Yhtiöiden osingonjakopolitiikka on yksi tutkituimmista aihealueista yritysrahoituksessa.
Mikäli yhtiöllä ei ole kannattavia investointikohteita, se voi ”palauttaa” ylimääräisen kassavirran osakkeenomistajille joko osinkoina, osakkeiden takaisinostoilla tai niiden yhdistelmänä.
Osakkeiden takaisinostot tukevat osakekurssikehitystä pienentämällä liikkeelle laskettujen osakkeiden lukumäärää, nostamalla osakekohtaisia tunnuslukuja kuten osakekohtaista tulosta, sekä kasvattamalla jäljelle jääneiden osakkaiden omistusosuutta yhtiöstä.
Osakkeiden takaisinostojen hyötynä suhteessa osinkoihin voidaan nähdä myös osakkaan mahdollisuus siirtää myöhemmäksi pääomatuloveron maksua.
Suomessa yhtiöt suosivat osinkoja. Niin oli aiemmin historiassa myös Yhdysvalloissa, sillä vielä 1980-luvulla osakkeiden takaisinosto-ohjelmat olivat siellä harvinaisia. Tilanne kuitenkin muuttui nopeasti ja osakkeiden takaisinostot syrjäyttivät ensimmäistä kertaa rahamäärässä mitattuna osingot vuonna 1997.
Osakkeiden osto-ohjelmien aktiviteetin kohoaminen on historiallisesti tarkoittanut korkeampia tulevia tuottoja
Tutkimustulokset omien osakkeiden takaisinostojen ja osaketuottojen välisestä riippuvuudesta jaetaan karkeasti kolmeen eri kategoriaan.
Tutkimusten perusteella ennen osto-ohjelman julkistamista yhtiöiden osakekurssi on keskimäärin laskenut syystä tai toisesta. (Vermaelen, Common stock repurchases and market signalling: An empirical study (1981), Ikenberry, Lakonishok & Vermaelen, Market underreaction to open market share repurchases (1995)).
Edullisempi osakekurssi saattaa rohkaista yhtiön johtoa ja hallitusta aloittamaan osto-ohjelman, erityisesti jos niiden näkemys kurssilaskusta on aiheeton suhteessa yhtiön tulevan liiketoiminnan mahdollisuuksiin.
Osto-ohjelman julkaisua seuraavan kolmen päivän aikana yhtiön osakekurssi kehittyy yleensä markkinoita paremmin. Kyseisen aikajakson ylituotto oli 1900-luvun loppupuolella peräti 2,7-7,6 prosenttia. (Stephens ja Weisbach, Actual Share Reacquisitions in Open-Market Repurchase Programs (1998), Nohel ja Tarhan, Share repurchases and firm performance: new evidence on the agency costs of free cash flow (1998)).
Tuoreempien tutkimusten (Andriosopolous ja Lasfer (2015), Brown (2007)) mukaan osto-ohjelman julkaisun jälkeinen tuotto on ollut markkinoita korkeampi myös 2000-luvulla, jolloin kolmen päivän ylituotto vaihteli markkinasta riippuen noin prosentista neljään prosenttiin.
Myös osto-ohjelman julkaisua seuraava pitkän aikavälin odotettu tuotto on voittanut markkinat. Se saattaa kertoa markkinoiden skeptisyydestä osto-ohjelman tuomaa lisäarvoa sekä yhtiön johdon sekä hallituksen osaamista kohtaan. Esimerkiksi neljän vuoden aikavälillä ylituotto oli peräti 12,1 prosenttia suhteessa markkinoihin (Ikenberry, Lakonishok & Vermaelen (1995).
Uudemmat tulokset (Manconi, Peyer, Vermaelen, Are Buybacks Good for Long-Term Shareholder Value? Evidence from Buybacks Around the World, 2018) osoittavat pitkän aikavälin tuoton olevan voimissaan myös 2000-luvulla. Esimerkiksi vuosien 2003-2010 välillä julkaistujen osto-ohjelmia seuraavan neljän vuoden ylituotto oli Yhdysvalloissa yhteensä 8,40 prosenttia ja muilla markkinoilla peräti 21,97 prosenttia.
Vuosi 2021 on käynnistynyt vauhdikkaasti osto-ohjelmien lanseerauksien osalta
Kuluva vuosi on alkanut Yhdysvalloissa erittäin aktiivisesti osakkeiden takaisinostojen osalta, sillä keskimäärin uusia ohjelmia on julkaistu tammi-helmikuussa päivää kohti 6,9 miljardilla dollarilla. Edellisen kerran lähelle samaa tasoa päästiin vuonna 2018, jolloin huhti-toukokuussa lukema oli 6,1 miljardia dollaria.
Historian ja tutkimusten perusteella kohonnut ostoaktiviteetti tarkoittaa korkeampia tulevia tuottoja osakemarkkinoilla. Toisaalta nykyisessä markkinatilanteessa yhtiöt ovat varsin varovaisia tekemään investointeja, joka kasvattaa osaltaan omien osakkeiden takaisinostojen osuutta.
Lisäksi osto-ohjelmien julkaisuissa on varmasti ollut patoutunutta kysyntää viime kesän ja syksyn haastavan makrotalouden tilanteen vuoksi.
Ennen kaikkea kohonnut aktiviteetti kuitenkin indikoi yhtiöiden uskoa omaan liiketoimintaan COVID-19 pandemian jälkeisessä markkinatilanteessa, ja on sen ansiosta tärkeä pitkän aikavälin mittari osakesijoittajalle.
