Osakestrategi ja suosittu sijoituskirjailija Jukka Oksaharju kertoo, missä tilanteissa hän on valmis myymään omistamiaan osakkeita.
Oksaharju ostaa osakkeita mieluummin kuin myy.
”Lähtökohtaisesti suhtaudun harjoittamaani osakekauppaan enimmäkseen ostomoodilla. Uskoakseni pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa pääsääntöisesti pyrkiä sijoittamaan laatuyhtiöihin kohtuuhintaan ja ohjata yhtiöiltä saamansa osingot vuosittain uudelleen takaisin pörssiin. Tähän prosessiin myyntitoimeksianto istuu varsin huonosti”, osakestrategi perustelee tyyliään Nordnetblogissa.
Oksaharjun sijoitusstrategiassa osakemyynnit tulevat kyseeseen siis vain harvoin:” joko sijoitussuunnitelman tarkkaan harkitussa murroskohdassa tai muutamissa erityistilanteissa”
Oksaharjulla on kuitenkin kolme kriteeriä jotka saavat hänet painamaan osakkeen myyntinappulaa.
Ensimmäinen osakemyynnit laukaiseva tekijä on yhtiön pysyvä kilpailuedun menetys.
Oksaharjun mukaan sijoitustuottojen merkittävä ajuri on yhtiön uusissa investoinneissaan saavuttama tuottoaste. ”Tuottoaste ei voi olla pysyvästi korkea, jos yhtiöllä ei ole jotain rakenteellista etua suhteessa kilpailijoihinsa. Sellaista etumatkaa, jota maksavat asiakkaat arvostavat tai joka sallii yhtiön tuottaa palvelunsa/tuotteensa muita edullisemmin tai joustavammin.”
Toinen syy osakemyynneille voi löytyä toimialan kehityksestä. Toimialalla on saattanut tapahtua pysyvä rakennemuutos.
Rakennemuutoksen vuoksi yhtiökohtainen kehityskaari jumiutuu todennäköisesti pitkälläkin tähtäimellä laskevaksi jopa yläriviä eli liikevaihtoa myöten. Tällöin entisaikojen vakaa osinkopaperi muuttuu sijoittajien silmissä epävarmaksi ja taseriskiltään alati paisuvaksi riskikohteeksi, Oksaharju toteaa. Seurauksena on P/E-kertoimen trendinomainen lasku.
Kolmas tekijä on osakkeen korkea hinnoittelu. Tämä eroaa kahdesta edellisestä siinä, että se on tilapäinen syy myydä osakkeet.
Osakkeen korkea hinnoittelu on myyntikriteereistä selvästi myös haastavin käytännössä toteutettavaksi, Oksaharju arvioi. Itse yhtiö on voi hyvä, sen liiketoiminnan näkymät ovat suotuisat ja usein myös ympäröivä markkinatilanne on vähintäänkin varovaisen optimistinen yleistunnelmaltaan.
”Ongelmana on sijoituksen tulevaisuuden kannalta, että kaikki tämä hyvä ja hieman enemmän on jo diskontattu eli sisään hinnoiteltu osakkeen päivän kurssitasoon”, Oksaharju tuumii.
Sijoita kuin guru Jukka Oksaharjun sijoituskirja
Nordnet.fi
Artikkeli on julkaistu SalkunRakentajassa alun perin joulukuussa 2016.
Mitään osake- tai markkinaparametrejä ei kannata seurata, koska muutkin seuraavat eli kaikki on jo hinnoissa.
Menestyviä sijoittajia tai parhaita rahstojakaan ei kannata seurata, koska historia ei ole tae tulevaisuudesta.
Jäljelle jäävät siis vain varallisuuslajin pitkän aikavälin suhteellinen tuotto, kulujen minimointi sekä maksimaalinen hajautus. Yhtälön ratkaisu on maailmanlaajuinen osakeindeksi.
Onkin aiheellista kysyä, miksi mitään muuta ylipäänsä (rehellisesti) markkinoidaan, kun indeksin voittaminen on tavalliselle piensijoittalle käytännössä mahdotonta.
Tämähän se on se ikuisuuskysymys. Akateemiset rahoitustutkijat ovat lähes yksimielisiä siitä ettei esim. osakepoiminta kannata, eikä sillä ylituottoja saada. Kuitenkin monet osakesijoittajat vakuuttavat saavansa ylituottoja – varsinkin pienyhtiöiden osakkeilla.
Skeptiset rahoitustutkijat tosin toteavat pienyhtiöanomaliastakin, että niiden ylituotto johtuu niiden riskisyydestä. Kun verrataan riskikorjattuja tuottoja, pienyhtiöiden ylivoima katoaa.
Jos indeksin voittaminen on mahdotonta piensijoittajalla, niin on se sitä instituutioille ja rahastoillekin. Perinteisten sijoitusrahastojen menestys ei ole ollut hääppöinen. Ainahan joku salkunhoitaja voittaa indeksin, mutta harvoin samat henkilöt voittavat indeksiä vuodesta toiseen.
Näyttää kuitenkin siltä että esim. vertaislainoilla on mahdollisuus päästä riskiin nähden melko koviin tuottoihin. SalkunRakentajallahan on nyt vertaislainasalkku (oikealla rahalla), jonka tuloksista raportoimme lukijoille.
Vertaislainojen ongelma on, ettei yksityishenkilö voi vähentää luottotappioita verotuksessa. Niitä kun joka tapauksessa tulee ja vaikutus kokonaistuottoon on iso, kun koko pääoma menetetään.
Kaikissa tapauksissa ei kuitenkaan menetetä; esim Mintos tarjoaa osittaista pääomaturvaa. Salkunrakentajat voisivatkin sijoittaa tutkimusmielessä erityyppisille alustoille, joiden ylläpitäjillä on erilaiset profiilit. Olkoot esimerkkeinä vaikka Fundu, Fellow Finance ja em Mintos.
Nyt en kyllä ymmärtänyt tuota ”kun koko pääoma menetetään”. Tottakai luottatappiota tulee, sehän on odotusarvo. Mutta vertaislainauksen ydinidea on alustassa joka mahdollistaa rajun hajautuksen. Lisäksi luottojen hinnoissa on riskipreemio.
En tuonne tuota Mintosta, mutta kiitos vinkistä. Pitääpä tutustua. Ja kyllä tarkoitus on jatkosas testata useita alustoja ja raportoida niistä.
Tämähän on mielenkiintoinen keskustelu. Vastaus miksi jotain myydään on se, että sitä ostetaan 😉
Siksi miksi sitten ihmiset ostavat muuta kuin pelkkää maailmanlaajuista indeksiä on kiinni muustakin kuin siitä mitä markkinoidaan. Yksi iso syy on se, että vaikka aktiivinen kannanotto keskimäärin häviääkin passiiviselle strategialle, on yksittäisen sijoittajan kuitenkin mahdollista voittaa indeksi. Jos katsoo vaikkapa Shareville salkkuja niin todellisuudesta löytyy useampikin piensijoittaja joka sen indeksin voittaa.
Toinen syy voi olla kiinni elämäntilanteesta ja lainoista. Jos sijoittamista katsoo vähän isompana kokonaisuutena, niin jollekin voi tarjoutua tilaisuus olla myymättä vanhaa asuntoaan muuton yhteydessä. Vanhasta asunnosta saa vuokratuloa ja vakuusarvoa, jonka avulla isompi asuntolaina voi olla joillekin mahdollinen. Tasainen vuokratulo sopii hyvin yhteen asuntolainan vähentämisen kanssa ja korkokulu on pienempi kuin sijoituslainassa. Lainan ottaminen osakkeindeksiä vastaan on kalliimpaa ja vakuusarvo pienempää.
Kolmas syy on se, että sijoittamiselle voi olla muitakin tavoitteita kuin maksimaalinen arvontuotto. Joku haluaa painottaa vihreitä arvoja, toinen haluaa tukea suomalaista yrittäjyyttä osallistumalla joukkolainoihin tai listaamattomien StartUp-yritysten osakeanteihin. Kolmas haluaa olla mukana kaverinsa yrityksessä pienellä summalla ihan vaan päästäkseen fiilikseen mukaan.
Ostamalla vaikkapa 20 suoraa osaketta voi tuntea menestyvänsä kun se yksi niistä tuottaa hyvin. Tunteen voi saada vaikka salkku kokonaisuutena menestyisikin huonommin.
Näistä on muutama Maslowin tarvehierarkiaan perustuva teoriakin, joissa perusidea on, että toisaalta halutaan se täyttää se alhaisen tason turvallisuuden tarve hankkimalla turvallisia sijoituskohteita. Ja toisaalta halutaan tyydyttää se korkeamman tason itsensä toteuttamisen tarve ostamalla korkeaa riskiä ja korkeaa tuottoa tarjoavia sijoituskohteita.
http://link.springer.com/article/10.1057%2Fjam.2008.35
http://www.jstor.org/stable/2676187?origin=crossref&seq=1#page_scan_tab_contents