Säästövinkkiähky – suomalaisten olisi korkea aika oppia tekemään rahaa

Yksi tärkeä kolmannes puuttuu julkisesta keskustelusta lähes täysin, vaikka se on aivan yhtä tärkeä – ehkä jopa tärkeämpi – oman talouden kuntoon laittamiseen. Mikä siis puuttuu julkisen keskustelun yhtälöstä?

Se, miten henkilö pystyy tekemään enemmän rahaa.

Heräsin tähän viime vuoden aikana, kun elin vuoden minimalistina ja minusta tuntui montaa säästövinkkiä kirjoittaessani, että joku on tämän jo sanonut. Oli aiheena asuntolainan kilpailuttaminen tai ruokakorivertailu, oli joku muu tehnyt sen jo aikaisemmin – todennäköisesti satoja ja satoja kertoja.

Maksimointivuosi – haastoin itseni tienaamaan 100 000 euroa vuodessa

Vuonna 2020 päätinkin haastaa siis niin itseni kuin jokaisen blogiini eksyvän maksimointivuoteen. Oma tavoitteeni on tienata yli 100 000 euroa bruttotuloina tänä vuonna – samana vuonna kun täytän 29-vuotta. Haluan puhua avoimesti siitä, mitä kukin tienaa ja mistä nyky-yhteiskunnassa maksetaan ja ennen kaikkea – miksi.  

Lisääntyvästä talouspuheesta riippumatta raha on edelleen tabu yhteiskunnassamme ja tuntuukin, että ketään ei vihata Suomessa niin paljoa kuin hyvätuloisia. Tämä siitä huolimatta, että ilman hyvätuloisia hyvinvointiyhteiskuntamme ei edes pysyisi kasassa. Tuntuu myös, että on omalla tavallaan hyväksyttävämpää puhua siitä, kuinka vähän kuluttaa kuin siitä, kuinka paljon tienaa.

Haluankin normalisoida tuloista puhumista ihan senkin takia, että palkka-avoimuudesta ja tuloista puhumisesta hyötyy käytännössä yksinomaan pelkästään tavallinen työntekijä. Kun tiedät, mitä muut saavat, uskallat myös vaatia enemmän. Olen kokenut tämän omakohtaisestikin, sillä ilman omaa kaveripiiriäni ja heidän palkkatasonsa tietämistä, en olisi uuteen työhön mennessä nykyistä palkkaani edes uskaltanut vaatia. Palkkakateus ja sen aiheuttama puhumattomuus on siis pelkkää oman oksan sahaamista.

Top10% kustantaa valtaosan hyvinvointiyhteiskunnasta – ja silti heitä kadehditaan

Olen tällä hetkellä erittäin onnellisessa asemassa, koska palkkani on jo suomalaista mediaanituloa korkeampi sekä kuulun ikäluokassani suurimman 10% tuloluokkaan.

Sen sijaan, että häpeisin tulojani tai varallisuuttani nyt ja tulevaisuudessa, olen ennen kaikkea ylpeä siitä, koska olen kaiken tämän mahdollistanut omalla työlläni. Maksan myös mieluusti korteni kekoon Suomen yhteiskunnan eteen, joka minulle nykyisen tilanteeni mahdollisti köyhästä ja kouluttamattomasta perhetaustastani huolimatta.

Mielestäni onkin erityisen tärkeää muistaa, että parhaiten toimeentuleva 10% maksaa:
– Valtion ansiotuloverosta 78%
– Pääomatuloista kerätyistä veroista 73%
– Kunnallisverosta 33%
– Kaikista henkilöasiakkaiden tuloveroista 45%
Lähde: Verouutiset.

Olen mielelläni hyvinvointiyhteiskuntaa tukemassa nykyisellä palkallani ja toivottavasti myös jatkossa nousevalla palkallani, koska tiedän, että ilman suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen hyvätuloisia en olisi siinä tilanteessa missä olen nyt. Vanhemmillani ei olisi ollut varaa esim. Yhdysvalloissa koskaan maksaa yliopisto-opiskelustani, saati olisi koskaan pitänyt sitä edes mahdollisena.

Vaikka myös Suomessa yhteiskuntaluokka periytyy edelleen vahvasti, silti sosiaalinen liikkuvuus on maailman korkeimpia. Hyvinvointiyhteiskunta onkin mahdollistanut minulle ja lukemattomalle muulle siirtymän alemmasta keskiluokasta kovatuloisimpaan kymmenykseen. Suomi jos jokin siis mahdollistaa amerikkalaisen unelman.

Juhlista kovatuloisia ja opi menestyjiltä

Nykyään politiikassa ja julkisessa keskustelussa trendinä tuntuu olevan ennen kaikkea verojen nostamisen sekä ihan oikean sosialismin ja kommunismin ihannointi. Tämä on oikeasti pelottavaa, jos on lukenut edes vähän historiaa.

Parhaimmillaan jokaisen meistä pitäisi oppia niin koti- kuin ulkomaalaisista menestyjistä ja pyrkiä itsekin vielä vähän (tai paljon) korkeampaan tulotasoon kuin tällä hetkellä. Se on meille kaikille mahdollista Internetin aikana kun kaikki tieto on meidän kaikkien saatavilla – kyse on ennen kaikkea siitä, mitä teet sillä tiedolla. Menestyneitä ihmisiä on turha kadehtia, mutta järkevä kuunnella.

Tilastot eivät kuitenkaan valehtele – kovatuloiset pitävät tämän yhteiskunnan pitävät kasassa – ja minunkin korkeakoulutukseni maksoivat. Olemme ylpeitä jo suomalaisten urheilijoiden menestyksestä, joten voisimme ihan hyvin olla ylpeitä suomalaisten menestyksessä työ- talous- ja yrityselämässä! Se ei ole keneltäkään pois.

Voit seurata matkaani 100 000 euron bruttovuosituloihin Omavaraisuushaaste-blogissani!