Trump ja Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ilmoittivat sopimuksesta sunnuntaina Turnberryssä, Skotlannissa. He eivät kuitenkaan julkistaneet sopimuksen tarkkoja yksityiskohtia tai kirjallista dokumentaatiota.
”Tämä on suurin kaikista sopimuksista”, Trump sanoi. Von der Leyenin mukaan sopimus tuo vakautta ja ennustettavuutta.
”EU pelasi huonot korttinsa niin hyvin kuin mahdollista”, totesi Stephen Olson, entinen Yhdysvaltain kauppaneuvottelija, joka työskentelee nykyään ISEAS–Yusof Ishak -instituutissa.
”EU näkee arvon terveissä, vahvoissa ja avoimissa transatlanttisissa kauppasuhteissa – presidentti Trump ei. Tämä yksinkertainen asetelma asetti EU:n altavastaajaksi koko neuvotteluprosessin ajan.”
Sopimus johtaa siihen, että EU:n vientituotteet joutuvat huomattavasti korkeampien tullien kohteeksi kuin mitä unioni itse perii Yhdysvalloista tuotaville tavaroille. Von der Leyenin mukaan tavoitteena on tasapainottaa EU:n Yhdysvaltoihin suuntautuvaa kauppaylijäämää. Tällaiset kompromissit herättivät kuitenkin närää joissain eurooppalaisissa teollisuusjärjestöissä – Saksan keskeinen teollisuuslobby totesi sopimuksen lähettävän tuhoisan viestin tiiviisti toisiinsa kytkeytyneille talouksille Atlantin molemmin puolin.
Von der Leyenin ja Trumpin näkemykset sopimuksen yksityiskohdista erosivat myös joiltain osin. Yhdysvaltain presidentin mukaan 15 prosentin tullitaso koskee ”autoja ja kaikkea muuta”, mutta ei lääkkeitä eikä metalleja.
15 prosentin tullitaso on kokonaisvaltainen – se ei kasaannu toimialakohtaisten tullien päälle ja kattaa lääkkeet, mikrosirut ja autot. Metallien tulleja sen sijaan alennetaan ja tilalle otetaan käyttöön kiintiöjärjestelmä.
”Meillä on 15 prosenttia lääkkeille. Mitä tahansa Yhdysvaltain presidentti myöhemmin päättää lääkkeiden globaalista kohtelusta, se on eri paperilla,” von der Leyen totesi ja lisäsi, että kokonaisuus ei ole vähäpätöinen, mutta se oli paras mahdollinen lopputulos tässä tilanteessa.
Myöhemmin Yhdysvaltain korkea-arvoiset viranomaiset vahvistivat, että osapuolet olivat sopineet 15 prosentin tullitasosta EU:n lääkkeiden viennille. He lisäsivät, että erillinen, niin sanottuun Section 232 -lakiin perustuva tutkimus lääkkeistä on yhä tulossa seuraavien kolmen viikon aikana, mutta EU:ta koskeva tullitaso säilyy 15 prosentissa riippumatta tutkimuksen lopputulemasta.
Trumpin mukaan EU on sopimuksessa sitoutunut ostamaan 750 miljardin dollarin arvosta amerikkalaisia energiatuotteita, investoimaan 600 miljardia dollaria Yhdysvaltoihin nykyisten menojen lisäksi, avaamaan jäsenmaidensa markkinoita Yhdysvaltain kaupalle nollatulleilla sekä hankkimaan ”valtavia määriä” sotilaskalustoa. Von der Leyenin mukaan päätöksiä eurooppalaisista viineistä ja väkevistä alkoholijuomista ei ole vielä tehty, mutta asia ratkaistaan pian.
Lääkkeiden ja puolijohteiden sisällyttäminen 15 prosentin tullitason piiriin oli mahdollista EU:n lupauksen ansiosta lisätä investointeja Yhdysvaltoihin, kertovat asiaan perehtyneet lähteet.
Ennen kokousta EU odotti, että 15 prosentin tullitaso koskisi myös suurinta osaa lääkkeistä, jotka olivat yksi neuvottelujen suurimmista kiistakysymyksistä.
Ilman sopimusta Bloomberg Economics arvioi, että Yhdysvaltojen keskimääräinen todellinen tullitaso nousisi 1. elokuuta lähes 18 prosenttiin nykyisestä 13,5 prosentista. Uusi sopimus laskee tason 16 prosenttiin.
Sopimus ei kata EU:n teräksen ja alumiinin vientiä, jotka jäävät edelleen 50 prosentin tullien alaisiksi, Yhdysvaltain korkeiden virkamiesten mukaan. Ilmailualan tullit pysyvät puolestaan nollassa odottaen Section 232 -tutkimuksen tuloksia, viranomaiset lisäsivät.
Sopimus syntyi paineen alla – EU hyväksyi epätasapainon
Trump on jo kuukausien ajan uhannut suurinta osaa maailmasta korkeilla tulleilla tavoitteenaan kaventaa Yhdysvaltojen kauppataseen alijäämää. Näiden tullien uhka – yhdistettynä Trumpin arvaamattomuuteen – aiheutti hermostuneisuutta maailman pääkaupungeissa. Toukokuussa hän uhkasi asettaa lähes kaikelle EU:n tuonnille 50 prosentin tullit, mikä lisäsi painetta ja vauhditti neuvotteluja. Lopulta uhka lieveni 30 prosenttiin.
Transatlanttinen sopimus poistaa yhden merkittävimmistä markkinoita ja maailmantaloutta uhanneista riskeistä – kauppasodan, joka olisi koskettanut 1,7 biljoonan dollarin arvosta rajat ylittävää kauppaa. Vaikka sopimus tarkoittaa, että eurooppalaisille tuotteille tulee korkeampi rajavero Yhdysvalloissa, se torjui pahempia seurauksia.
Trumpin mukaan sopimuksen tavoitteena on lisätä tuotantoa Yhdysvalloissa ja parantaa amerikkalaisten vientituotteiden pääsyä Euroopan markkinoille. Von der Leyen myönsi, että osa neuvottelujen taustalla olleesta motiivista oli kaupan rakenteiden uudelleenjärjestely, mutta hän korosti ratkaisun olevan hyödyllinen molemmille osapuolille.
”Lähtökohtana oli epätasapaino. Halusimme tasapainottaa keskinäistä kauppaa, ja halusimme tehdä sen tavalla, joka mahdollistaa kaupankäynnin jatkumisen Atlantin yli, sillä kahden suurimman talouden välillä täytyy olla toimiva kauppavirta”, von der Leyen sanoi.
EU oli varautunut määräämään tulleja noin 100 miljardin euron (117 miljardin dollarin) arvosta Yhdysvaltojen vientituotteille – noin kolmasosalle kaikista EU:hun suuntautuvista amerikkalaisista vienneistä – jos sopimukseen ei olisi päästy ja Trump olisi toteuttanut uhkauksensa.
EU oli kuitenkin jo usean viikon ajan antanut ymmärtää olevansa valmis hyväksymään epätasapainoisen sopimuksen, johon sisältyisi noin 15 prosentin tullitaso, kunhan eurooppalaiselle taloudelle tärkeät toimialat saisivat helpotuksia.
Liittoutumalla EU olisi voinut neuvotella vahvempana
Yhdysvallat oli kauppasopimuksen selvä voittaja. Sopimus heikentää EU-alueen vientiyhtiöiden kilpailukykyä Yhdysvalloissa. Sitä vastoin amerikkalaisyhtiöt säilyttävät aiemmat kilpailuetunsa EU-markkinoilla. EU maksaa siis taloudellisen hinnan – ilman symmetristä vastinetta.
Tariffien vuoksi tietyt EU-alueen yritykset saattavat siirtää tuotantoaan Yhdysvaltoihin, mikä johtaa investointien ja työpaikkojen siirtymiseen pois EU-alueelta.
Miten EU olisi voinut toimia viisaammin?
Liittoutuminen muiden suurten talouksien, kuten Australian, Kanadan, Japanin ja muiden Aasian demokratioiden kanssa, olisi vahvistanut sen neuvotteluasemaa. Yhdessä esitetty vastavoima olisi voinut estää yksipuolisen painostuksen ja lähettää maailmalle viestin, ettei maailmantalous toimi yhden suurvallan ehdoilla.
