Toimituksen blogi

Tästä sijoittamisen psykologiaan liittyvästä ajatusvirheestä et ole ennen kuullut

Ajan aspekti tulee helposti huomioitua erheellisesti.

Otetaan heti kärkeen yleisen ajatusvirheen osoittava knoppitehtävä. Työnantajasi tarjoutuu tarkistamaan palkkasi kolikkoa heittämällä. Kruunalla palkkasi nousee viisikymmentä prosenttia, klaavalla palkkasi laskee neljäkymmentä prosenttia. 

Mikä parasta toistoja saa niin paljon kuin haluaa eli kunhan uusi palkka on kirjattu ylös, saa kolikkoa heittää uudestaan. 

Moni kauppakorkean käynyt lukija kaivaa tässä kohtaa muististaan sanan ”oletusarvo”, laskee päässään 0,5* 0,6 + 0,5* 1,5 = 1,05 ja sanoo kyllä. Tässä voittaa keskimäärin viisi prosenttia kierrosta kohti, joten tähän kannattaa lähteä.

Väärin meni ja ei kannata.

Aika-aspekti unohtuu helposti

Todellisuudessa tarjoukseen ei kannata tarttua, koska kierrokset on kytketty toisiinsa ajan funktiona. Jos ensin voitat, iskee laskuprosentti entistä suurempaan euromäärään. Jos ensin häviät, lähtee nousuprosentti liikkeelle pienemmästä euromäärästä. 

Käytännössä häviösi on sitä todennäköisempi, mitä enemmän kierroksia pelaat. Oletusarvo, eli kaikista pelaajista otettava keskiarvo on kyllä positiivinen, mutta se jakaantuu epätasaisesti. Esimerkin tilanne on sellainen, jossa yksilön ei kannata pelata, vaikka yhteisö voittaisikin.  

Ole Peters on fyysikko, jonka mukaan taloustieteen perusteet ovat pielessä.

Petersin mukaan tämä aika-aspekti, ergodisiteetti, loistaa perusteetta poissaolollaan ja siksi myös monet taloustieteen mallien pohjalta tehdyt johtopäätökset ovat väärät.

Taloustieteilijät eivät tietenkään ole Petersin kritiikkiä purematta nielleet. 

Sijoittajan kannattaa kuitenkin hyväksyä ajatusvirheen mahdollisuus ja kysyä itseltään onko varmasti hahmottanut aika-aspektin tuomat mahdollisuudet.  

Kasvusijoittajan riskinsietokyky

Siitä ei ole kahta sanaa, etteikö riski ja tuotto kulkisi käsi kädessä. 

Yhden osakkeen salkuissa ja uhkapelien kohdalla puhutaan niin sanotusta tyhmästä riskistä. Tyhmän riskin kohdalla riskillä tarkoitetaan rahojen menettämistä. 

Hajautetun osakesalkun kohdalla puhutaan järkevästä riskistä ja järkevän riskin kasvattaminen tarkoittaa suuremman arvonvaihtelun hyväksymistä, ei pääoman menetystä. Mitä enemmän arvonvaihtelua sietää, sitä paremmat tuotot saa. 

Pitkässä juoksussa hajautuksen huomioiva osakesäästäjä saa takuuvarmasti säästötilisäästäjää suuremmat tuotot. Moni valitsee silti säästötilin, sillä ei siedä ajatusta säästöjen arvon vaihtelusta. Järkevän riskin sietokyky on tuottojen kannalta keskeinen tekijä.

Aika lisää sijoittajan riskinsietokykyä niin verotuksen kuin sijoittamisen psykologiankin kautta. Kaksisataa prosenttia nousseen osakkeen myyminen ei ole sama asia kuin nolla prosenttia nousseen osakkeen myyminen. 

Jos nousseen osakkeen myy on sillä veroseuraamus, joka syö korkoa korolle efektiä.

Jotta voittajan myymisessä olisi järkeä, tulisi merkittävästi nousseen osakkeen tilalle löytää vaihtoehtoisia kohteita, joiden tuotto-odotus veroseuraamus huomioiden olisi noussutta osaketta parempi. Tällaisia mahdollisuuksia on harvemmin tarjolla. 

Lisäksi sijoittamisen psykologiasta tiedetään, että ”talon rahoilla” on helpompi ottaa riskiä. Aika siis nostaa sijoittajan riskinsietokykyä ja riski tuottoa. 

Kasvusijoittajalle relevantin riskin käsite

Aika vaikuttaa merkittävästi osakesijoittajan riskin käsitteeseen. Lyhyellä vuoden aikajänteellä toimivalle sijoittajalle kasvuosakkeen hinta on merkittävä riskitekijä, sillä arvostustason muutos riittää laukaisemaan riskin. 

Tästä seuraa se, että riskin käsite liitetään voimakkaasti yrityksen liiketoiminnan ulkopuolisiin riskitekijöihin, kuten osakkeen arvostustasoon, makrotalouteen, korkotilanteeseen, elvytykseen, kuplaspekulaatioihin ja inflaatioon.

Pidemmällä aikajänteellä toimivalle kasvusijoittajalle riski rakentuu yrityksen liiketoiminnan ympärille ja kysymyksiin dominoivasta markkina-asemasta, markkinoiden koosta, kilpailueduista, strategiasta, liiketoimintamallista sekä johdon laadusta ja kannustinrakenteesta, että myös yrityksen innovaatiokyvystä. 

Syy on se, että pitkäjänteinen kasvusijoittajan tappio realisoituu pikemminkin kasvun pysähtymisen myötä, kun taas korkea arvostustaso on pikemminkin osakkeen tuottopotentiaaliin ja osakkeen sisäänostostrategiaan liittyvä ongelma. 

Arvosijoittajan harhakäsitys

Useat akateemiset tutkimustulokset puhuvat arvosijoittamisen puolesta. Akateeminen arvosijoittamisen käsite ei sisällä Grahamin lanseeraamaa sisäisen arvon teemaa, vaan perustuu puhtaasti osakkeen alhaiseen hintaan. 

Käytännössä akateeminen viesti on, että sijoittajat aliarvioivat ongelmayritysten tuottopotentiaalin. Osa ongelmissa olevista yrityksistä onnistuu ratkaisemaan ongelmansa ja silloin osakekurssi lähtee hurjaan nousuun. Siksi kori kaikista halvempia osakkeita tuo kaikkia osakkeita paremman tuoton. 

Tämä arvosijoittamisen teema ei ole viime vuosina toiminut niin kuin pitää, mutta oletetaan että se toimisi tässä ja nyt. Jos kori alhaisen hinnan osakkeita pystyy lyömään indeksin, niin voiko tästä päätellä että myös suorien osakevalintojen tulisi kohdistua alhaisen hinnan osakkeisiin?

Petersin ajatusmaailmaa mukaillen vastaus on, että ei ole. Kokonaisen tietyt kriteerit täyttävän osakekorin oletettu tuotto-odotus eroaa yksittäisten samat kriteerit täyttävien osakkeiden tuotto-odotuksesta. 

Vaikka yksittäiset voittajat nostaisivat keskiarvoa ylös, on yksittäisissä osakkeissa ja Stockmannin tapaisissa yrityksissä kaikista todennäköisin skenaario yrityksen ongelmien ja sitä kautta osakkeen kurssilaskun jatkuminen.

Turvamarginaali

Graham-tyyppisen arvosijoittajan turvamarginaali rakentuu osakkeen ostohinnan ja osakkeen sisäisen arvon välisestä erotuksesta. 

Kypsän yrityksen liiketoiminta on tasaista ja tuloksentekokyky kahden vuoden päästä kutakuinkin nykyisellä tasollaan. Jos osakkeiden yleinen arvostustasokorjaus iskee kahden vuoden päästä, tuo juuri tuo alhainen ostohinta turvaa kurssilaskua vastaan. 

Nuoren kasvuyrityksen kohdalla tilanne on erilainen, sillä aika luo turvamarginaalia. Nyt ostetun kasvavan yrityksen liiketoiminta voi kahden vuoden päästä olla kaksi kertaa nykyistä suurempi.

Jos osakkeiden yleinen arvostustasokorjaus iskee kahden vuoden päästä, tuo juuri tuo toteutunut kasvu turvaa kurssilaskua vastaan.

Toimituksen blogi on kategoria, jonka tarkoitus on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja se voi sisältää voimakkaitakin näkemyksiä.

Kommentoi

Jätä viesti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ylös