Palkankorotuksista leijonan osa menee Suomessa erilaisiin veroihin ja maksuihin, paljastaa Kauppakamarin verokiilalaskuri.
Verokiila kertoo työhön kohdistuvien verojen ja veronluontoisten maksujen kokonaismäärään tai sen osuuden työvoimakustannuksista. Se on siis työnantajan työvoimakustannusten ja työntekijän nettotulon välinen erotus tai tämän erotuksen osuus kokonais työvoimakustannuksista.
Työnantajan työvoimakustannuksiin kuuluvat palkan lisäksityönantajamaksut kuten työeläke- sekä sosiaaliturvamaksu. Työntekijän nettotulo on puolestaa bruttopalkka vähennettynä tuloverolla, sosiaaliturva-, työeläke- ja sairausvakuutusmaksuilla.
Toisin sanoen verokiila siis kertoo, kuinka paljon palkasta perittävien verojen ja maksujen yhteismäärä on suhteessa palkkaan.
Suomessa on kansainvälisesti vertaillen korkea verokiila.
Keskuskauppakamari julkisti verolaskurin, jolla jokainen voi tarkastella omaa verokiilaansa.
“Ansiotuloja verotetaan Suomessa suhteellisen ankarasti, vaikka palkkatulojen verotusta on pyritty keventämään useilla hallituskausilla. Kun veronkevennykset on kohdistettu erityisesti pieni- ja keskituloisiin, on lisäansioista perittävä rajavero noussut huomattavan korkeaksi”, toteaa Keskuskauppakamarin veroasioista vastaava johtaja Ann-Mari Kemell.
Keskuskauppakamarin verokiilalaskurin avulla helppo katsoa, mikä on verojen ja maksujen suhde kokonaispalkkaan eli kuinka paljon palkasta maksetaan erilaisia veroja ja maksuja.
Kemellin mukaan laskurin tarkoituksena on konkretisoida palkkatulojen ja lisäansioiden verotusta sekä työntekijän että työnantajan näkökulmasta. Verokiila sisältää palkkaverojen lisäksi palkan perusteella maksettavat veronluonteiset maksut, kuten eläkevakuutusmaksut.
“Merkittävä osa verokiilasta on piilossa työntekijältä, koska se koostuu työnantajien maksamista vakuutusmaksuista. Kärjistäen sanottuna verokiilalaskuri siis näyttää työn teettämisen todellisen kustannuksen”, sanoo Keskuskauppakamarin johtava ekonomisti Mauri Kotamäki.
Suurin yksittäinen verokiilan osa on eläkevakuutusmaksu, mutta myös kunnallisvero ja varsinkin korkeilla tulotasolla valtion kantamat verot ovat merkittäviä tekijöitä, Kemell toteaa.
Mitä korkeampi verokiila on, sitä suurempi työllistämisen kustannus on. Siksi verokiila ei saisi olla liian suuri. Kotamäki korostaa, että verokiila vaikuttaa sekä työn tarjontaan, eli siihen, kuinka innokkaasti työntekijät toimivat työmarkkinoilla, että työn kysyntään, eli siihen, millä tasolla palkkauskynnys on.
“Suomessa työntekijän palkkauskynnys on jo nykyisellään tarpeettoman korkea. Suuri verokiila ei paranna tilannetta. Verokiilaa tulisikin alentaa, erityisesti ansiotuloverotuksen kautta”, Kotamäki sanoo.
Verokiilaskuri kertoo, että suomalaisten tyypillisellä 3000 euron kuukausipalkalla työntekijälle jää käteen 2240 euroa, ja verojen ja maksujen kokonaismäärä on 1560 euroa. Jos kyseinen mediaanipalkansaaja saa 100 euron palkankorotuksen, jää korotuksesta käteen 52 euroa. Koko 100 euron palkankorotus maksaa puolestaan työnantajalle yhteensä 122 euroa.
Entä millainen on hyvätuloisen työntekijän verokiila. Toisessa esimerkkilaskelmassa henkilön kuukausipalkka on 5000 euroa, hän asuu Tampereella ja ikää on 40 vuotta. Lisäksi henkilö kuuluu kirkkoon ja on töissä yksityisellä työnantajalla.
Tällöin 5000 euron bruttopalkasta palkansaaja saa käteen 3351 euroa ja ansiotuloverot sekä vakuutusmaksut ovat yhteensä 2987 euroa. Hyvätuloisen palkankorotuksesta jää alle puolet hänelle itselleen. Esimerkiksi 100 euron palkankorotuksesta työnantaja maksaa 121 euroa ja palkansaajalle jää käteen 49 euroa.
Osallistu SalkunRakentajan keskusteluun!
Foorumi on kaikille lukijoillemme avoin kanava tuoda esiin ajatuksia sijoittamisesta, rahasta ja taloudesta.
