Työn tuottavuus kohosi Suomessa merkittävästi vuoteen 2007 saakka, mutta tämän jälkeen tuottavuuskehitys oli usean vuoden ajan heikkoa. Vuosina 2010–2011 tuottavuus koheni. Vuosien 2012-2014 tuottavuuskehitys oli Suomessa koko EU:ta heikompaa, ja sen jälkeenkin eroa on kurottu kiinni vain osin.
Työn tuottavuuden hidastuminen ei ole vain Suomen ongelma, sillä työn tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa teollisissa maissa viime vuosikymmenen jälkeen. Suomessa tuottavuuden kasvu on kuitenkin hidastunut enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa, kertoo Aalto-yliopiston taloustieteen professori Matti Pohjola raportissaan.
Ruotsin Suomeen verrattuna parempi tuottavuuden kasvu on syntynyt professorin mukaan syntynyt palvelualoilla. Ruotsin etumatka perustuu erityisesti osaamiseen ja tietoon perustuvien palveluiden tuottavuuden kehitykseen, joka on ollut muita aloja vahvempaa.
Kansantalouden tasolla tuottavuutta ei voi nostaa millään tietyllä yksittäisellä päätöksellä, muistuttaa EVAn ekonomisti Sanna Kurronen. Tuottavuuden kasvu synty on osin mysteeri, ja siksi tuottavuuskasvua tukevien toimien on syytä olla laaja-alaisia, Kurronen toteaa.
Työn tuottavuuden kasvu taas syntyy teknologisesta kehityksestä. Suomen panostus teknologiseen kehitykseen ja siten tuottavuuden kasvuun on kuitenkin hiipunut.
”Suomalaisten koulutustaso laskee ja on nyt läntisten teollisuusmaiden keskiarvon alapuolella, investoinnit tutkimukseen ja kehitykseen (t&k) ovat talouden kokoon suhteutettuna alempana kuin 20 vuotta sitten, eikä edes tieto- ja viestintäteknologiaan (ICT) suuntautuvissa investoinneissa pärjätä kilpailijamaille”, Kurronen toteaa.
Kurrosen mukaan käsitys Suomesta huipputeknologian ja -osaamisen maana on auttamatta vanhentunut.
Kurronen muistuttaa, että teknologian hyödyntämiseksi tarvitaan pääomaa, sekä inhimillistä että aineellista.
”Siten investoinnit pääomaan tukevat myös tuottavuuskasvua. Inhimillinen pääoma käsittää esimerkiksi osaamisen, terveyden ja luovuuden. Aineellinen pääoma on taas esimerkiksi koneita, rakennuksia, infrastruktuuria ja ohjelmistoja. Tiedetään, että investoinnit muun muassa koulutukseen, tutkimukseen, koneisiin ja ohjelmistoihin sekä kilpailullinen toimintaympäristö tukevat tuottavuuskasvua.”
Kurronen kuitenkin muistuttaa, että koska näiden tuottavuutta tukevien tekijöiden ja talouden tuottavuuskasvun välillä ei ole mitään tarkasti havaittavaa vaikutusmekanismia, viimeaikaiselle heikolle tuottavuuskasvulle ei ole löytynyt selkää syytä.
Myös Matti Pohjola tekee raportissa päätelmiä myös siitä, miten politiikalla voitaisiin parhaiten edistää tuottavuuden kehitystä. Keinot ovat professorin mukaansa tuttuja: investoiminen koulutukseen ja uuteen teknologiaan sekä sääntelyn purkaminen ja kilpailun edistäminen.
Silti ”loikkaa teknologisen kehityksen eturintamaan” on syytä kuitenkin tavoitella, Kurronen muistuttaa.
Kurrosen kirjoitus on yksi EVA Raportin Lastuna lainehilla asiantuntijakirjoituksista.
