korujen myynti putosi viime vuonna 18 prosenttia. Kiinassa lasku oli vielä jyrkempi, 24 prosenttia.
Sen sijaan kultaharkkojen ja -kolikoiden myynti kasvoi Kiinassa peräti 35 prosenttia, ja niiden osuus kokonaiskulutuksesta ylitti ensimmäistä kertaa 50 prosenttia. Kyse on turvasatamakysynnästä, jota ovat ruokkineet geopoliittiset jännitteet, Kiinan oman talouden epävarmuus ja sijoitusvaihtoehtojen vähäisyys.
Myös kiinalaiset kulta-ETF-rahastot keräsivät viime vuonna ennätysmäärin pääomia. Kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana rahastoihin virtasi 59 miljardia yuania eli noin 8,2 miljardia dollaria, mikä ylitti kaikki aiemmat vuositason ennätykset.
Strateginen hajauttaminen vai geopoliittinen viesti?
Kiinan järjestelmällinen kullan kerryttäminen on ensisijaisesti strateginen päätös. Orient Golden Credit Ratingin pääanalyytikko Wang Qing on todennut, että kultavarantojen kasvattaminen on pitkän aikavälin suunta, jolla Kiina pyrkii optimoimaan kansainvälisten varantojensa rakennetta.
Taustalla vaikuttavat useat tekijät.
Kiina haluaa vähentää riippuvuuttaan Yhdysvaltain dollarista ja valtionlainoista aikana, jolloin geopoliittiset jännitteet ovat kasvaneet ja pakotteiden käyttö talouspolitiikan välineenä on yleistynyt.
Kulta on universaali arvon säilyttäjä, jota ei voi jäädyttää poliittisella päätöksellä.
CITIC Securitiesin pääekonomisti Ming Ming arvioi, että kullan nousulle on vahvat perusteet myös vuonna 2026. Hän viittaa Yhdysvaltain kevyen rahapolitiikan ja ekspansiivisen finanssipolitiikan yhdistelmään sekä Trumpin hallinnon politiikkaan, joka on lisännyt stagflaatiopaineita.
Keskuspankkien kultaostot ovat osa laajempaa de-dollarisaatiotrendiä, jossa erityisesti kehittyvien maiden keskuspankit etsivät vaihtoehtoja perinteisille dollarimääräisille reserveille. BRICS-maiden kasvava taloudellinen painoarvo ja pyrkimys omiin valuuttajärjestelyihin tukevat tätä kehitystä.
Markkinoiden kannalta keskeinen kysymys on, jatkuvatko keskuspankkien ostot myös vuonna 2026 ennätyskorkeista hinnoista huolimatta. World Gold Council odottaa hankintojen pysyvän noin 850 tonnin tasolla, ja Goldman Sachs ennustaa keskuspankkien ostavan keskimäärin 80 tonnia kuukaudessa lähivuosina.
Kiinan osalta merkille pantavaa on, että PBOC ei ole antanut hintojen ennätysrallinkaan hidastaa ostojaan. Vaikka yksittäisten kuukausien lisäykset ovat jääneet pieniksi, ostosarjan johdonmukaisuus kertoo pitkäjänteisestä strategiasta, jota yksittäiset markkinaheilahtelut eivät horjuta.
